SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Miespolvet vaipuvat unholaan?

Tunnustan, etten enää vähään aikaan ole ollut kovin hyvässä sovussa tutun virren ja laulun toisen säkeistön kanssa. Senhän olisi voinut kolmekymmentä vuotta sitten toteutetun virsikirjauudistuksen yhteydessä suomentaa sananmukaisemmin vaikkapa, että ”sukupolvet vaihtuvat vuorollaan” tai ”sukupolvet seuraavat toisiaan”. Eikö meidän tehtävämme ole enemmänkin muistaa kuin unohtaa! Ilman historian tuntemista ja ymmärtämistä emme voi ihan parhaalla tavalla suhtautua tulevaisuuteen ja siihen, mitä se tuo tullessaan.

 

Tänään 16.10.2016 me luterilaiset kristityt vietämme reformaation muistopäivää. Käsikirjoissamme tosin puhutaan uskonpuhdistuksesta. Tahdon itse sydämessäni tuntea sen, että ensisijaisesti olen kristitty ja vasta sen jälkeen luterilainen. Meidän kaikkien kristittyjen kun pitäisi tänä päivänä tietää ja tuntea se, mikä meitä kaikkia yhdistää. Emme me loputtomasti voi elää 1500-luvun poteroissa. Kaikilla kristityillä on sama Isä, sama Jumalan Poika Jeesus ja sama Pyhä Henki. Kaikilla meillä on oppimista toisistamme, myös sinulla ja minulla. Kristillisen kirkon sirpaloituminen johtuu yksinomaan ihmisistä, sillä ei ole Jumalan tahdon kanssa tekemistä.

 

Me luterilaiset olemme usein unohtaneet, ettei Martti Lutherin tarkoituksena ollut uuden ja nimeään kantavan kirkon perustaminen. Hänen tarkoituksensa oli uudistaa kirkkoa sisältäpäin. Miksi sitten asia ei mennyt silloin niin kuin Strömsössä? No kerrankos itse usko on jäänyt sivuasiaksi kun uskonto ja maalliset valtapyrkimykset ovat kietoutuneet toisiinsa. Uskon tehtävänä on yhdistää eikä erottaa, rakentaa siltoja eikä pystyttää piikkilanka-aitoja muurien päälle. Mitä tämä maailma enemmän tarvitsisi kuin kristittyjen yhteistä todistusta siitä, mitä Jumala ainoassa Pojassaan on tehnyt! Sillä että laukaisemme poteroistamme puolitotuuksia ja toisinaan valheita, emme Jumalan valtakuntaa rakenna pätkääkään.

 

Luterilainen kirkko ei ole tyhjästä syntynyt; se on osa maailmanlaajuista Kristuksen kirkkoa. Eiköhän asia ole kuitenkin niin, että ylhäältä käsin, Jumalan silmin katsottuna, me kaikki uskovat olemme yhtä suurta perhettä. Kaikki me olemme hänen kansaansa. Sama taivas on uskomme määrä.

Tiber-joessa on paljon ehtinyt vettä virrata. Vastakkainasettelusta on päästy yhä parempaan vuorovaikutukseen ja yhteyteen.

 

Iloitkaamme siitä, ettei Jumala ei unohda kansaansa. Sinulle ja minulle tämä merkitsee, että me olemme yhdessä Jumalan muistissa. Sukupolvet seuraavat toisiaan, eivät vaivu unholaan. Evankeliumia, ilosanomaa Jeesuksesta on julistettava ymmärrettävällä kielellä. Sen tuntuu taitavan paavi Franciscuskin.

 






Arto Penttinen



Blogisti on Pielaveden ev.-lut. seurakunnan kirkkoherra ja Iisalmen rovastikunnan lääninrovasti. 

Ennen nykyistä tehtäväänsä hän on toiminut pappina Iisalmessa, Pielavedellä Vieremällä ja Maaningalla.

 

Maaningan ja Pielaveden seurakuntien käytännön ekumenia on herättänyt hänessä laajemmankin ekumeenisen kiinnostuksen. Seudulla on runsaasti ortodoksisia salmilaisia evakkoja ja heidän jälkeläisiään. Ekumeenisia perheitä on paljon. Yhteistä sillanrakentamista tarvitaan, jotta molemminpuolinen kunnioitus ja ymmärrys kasvaisivat. Musiikki on blogistin harrastuksista tärkein. Nykyisin hän laulaa mieskvartetti Brihoissa, jonka ohjelmistoon kuuluu ortodoksinen jumalanpalvelusmusiikki ja karjalaiset sävelmät.

 

 - Soittelen silloin tällöin urkujakin. Tuorein mielikappaleeni on Giulio Caccinin Ave Maria joka paremmin tunnetaan laulettuna. Joka laulaen rukoilee, rukoilee kahdesti!

 

Katso video: Maaningan kirkon tunnelmaa.

 

Arto Penttisen omat kotisivut, klikkaa tästä.

Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors           Puh / Tfn +358 40 1425 190