SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

OTIN SELFIEN SIELUSTANI

Muutama päivä sitten heräsin aamulla tavallista aikaisemmin. Nousenko ylös vain jäänkö vielä sänkyyn makaamaan tunniksi, siinäpä pulma. En halunnut turhaan nousta kolistelemaan muiden vielä nukkuessa, mutta pelkkä sängyssä makailu tuntui vielä huonommalta vaihtoehdolta. Yleensä mieleni alkaa silloin kehittelemään kaikenlaisia turhia ja ahdistavia ajatuskulkuja. Mutta entäs jos rukoilisin? En ollut pitkään aikaan pysähtynyt Jumalan eteen ja tilittänyt asioita täysin avoimesti ja rehellisesti, joten olin hieman epävarma sen suhteen, että mitä siitä tulisi. Täytyy sanoa, että hyvä siitä tuli. 

 

Kun olin jo oikeastaan lopettanut rukoilun, tajusin, että olin juuri ottanut itsestäni selfien rukoilemalla! Innostuin ajatuksesta ja mietin asiaa pikkuisen pidemmälle, ja siitä syntyi seuraavat kelaukset. Ne kuitenkin toimivat vain, mikäli rukoilija on rukoillessaan täysin rehellinen ja avoin sen suhteen, mitä on.

 

Jos ihminen rukoillessaan tilittää Jumalalle sen, mitä syvimmältään oikeasti haluaa ja toivoo, muodostuu ihmiselle kuva sen hetkisestä sieluntilastaan: selfie.

 

Ihminen ei kuitenkaan koskaan katsele itseään pelkästään omin silmin, vaan miettii miten ja millaisena muut ihmiset näkevät ja kokevat ihmisen. Siksi avoimen tilityksen kautta muodostunut kuva on myös muotokuva.

 

Tilittäessään sisimpäänsä Jumalalle ihminen samalla toivoo, että Jumala hyväksyy ihmisen ja antaa leiman, että ihminen on hyväksytty jatkamaan matkaa: passikuva.

 

Jumala, jolle asiat tilitetään, on ihmistä koskien asiantuntija, suunnittelija ja luoja. Siksi ihmiset odottavat, että Jumala katselee heitä kunnolla, näkee heidän lävitseen, lukee kuin avointa kirjaa ja antaa sitten asiantuntijalausunnon ihmisen sisimmästä: röntgenkuva.

 

Rehellinen rukous on siis sisimmän kuvaamista. Jos haluaa saada näpättyä hyvän ja tarkan valokuvan jostakin, vaatii se riittävästi valoa sekä sen, että rajaa kuvan ulkopuolelle kaiken, mitä ei sillä kertaa halua kuvaan mukaan. Automaattikamerat hoitavat muun puolen yleensä itsestään. Rukouskuvassa on sama mekaniikka. Mitä tarkemmin rajaa aiheen mistä tilittää ja mitä avoimemmin sen tekee ja päästää valoa sisäänsä paljastamaan asioita, sitä tarkempi kuva ihmiselle muodostuu.

 

Se, kun onnistuu ottamaan jostakin oikein tarkan kuvan, on hyvin tyydyttävä kokemus. Siksi ihmetyttääkin, että miksi ihmiset pysähtyvät niin harvoin rukoilemaan? Syy on ehkä se, että jos näet asioita, jotka ovat vialla, on sinun velvollisuutesi korjata asiat. Ihminen ajattelee, että ei kannata pysähtyä ja tulla nähdyksi vikoineen päivineen, koska sellaisesta ei voi olla vastuussa, mistä ei mitään tiedä. Mutta miten se, että laiminlyö velvollisuutensa pysähtyä nähdäkseen itsensä selvästi, tekisi ihmisestä vähemmän vastuullisen? Katoaako vastuu jos sulkee silmänsä?

 

Ihminen myös ajattelee, että mitä epätarkemman kuvan antaa itsestään, sitä vaikeampi Jumalan on tunnistaa ihminen syylliseksi. Lyhyt ja hätäinen rukous vailla kunnon avautumista omista asioistaan: turvassa!  Kaikille ihmisille tiedoksi: me olemme olleet syntymästämme saakka Jumalan jatkuvan 3D -teräväpiirtovideokuvausvalvonnan alaisia, kaikki äänet on tallennettu studiolaatuisina, kuten myös tunteet, halut, ajatukset ja toiveet. 

 

Me kaikki olemme jääneet Jumalalle kiinni, syntymästämme saakka, aina ja kaikesta. Rukouksessa itsensä paljastaminen ei anna Jumalalle mitään sellaista, mitä hän ei jo tietäisi. Rukoilu on ihmisen mahdollisuus nähdä itsensä sellaisena, kuin mitä ihminen oikeasti on.

 

Isä Pekka O. M. Leivo,

armosta pyhä, matkalla eheyteen






Pekka O. M. Leivo



 Pekka on helluntailainen, joka määrittelee itsensä itsenäiseksi teologiksi. Vuonna 1996, väitellessään New Agerina kristittyjä vastaan Helsingin rautatieasemalla hän kohtasi Jumalan yliluonnollisesti ja kuuli Jumalan sanovan, että Hän on evankeliumia julistavan kristityn sanojen takana ja kysyi, kuka on Pekan sanojen takana.

 

Tunnustettuaan Jeesuksen Herrakseen Pekka kuitenkin erosi evankelis-luterilaisesta kirkosta, johon oli kuulunut, ja liittyi Seitsemännen päivän adventistit -uskonpuhdistusliikkeeseen, jossa kävi myös uskovien kasteella. Vuoden kuluttua Pekka kuitenkin erosi liikkeestä. Hän etsi seurakuntayhteyttä ja vietti vuoden Raamattu puhuu -seurakunnan yhteydessä, jonka jälkeen lopulta liittyi helluntaiseurakuntaan. Hän opiskeli Iso Kirja -raamattuopistossa, jossa suoritti B.A.-tutkinnon teologiassa Global Universityn kautta ja Mth-tutkinnon Walesin yliopiston kautta.

 

Pekka on lukenut uskontaipaleensa alusta asti lähes kaikkien kristillisten suuntien edustajien kirjoituksia ja on löytänyt kaikista niistä apua hengellisessä kasvussaan. Tärkeimpiä kirjoja hänelle ovat Thomas Wilcoxin Kallis Hunajan Pisara, William Reidin Jeesuksen veri, sekä Igumeni Haritonin toimittama Jeesuksen rukous.

Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors           Puh / Tfn +358 40 1425 190