SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Meneekö luottamus Jumalaan, jos Jumala kehittyy?

Ihminen. Älyllinen olento. Sellainen on todella olemassa. Ja mistä sellainen on oikein tänne ilmestynyt? Kehittymällä, niin kuulemma. Kaikki alkanut jostakin räjähdyksestä. Atomeja ja molekyyleja, neutroneja ja protoneja, leptoneja ja kvarkkeja. Ja sitten on dna. Jotain on kiertyneenä jollakin tavoin, jokin ohjaa solujen toimintaa, myös aivosolujen. Ja niin sitä sitten on olemassa ihminen, älyllinen olento. 

 

Jos ajattelee ihmistä, niin ihminen on aika pieni osa tätä maailmankaikkeutta. Maa voi tuntua suurelta planeetalta, jos ajattelee, että kuinka järkyttävän suuri pallo sitä oikein on jalkojen alla. Harva on kuitenkaan elämänsä aikana kiertänyt sen, kukaan ei ole nähnyt siitä kaikkea, kolunnut sitä kokonaan. Ja maakin on vain pienen pieni hiukkanen kaikkeudessa. Omassa aurinkokunnassaankaan se ei ole hääppöisen kokoinen. Ja aurinkokuntamme suurin objekti, aurinko, joka on maahan nähden järjettömän suuri, on sekin kohtuullisen pieni. Se on vain yksi pieni tähti miljardien ja taas miljardien valtavasti suurempien tähtien joukossa, jotka ovat järjestäytyneet käsittämättömän suuriksi galakseiksi, jotka omien ihmeellisten lainalaisuuksiensa mukaiseksi vaeltavat valtavassa maailmankaikkeudessa.

 

Äly, älyllisyys, tietoinen ajattelu, itsensä tiedostaminen, sisäinen reflektointi. Sellainen toteutuu ihmisessä, ihmisissä. Aloin ajatella sitä, miten tietoisuus, tietoinen ajattelu, on tieteen mukaan kehittynyt, pikkuhiljaa. Sitten aloin ajatella sitä, miten vanhana maailmankaikkeutta pidetään. Eikö siinä ajassa olisi ehtinyt maailmankaikkeuteen kehittyä tietoisuus, maailmankaikkeuteen syntyä äly? Jos äly on voinut kehittyä pienessä mittakaavassa, miksei se olisi voinut kehittyä suuressa? Ja kun sanon suuressa, tarkoitan kaikkeutta. Millä sellaista tietoisuutta ja älyä voitaisiin kutsua?

 

Jumala. Suurin äly. Suurin tietoisuus. Pitää kaikkea kasassa. Pitää kaikkea voimassa. On kaikki kaikessa. Miksi tieteen parissa on niin vaikeaa ajatella, että sellainen olisi olemassa? Luulen, että suurin syy siihen, että Jumalaa pidetään mahdottomana käsitteenä tai tieteellisenä työhypoteesina, on se, mitä määritteitä kristityt ovat Jumalalleen antaneet. Aina ollut kaikkitietävä ja kaikkivaltias. Tieteelle ehkä suurin ongelma on juuri tuossa. Miten jokin olisi voinut lähtökohtaisesti tietää kaiken mitä tulee olemaan? Miten jokin olisi voinut olla aina kaikkitietävä kaikesta? Se on todella ja täysin uskonvaraista, että sitä pitää mahdollisena ja totena.

 

Ehdottaisinkin kaikille tieteen parissa työskenteleville hereettistä ajatusta jumalasuhteen lähtökohdaksi. Ei se välttämättä ole niin hereettinen, jos sen ymmärtää ja sisäistää, mutta ensivaikutelma on ehkä hereettinen. Kun sanotaan, että Jumala on aina ollut kaikkitietävä ja kaikkivaltias kaiken suhteen, niin mitä, jos se tarkoittaisikin, että Jumala on ollut aina kaikkitietävä ja kaikkivaltias vain kaiken sen suhteen, mitä on ollut olemassa? Alussa kaikkitietävä ja kaikkivaltias ensimmäisen olemassa oloon luodun pisteen osalta, seuraavaksi seuraavan pisteen osalta. Sitä mukaa kuin on jotakin tullut, on Jumala ollut sen suhteen kaikkitietävä ja kaikkivaltias. Ja vasta kun se jokin oli tullut kaikkitietäväksi ja kaikkivaltiaaksi riittävän hyvin toimivien puitteiden osalta, oli mahdollisuus luoda jotakin itsensä kaltaista ja ajattelevaa, jokin, jolle kertoa itsestään ja lopettaa pelkkä itsekseen asioiden reflektoiminen.

 

Kehittyvä luoja sopisi myös aika hyvin siihen, miten maapallon eliöiden parissa on aina tapahtunut ihmeellinen kehityshyppy seuraavaan tasoon. Eliö 1.0 on muuttunut 2.0:ksi, eikä tarvittavia välimuotoja tahdo löytyä fossiiliaineistosta riittävässä määrin, jotta skenaarion voisi validisti todentaa ilman uskoa. Tietotekniikassa tapahtuu koko ajan vastaavaa. Edellisen sukupolven tietokoneista hypätään iso askel eteenpäin, kun on tajuttu, mitä komponentteja tarvitaan ja minkälaisia muistimääriä ja prosessoritehoja. Sitten ne on pistetty pakettiin ja paketti ulos. Ja siten on taas mahdollistunut iso hyppy seuraavaan tasoon, kun on ollut uudet laitteet käytössä, joiden avulla on mahdollista laskea enemmän ja nopeammin ja kaikkea samanaikaisesti. Ajattelen, että ihminen tässäkin matkii vain Luojansa toimintaa.

 

Se, mikä tästä ajatuksesta tekee hereettisen, on se, että Jumala kehittyisi. Se, mistä ei kuitenkaan tarvitsisi luopua, olisi se, että Jumala pysyisi ikuisesti kaikkitietävänä ja kaikkivaltiaana kaiken sen suhteen, mitä on ollut, mitä on ja mitä on tuleva, sitten kun se tulee. Uskon, että tällainen ajatus voisi antaa jotakin uutta tieteen ja kristillisen uskon väliselle vuoropuhelulle ja tehdä Jumalan hieman helpommaksi entiteetiksi hyväksyä ja käsittää. Meneekö jollakulla kristityllä luottamus Jumalaan, jos Jumala kehittyy? Voi olla. Mielestäni Jumala ei ole kuitenkaan antanut syitä sille, että luottamus menisi.

 

Pekka O. M. Leivo






Pekka O. M. Leivo



 Pekka on helluntailainen, joka määrittelee itsensä itsenäiseksi teologiksi. Vuonna 1996, väitellessään New Agerina kristittyjä vastaan Helsingin rautatieasemalla hän kohtasi Jumalan yliluonnollisesti ja kuuli Jumalan sanovan, että Hän on evankeliumia julistavan kristityn sanojen takana ja kysyi, kuka on Pekan sanojen takana.

 

Tunnustettuaan Jeesuksen Herrakseen Pekka kuitenkin erosi evankelis-luterilaisesta kirkosta, johon oli kuulunut, ja liittyi Seitsemännen päivän adventistit -uskonpuhdistusliikkeeseen, jossa kävi myös uskovien kasteella. Vuoden kuluttua Pekka kuitenkin erosi liikkeestä. Hän etsi seurakuntayhteyttä ja vietti vuoden Raamattu puhuu -seurakunnan yhteydessä, jonka jälkeen lopulta liittyi helluntaiseurakuntaan. Hän opiskeli Iso Kirja -raamattuopistossa, jossa suoritti B.A.-tutkinnon teologiassa Global Universityn kautta ja Mth-tutkinnon Walesin yliopiston kautta.

 

Pekka on lukenut uskontaipaleensa alusta asti lähes kaikkien kristillisten suuntien edustajien kirjoituksia ja on löytänyt kaikista niistä apua hengellisessä kasvussaan. Tärkeimpiä kirjoja hänelle ovat Thomas Wilcoxin Kallis Hunajan Pisara, William Reidin Jeesuksen veri, sekä Igumeni Haritonin toimittama Jeesuksen rukous.

Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors           Puh / Tfn +358 40 1425 190