SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Dosentti Ville Vuolanto: Ekumenialla on merkitystä 

Arkkipiispa Kari Mäkinen ja birgittalaissisaret kuuntelemassa piispa Teemu Sipon saarnaa Roomassa, Santa Maria sopra Minerva kirkon Capranica-kappelissa.

 

Työ kristittyjen yhteyden edistämiseksi ei ole kovin näkyvää eikä aina kovin kiitollista. Olisi helppo väittää, että siihen kulutettu aika ja voimavarat ovat poissa joltain tähdellisemmältä: hengellisen elämän viljelyltä, evankeliumin levittämiseltä tai heikoimpien auttamiselta.

 

Oma evankelisluterilainen kirkkomme on kuitenkin vuosikymmenet kulkenut kristittyjen välisen yhteyden etsimisen, ekumenian, etulinjassa, rukoillen ja solmien yhteyksiä, sopimuksia ja yhteistyösuhteita kristittyihin ja kirkkoihin ympäri maailmaa. Osa tätä työtä on vuosittainen kansainvälisen ykseyden rukousviikon viettäminen niin, että yksi kirkkomme piispoista matkustaa Roomaan ortodoksi- ja katolilaiskollegojensa kanssa. Ohjelmassa on tapaamisia yli puolta maailman kristityistä edustavan katolisen kirkon johdon, myös paavin, kanssa, sekä erityinen Pyhän Henrikin messu keskellä Roomaa sijaitsevassa katolisessa Santa Maria sopra Minervan kirkossa.

 

Tänä vuonna (2013) tilaisuus järjestettiin 29. kerran, ja vuorossa oli luterilainen messu, liturginaan arkkipiispa Kari Mäkinen. Matkassa olivat myös  arkkipiispa Leo (joka luki Raamatun tekstit) ortodoksisesta sekä piispa Teemu Sippo (joka piti saarnan) katolisesta kirkosta. Messua vietettiin perinteisenä Pyhän Henrikin muistopäivänä, talvi-Heikkinä, eli 19. tammikuuta. Siihen osallistui satakunta henkilöä, suomalaisten kirkollisten vieraiden ja kuoron lisäksi mukaan oli kutsuttu arkkipiispa Farrell katolisen kristittyjen ykseyden edistämisen neuvostosta. Läsnä olivat vanhaan tapaansa myös birgittalaissisaret, joka pyrkivät palvelemaan omaa kirkkoaan ja maailmaa nimenomaan sovinnonrakentajina.

 

Mukana oli myös tavallisia Roomassa oleskelevia ja asuvia suomalaisia, monet perheineen. Heidän osallistumisensa loi tilaisuuteen arkista lämpöä. Heille tilaisuus on myös linkki pohjoiseen kotimaahan ja sen kulttuuriin, jota edusti tuttuine suomalaisine sävelmineen myös erinomainen kuoro. Mukana oli myös Suomen Rooman-instituuttiin, Villa Lanteen, kiinnittynyt joukko instituutin työntekijöitä, tutkijoita sekä tänä vuonna myös opiskelijoita Tampereen yliopistosta. Messun jälkeen birgittalaissisaret tarjosivat runsasta iltapalaa ja virvokkeita messuvieraille luostarinsa tiloissa.

 

Kristittyjen yhteyden kannalta yhteinen kokoontuminen ja yhteinen rukous on itsessään vahva merkki, mutta ehtoollinen, johon tänä vuonna vain luterilaiset saattoivat osallistua, osoitti kuinka pitkä tie on vielä edessä. Kristittyjen välisiä jakolinjoja korosti vielä se, että monesta läsnäolevasta perheestä vain osa saattoi osallistua ehtoolliseen. Sovinnon eleenä, mutta toisaalta kristittyjen jakaantumisen katkerana merkkinä monet ei-luterilaiset tulivat pyytämään ehtoollispöydästä siunauksen luterilaiselta arkkipiispalta.

 

Mikä merkitys sitten on kristittyjen yhteyden etsimisellä? Kristittyjen yhteyden etsiminen vaatii syvää sitoutumista omaan kulttuuriseen ja hengelliseen perintöön, ja samalla toisen vakaumuksen kunnioittamista ja vakavasti ottamista. Näin työ Kristuksen ruumiin ykseyden hyväksi on nimenomaan hengellistä työtä, joka samalla julistaa maailmalle kristillisiä arvoja: sovinnollisuutta ja lähimmäisenrakkautta. Työ toki on vaikeaa. Jeesus jo näki, millainen ihmisluonto on syvimmiltään tässäkin kohdassa, ja rukoili Jumalaa, että hänen uskovat “olisivat yhtä” (Joh. 17:21). Miksi? “Jotta maailma uskoisi”.

 

 


Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors           Puh / Tfn +358 40 1425 190