SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Botswanan avaran taivaan alla

Lämmin ilma väreilee viilenevään iltaan. Istun lempipaikassani, terassin rottinkisohvalla afrikkalaisten kankaiden päällystämien tyynyjen päällä ja nautin kuumuuden vihdoin vaihtuessa lämpöön. Raskaana tuoksuvat takapihan jasmiinit ja lähetyssaarnaajapuun vaaleanpunaiset kukat. Jossakin go-away lintu toistaa ikuista käskyään toivoen tulevansa hyväksytyksi ja kehrääjälintu ahkeroi pienten talojensa kimpussa kuin joulukuusen roikkuvat koristeet. Jakarandat kukkivat violetein värein ja flamboyapuu hehkein punaisin kukin. Pienet gekot pysähtyvät nekin kuuntelemaan kuten itsekin auringonvalon muuttuessa oranssiin iltahetkeen. Minä kuulun.

 

Kuulun tähän kauneuteen ja tuoksuun, keittotulien valoon illan hämärtyessä ja joenäyrään roikkuvien puiden varjoihin. Kuulun punaiseen santaan ja alati lakaistaviin taloihin, vakavina katsoviin silmiin valmiina kuulemaan kaiken, mitä sanot. Kuulun sateen tuoksuun ja lasten nauruun, käärmeiden ja skorpionien sekaan kuin nekin kuuluisivat Jumalan luomiskauneuteen. Kuulun myös suruun ja kuolemaan kaikkien muiden kanssa, kuivuuden pitkiin vuosiin ja aidsin runtelemien kasvojen ihoon. Kuulun orpojen itkuun ja heleään nauruusi, tähän paratiisiin ja kaivostyöläisen pimeään loukkoon.

 

Bishopo wa me


Astumme kuumaan hiekkaan ja puiden varjoon. Kunnioitettu ystäväni, piispa Robinson on yksityisesti minulle vain Philip, mutta seurakunnan keskellä esimieheni ja piispani, bishopo wa me, jota kutsun sukunimellä. On hieman vaikea sanoa häntä Philipiksi, tätä korkeaa ja kunnioitettua, hyvin viisasta miestä. Hän osallistuu haastatteluun ja kertoo minulle kirkon missiosta. ”Tärkeintä on kysyä kysymykset oikeassa järjestyksessä. Ensimmäinen asia kohdatessa ihmisiä on keskittyä siihen, keitä me olemme yhdessä, who are we together.”

 

Tiedän, mitä hän tarkoittaa: katsomista ja näkemistä, etsimistä ihmisen luo, jotta yhteisyys toteutuu. Ihminen on ihminen vain toisten kanssa tai kautta, motho ke motko ka batho ba bangwe. Tswanojen ikivanha viisaus ja sen filosofinen lause määrittää etiikkaa ja ihmisten kanssakäymistä tervehdyksineen sekä sivistyksen tasoa. Mikäli kunnioitus ihmisyyttä kohtaan on ohjenuora, sinun tulee kunnioittaa yhteistä ihmisyyttä itsessäsi ja muissa.

 

Ihminen ei nimittäin ole ihminen yksin, vaan yhteinen ihmisyys aktualisoituu kohtaamisissa. Kieltäessäsi toisen ihmisyyden, tulet kieltäneeksi itsesi, ja kunnioituksesi yhteisössä lakkaa. Sen sijaan kuuntelemisen, katsomisen ja näkemisen kautta yhteys rakentuu ja empatia alkaa toimia. Empatian kautta voi kuin kuulla, mitä toiselta puuttuu ja kunnioituksessa vastavuoroisesti auttaa. Yhteisyydessä on lepo, siinä on kohtaamisen ilo ja surussa lohdutus. Tswana-etiikan korkein aste on taito rakastaa.

 

”Toinen kysymys on, mitä meillä on yhdessä, what we have together.” Jakaminen ei ole ottamista, vaan antamista. Ihmisten kohtaamisessa, kuten tswana-filosofiassa on tärkeää, ihmisyyden eteen ei saa laittaa mitään: ei sosiaalista tai taloudellista asemaa, ei sukupuolta eikä etnistä syntyperää. Täytyy kyetä näkemään toisessa vain ihminen. Tässä näkemisessä ja kohtaamisissa toteutuu Jumalan tahto ja tasa-arvoisuus. Tosin kauemmin elänyt ansaitsee enemmän kunnioitusta ja saa puhua ensin. Sillä, mistä tulet, ei ole mitään väliä, sillä on, että olet siinä, tervehdit, rakennat aikaa ja yhteyttä. Istumme piispani kanssa puun alla ja olen jo tähän mennessä ymmärtänyt, että viisauden sanat ja avun antaminen ovat vakavaa työtä.

 

”Vasta viimeiseksi tulee kysymys, mitä voimme tehdä yhdessä, what can we do together. Tämä järjestys on usein ollut länsimaisille hankalaa. Emme voi tehdä yhdessä aidosti mitään, jos emme tiedä, keitä olemme yhdessä ja mitä miellä on yhdessä. Vasta viimeiseksi tulee yhdessä tekeminen, vasta viimeiseksi.” Piispa Robinson katsoo minuun ja hymyilee hyväksyvästi. Me olemme jo saaneet yhdessä tehtyä melko paljon. Olen sanomattoman kiitollinen.

 

Modimo


Se on kaikista sanoista kaunein ja hurjuudessaan mahtava. Kuin hellä äiti, Mme, ja huolehtiva Isä Rre. Mutta Modimo on myös se, thelo. Modimo on kaiken alku ja juuri, myös kaiken olevaisen kätilö ja synnyttäjä. Modimo, Jumala on kaikkea, minkä on luonut ja paljon enemmän. Hänen suuruuttaan, kauneuttaan ja hurjuuttaan kertoo koko luomakunta ja tähtitaivaisiin yltävä kosmos.

 

Suullisen kulttuurin viisas selitti vuosisatoja sitten lähetyssaarnaajalle luomisen ihmeestä näin. Aikojen alussa Modimo diimasi eli vuodatti itseään ihmiseen. ”Samalla tavoin kuin te vuodatatte mustetta imupaperiin, Modimo vuodatti itseään ihmiseen. Jos käännätte paperin ylösalaisin, muste ei siitä enää häviä. Samalla tavoin Jumalan kosketus ihmisessä ei katoa, ei valu pois, vaan pysyy ihmisessä.” Ihmisyyden kunnioitus lähtee juuri tästä, ihmiseen on istutettu jotain korkeimmasta.

 

Koko kosmos heijastaa Jumalan olemusta ja luomistyön ihmettä. Samalla Jumala on ihmiselle käsittämätön mysteeri: Kaikessa läsnä oleva ja samaan aikaan kaiken yläpuolella oleva kaikkein korkein. Luomisessa Modimo ikään kuin asetteli kaiken oikeille paikoilleen, oikeisiin mittasuhteisiin ja harmonisiin relaatioihin kaiken muun olevan kanssa. Tswana-kosmologiassa ei ole tämän- tai tuonpuoleista, ei profaania ja sakraalia tai ruumista ja mieltä erikseen, vaan kaikki on ikään kuin sisäkkäin samassa harmonisessa todellisuudessa, nähtyinä ja näkymättöminä. Myöskään tyhjyydestä luomista, ex nihilo, ei voi olla, koska kaiken täyttää Jumalan suuruus. Hän synnyttää ja luo jatkuvasti sekä itsensä että kaiken olevaisensa elämään ja antaa elämää luomakunnalleen lahjaksi joka hetki. 

 

Kaikki elämä on Jumalan ja Jumala on Elämä itse. Hänessä me hengitämme, nukumme ja syömme, hänessä elämme aikamme täyteen. Hänen korkeutensa alla elävät kaikki ja hänen vahvassa läsnäolossaan pysyy kaikki voimassa.

 

Tswanojen maailmassa ei tarvitse tietää kuin nämä kaksi: Kunnioittaa elämää kuin itse Jumalaa ja jakaa ihmisyyttä yhteydessä toisiin. Elää Jumalan elämää tässä ja nyt, astua tässä hetkessä tulevaisuuteen ja asettua oikeisiin mittasuhteisiin kosmoksen valtavaan syliin.

 

Elämän juhla


Kirkot täyttyvät kuulijoista joka sunnuntai. Toinen toistaan tervehtien käydään elämän juhlaan. ”Emme tule kirkkoon pyytämään Jumalalta anteeksiantamusta, tulemme juhlimaan sen todellisuutta, juhlimaan elämää itseään. Se, keitä me kristityt yhdessä olemme, on äärettömän suuri lahja. Meillä on yhdessä Kristus. Hän on veljemme, joka pyyhkii kaikki kyyneleet silmistämme. Kristuksen globaali kirkko heijastaa häntä kaikissa etnisissä taustoissaan. Kristuksella on monet kasvot, sinun ja minunkin yhteen liitettyinä.” Tätä viisautta ja elämän toista alkua luomisen jälkeen Kristuksessa juhlii piispani Robinson.

 

Kristinusko ei tuonut Jumalaa Afrikkaan, Jumalan ääretön suuruus ja luomisvoima oli jo tunnettua. Kristinusko ei tuonut myöskään rakkauden käskyä tai etiikkaa, se toi jotain enemmän. Kristuksessa Modimon hellä äidinsydän tuli näkyviin ihmiskunnalle. Hän, joka on kaikkein korkein, astui alas luomaansa ihmisyyteen, täytti etiikan korkeimman lain rakkauden solidaarisuudessa ja antoi kaiken toisille ihmisille jakoon, oman ruumiinsakin.

 

Enää ei tarvita muita uhreja, ei parantajien työskentelyä harmonian palauttamiseksi esi-isien kautta Jumalaan. Hänen työnsä riittää, uudistaa ja luo uutta. Esi-isät liittyvät tähän juhlivaan joukkoon edesmenneinä henkinä, jossa pyhien yhteys yltää näkymättömään.

 

Bantufilosofiassa oikeat mittasuhteet liittyvät elämää antaviin hierarkioihin. Nämä hierarkiat ovat yhteydessä toisiinsa. Jumalan valtava elävöittävä voima liikkuu niitä pitkin aina alimpiin kerroksiin asti. Kukin osanen voi possessoida elävöittävää voimaa itsessään ja toimia ikään kuin elämää antavana agenttina toiselle, elävöittää jotakin toista. Jumala luo ja antaa elämää ja sen lisäksi elävöittää. Perinteisessä ajattelussa Jumalan elävöittävä voima, vital force, valuu esi-isien kautta ihmisiin, sitten eläimiin ja kasveihin. Ylempien hierarkioiden tulee harjoittaa alempien elävöittämistä, mutta kaikki lähtee Elämän lähteestä itsestään. Tätä tapahtumaketjua tarvittiin, koska epätäydellisessä maailmassa tapahtuu relaatioiden katkeamista, rakkaudettomuutta ja kärsimystä. Perinteiset parantajat huolehtivat siitä, että elävöittävä voima pääsee valumaan esteettä ihmisiin.

 

Nyt Kristus itse on se uusi elävöittävä voima, vital force, joka liittää kristityt itseensä ja Jumalan kolmiyhteiseen yhteisöön. Hän on suuri parantaja, Ngaka, jonka uhrin kautta olemme päässeet kaikista esteistä elämän virrata meihin. Hänen Henkensä possessoi kristittyjä, liittää heidät yhdeksi ja lähettää maailmaan. ”Kristityillä on mammuttimainen tehtävä maailmassa, ei julistaa Kristuksesta, vaan julistaa Kristusta, elää häntä maailmassa ulos itsestään.”

 

Liityn elämän juhlaan tässä kuivuuden, sairauksien ja köyhyyden raiskaamassa maassa. Tanssin oman tanssini siskojeni ja veljieni rinnalla. He elävöittävät minua kertomuksillaan, tswanojen ikiaikaisella viisaudella ja minä annan oman osani niin kauniisti tähän pöytään kuin osaan. Minä kuulun ja jään tähän maahan, vaikka lähden pois. Täällä sain olla osa, liitettynä siskoihin ja veljiin.

 

Lähtiessäni he toivottavat, että päälleni sataisi ikuisesti vettä. Tiedän jo, että se on kaunein siunaus, jonka voin saada. Palaan omaan maahani piispa Robinsonin siunaamana tehtävään, joka täällä minua odottaa. Tässä on yhteinen elämä, Kristuksen ruumiissa tilaa erilaiselle ajattelulle ja kulttuureille. Hänessä avautuu ihmisyyden arvo uudella tavalla. Tässä globaali etelä ja pohjoinen kohtaavat. Tässä on tilaa oppia elämän tanssi. Juuri tässä, kivun ja sairauksien, kärsimyksen maailmassa on läsnä Elämän juhla.

 

Loppusanat


Sain väitöskirjani valmiiksi. Tein sen englanninkielellä ja lähetin rakkaaseen kirkkoon. Lopulta astun koneesta lämpimään maahan kuuman ilmaseinän nojautuessa minuun. Pölypilven seuratessa autoamme saavumme Ramotswan kylään. Kuljemme kirkolle ja jo kaukaa näen piispa Robinsonin. Hän tietää, että jännitän, millaisen vastaanoton akateeminen kirjani on saanut, ja ojentaa jo kaukaa kätensä ja huikkaa: ”Mari, you have done marvellous job!” Halausten ja tervehdysten jälkeen astumme kirkkoon. Jumalanpalveluksessa kuulutetaan, että Moruti Mari, pastori, on saanut työnsä valmiiksi ja että se on hyvä. Väki juhlii ja tanssii, mutta ei kirjaani, vaan meitä. Sitä, että jälleen kohdattiin.

 

Mari-Anna Auvinen

pääsihteeri

Suomen Ekumeeninen Neuvosto

 

Julkaistu Hiljaisuuden Ystävät 2/2019


Pöntinen, Mari-Anna (2013) African Theology as Liberating Wisdom. Celebrating Life and Harmony in the Evangelical Lutheran Church in Botswana. Leiden: Brill.






Mari-Anna Auvinen



Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteeri
Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors