SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Itsekkyys ja itsekeskeisyys

 

On itsekkäitä ihmisiä ja on itsekeskeisiä ihmisiä. Molemmissa on sekä hyvät että huonot puolensa.

 

Itsekäs ihminen välittää vain itsestään. Tai ei oikeastaan. Itsekäs ihminen välittää omasta parhaastaan. Koska toisten ihmisten hyvinvointi – esimerkiksi perheenjäsenten – voi olla monellakin tapaa itsekkään ihmisen parhaaksi, ei itsekäs ihminen ole välttämättä ollenkaan huono isä tai äiti. Ei välttämättä huono aviopuolisokaan. Itsekkäälle ihmiselle voi olla esimerkiksi tärkeää, että omat lapset ovat hyviä koulussa, urheilussa, musiikissa tai vain, että he voivat kertoa ystävilleen, kuinka kivaa heillä on ollut lomalla. Tai että oma aviopuoliso voi kehua ystävilleen kuinka onnellinen on avioliitossaan. 

 

Sellainen voi olla itsekkäälle ihmiselle motivoiva meriitti, sulka hatussa. Silloin itsekäs ihminen panostaa lähimmäisiinsä vaikka motiivit olisivatkin itsekkäitä. Toiminnan kohteena olevat läheiset voivat olla hyvinkin tyytyväisiä monessa suhteessa itsekkään ihmisen toimintaan. Tämä ei tietenkään pois sulje sitä, että itsekäs ihminen voi myös olla vain hyvin vaikea aviopuolisona tai vanhempana, ajatellen aina vain omaa parastaan. Mutta toisinkin voi siis olla.

 

Itsekeskeinen ihminen taas voi olla avulias monille eri tahoille ja toimia hyvin epäitsekkäästi ja ajaa toisten parasta. Kuitenkin itsekeskeinen ihminen tekee niin jos hänen mielestään on hienoa tehdä niin. Itsekeskeisen ihmisen motiivi on tehdä asioita, joista itse pitää ja joita itse arvostaa. Tällainen ihminen on erittäin hyvä puoliso tai vanhempi, jos kyseinen henkilö sattuu pitämään puolison tai perheen kanssa touhuamisesta. Jos taas itsekeskeisen ihmisen huomio on vain omissa tekemisissä, voivat lähimmäiset jäädä hyvin vähälle huomiolle ja jäädä jatkuvasti toiselle sijalle itsekeskeisen ihmisen toteuttaessa omia unelmiaan ja visioitaan. Muiden silmissä epäitsekkyydestään ja avuliaisuudestaan arvostettu ihminen voi hyvinkin olla lähimmäistensä vihaama – ja syystä.

 

Minä en ole itsekäs ihminen. Olen itse asiassa monessa suhteessa hyvin epäitsekäs. Ajattelen paljon toisia, lähimmäisiänikin, ja pyrin huomioimaan muiden tarpeita, vaimoni ja lasten, ja olen valmis tekemään paljon muiden puolesta. Mutta olen pohjimmiltani auttamattoman itsekeskeinen, syystä ja toisesta. Hei kaikki, seuratkaapa mitä nyt teen tai olen keksinyt! Kai te kaikki olette yhtä innoissanne kuin minäkin? Ja kotona odottaa vessan hylly kunnostajaansa, pitäisi tehdä yhtä ja toista arjen eteen, mutta kun on tämä tai tuo mielenkiintoinen projekti joka tuli yhtäkkiä ja on ihan tosi lyhyt. 

 

Ja kuitenkin kolme onnellisinta viikkoa elämässäni olivat kolme viikkoa ensimmäisen lapseni syntymästä, kun en ajatellut lainkaan itseäni tai omia tekemisiäni vaan elin pelkästään lapselleni ja vaimolleni. Kolme viikkoa. Vaivaiset kolme viikkoa. Sitten hyppäsi taas kehiin psyyke, ego, yliminä, idi, whatever, ja se, mikä minua kiinnostaa kulloinkin, meni etusijalle.

 

Kyllä on yhtä tuskaa! Mutta näillä mennään, 17 vuotta uskollista avioliittoa takana, kaksi lasta kasvamassa enkä ole luovuttamassa. En ole hyväksynyt itsekeskeisyyttäni vaikka en ole siitä vielä eroon päässytkään. Voimia ja siunausta kaikille kesän lopulla, olit sitten itsekäs, itsekeskeinen tai jotain muuta. Taivaaseen pääsee onneksi vain sovitustyöhön turvaavia armosta pelastuneita syntisiä, ei yhtäkään, joka olisi onnistunut täysin omassa elämässään.

 

Pekka O. M. Leivo

Armosta pyhä, matkalla eheyteen






Pekka O. M. Leivo



 Pekka on helluntailainen, joka määrittelee itsensä itsenäiseksi teologiksi. Vuonna 1996, väitellessään New Agerina kristittyjä vastaan Helsingin rautatieasemalla hän kohtasi Jumalan yliluonnollisesti ja kuuli Jumalan sanovan, että Hän on evankeliumia julistavan kristityn sanojen takana ja kysyi, kuka on Pekan sanojen takana.

 

Tunnustettuaan Jeesuksen Herrakseen Pekka kuitenkin erosi evankelis-luterilaisesta kirkosta, johon oli kuulunut, ja liittyi Seitsemännen päivän adventistit -uskonpuhdistusliikkeeseen, jossa kävi myös uskovien kasteella. Vuoden kuluttua Pekka kuitenkin erosi liikkeestä. Hän etsi seurakuntayhteyttä ja vietti vuoden Raamattu puhuu -seurakunnan yhteydessä, jonka jälkeen lopulta liittyi helluntaiseurakuntaan. Hän opiskeli Iso Kirja -raamattuopistossa, jossa suoritti B.A.-tutkinnon teologiassa Global Universityn kautta ja Mth-tutkinnon Walesin yliopiston kautta.

 

Pekka on lukenut uskontaipaleensa alusta asti lähes kaikkien kristillisten suuntien edustajien kirjoituksia ja on löytänyt kaikista niistä apua hengellisessä kasvussaan. Tärkeimpiä kirjoja hänelle ovat Thomas Wilcoxin Kallis Hunajan Pisara, William Reidin Jeesuksen veri, sekä Igumeni Haritonin toimittama Jeesuksen rukous.

Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors