SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Kristus nousi kuolleista!

Valon majatalossa Pielavedellä kehotin läsnä olevia, joissa oli niin luterilaisia kuin helluntailaisia, olemaan ainakin hetken ortodokseja. Selitin, että ortodoksinen ei sananmukaisesti tarkoita oikeaoppista vaan oikein ylistävää. Ja sellaisia meidän kristittyjen tulisi olla, ylistäviä, eikä haittaa vaikka olisimme oikein ylistäviä. 

 

Voisihan siinä riman asettaa sopivan alas, nimittäin siihen, että kunhan kiitos ja kunnia kaikesta menee Jumalalle, niin olemme riittävän oikein ylistäviä. Tuskin kirkkokunnan tai seurakunnan jäsenyyden tarvitsee määritellä sitä, milloin ylistäminen menee oikein. Mutta Jumalan ylistämistä on varmasti sekin, että toivotamme toisillemme hyvää pääsiäistä sanoen: Kristus nousi kuolleista.

 

Kirkkaalla pääsiäisviikolla matkasin Suomen Ekumeenisen Neuvoston kevätkokoukseen Andreaskyrkaniin. Reilu vuosi sitten vielä lensin kokousmatkat Savosta Helsinkiin ja takaisin, mutta Finnairin hinnoiteltua itsensä ulos, vaihdoin kuljetuksen kaksikerrosbussiyhtiön hoidettavaksi.

 

Kirkkaana tiistaina odottelin bussin lähtöä Kuopion linja-autoasemalla. Olin ajoissa paikalla ja sää oli hyvä. Eräs kanssaihminen lähestyi minua. Hänellä oli kädessään bussilippuja ja hän vaikutti epätietoiselta ja epävarmalta. Hän oli menossa jonnekin lähelle, mutta ei ollut nyt varma laiturista. Päällään hänellä oli kulunut takki. Silmälasit ja hiukset olivat hoitamattoman oloiset. Kanssaihminen oli ystävällisen ja kiltin oloinen. Hän kertoi olevansa menossa 3-vuotiaan kummipoikansa luokse. Siihen minä sanoin, että sepäs kuulostaa mukavalta. Hän ei ollut siitä aivan varma.

 

Hän taisi välillä miettiä, häiritsikö hän ventovierasta. Välillä erosimme ja välillä hän tuli taas juttelemaan. Hän kertoi olevansa työtön, ja olleensa aiemmin työssä yliopistolla. Sitten häneltä putosi maahan jotain. Hänellä oli takin alla ollut käsintehty ”mollamaija”. Se oli hänen lahjansa kummipojalle. Ei se ollut kääröissä ja käväisi maassa. Lahjakin näytti kuluneelta. Hän kertoi, että paikalta, johon bussi hänet jättäisi, olisi viiden kuuden kilometrin kävelymatka kummipojan kotiin.

 

Hapuilevan keskustelun aikana minulle alkoi tulla surullinen olo. Oma bussini alkoi ottaa matkustajia ja kiiruhdin yläkerran eturivin paikalle. Sieltä näin tämän surullisen hahmon vielä kerran. Hän yritti ottaa selvää, liput kädessään, millä bussilla hän pääsisi eteenpäin. Minua alkoi itkettää. Aloin rukoilla tämän kanssaihmisen, hänen kummipoikansa ja kaikkien hänen läheistensä puolesta. En mistään mitään tiennyt, mutta tulin vahvasti kosketetuksi. Sitä mietin, että eikö kummipojan perhe voisi hakea kummia bussipysäkiltä. Eikä tämä tapaus harvinainen taida olla tässä maassa, missä raha on se jumala, jota eniten palvotaan. Siksihän tällaisia tarinoita kerrotaan.

 

Ekumeenisen liikkeen alkuperäisenä tavoitteena on ollut kaikkien yhdistyminen. Kokouksen jälkeen ajattelin, että kaiken hyvän kehityksen jälkeenkin tavoite pysyy saavuttamattomissa. Kirkot ovat vahvasti omissa poteroissaan, ainakin silloin kun puhutaan käsitteestä kirkko. Suuret ja vanhat kirkot kokevat itsensä ainoina tosi kirkkoina, aitoina ja alkuperäisinä. Ne korostavat myös kirkon virkaa. Kristus-puussa on vain yhä enemmän sellaisia oksia, joille on täysin vierasta kirkon tai sen viran hienosyinen teologinen tarkastelu. Kunpa kirkkomme ja seurakuntamme eivät unohtaisi ihmistä, sitä, että Kristuksen tähden, ihmiseksi tulleen Jumalan tähden, emme ole Jumalalle outoja. Sehän ei ihmistä auta, jos kirkot tai kristilliset yhteisöt alkavat piirrellä Jumalan valtakunnan rajoja.

 

Niin, mikä on ekumenian tavoite. Se ei riitä, että me kristityt siedämme toisiamme, ehkä se olisi eteenpäin, että hyväksymme toisemme kristittyinä, ja sepä vasta olisi mukavaa, että tuntisimme iloa yhteisestä uskosta. Eniten tältä kokousmatkalta jäi mieleeni ihminen. Ehkä ymmärrät, miksi.

 

Arto Penttinen






Arto Penttinen



Blogisti on Pielaveden ev.-lut. seurakunnan kirkkoherra ja Iisalmen rovastikunnan lääninrovasti. 

Ennen nykyistä tehtäväänsä hän on toiminut pappina Iisalmessa, Pielavedellä Vieremällä ja Maaningalla.

 

Maaningan ja Pielaveden seurakuntien käytännön ekumenia on herättänyt hänessä laajemmankin ekumeenisen kiinnostuksen. Seudulla on runsaasti ortodoksisia salmilaisia evakkoja ja heidän jälkeläisiään. Ekumeenisia perheitä on paljon. Yhteistä sillanrakentamista tarvitaan, jotta molemminpuolinen kunnioitus ja ymmärrys kasvaisivat. Musiikki on blogistin harrastuksista tärkein. Nykyisin hän laulaa mieskvartetti Brihoissa, jonka ohjelmistoon kuuluu ortodoksinen jumalanpalvelusmusiikki ja karjalaiset sävelmät.

 

 - Soittelen silloin tällöin urkujakin. Tuorein mielikappaleeni on Giulio Caccinin Ave Maria joka paremmin tunnetaan laulettuna. Joka laulaen rukoilee, rukoilee kahdesti!

 

Katso video: Maaningan kirkon tunnelmaa.

 

Arto Penttisen omat kotisivut, klikkaa tästä.

Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors           Puh / Tfn +358 40 1425 190