SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Ekumenia – kirkkojen syvällinen mutta hidas uudistaja ja kiireellinen päivittäjä

Canon John Gibaut ja metropoliitta Ambrosius keskustelussa Pohjoismaisen F&O-verkoston kokoontumisessa 2.10.2014.F&O-kokouksen osanottajia kulttuurikeskus Sofiassa 2.-3.10.2014.

 

Vielä syksyllä 2014 Kirkkojen maailmanneuvoston Faith and Order -komission johtajana toiminut anglikaaniprofessori John Gibaut piti syksyn (2.-3.10.2014) pohjoismaisessa Faith and Order -verkoston kokoontumisessa kulttuurikeskus Sofiassa Helsingissä innoittavan alustuksen oppikeskustelujen merkityksestä kirkkojen uudistumiselle (renewal). John Gibaut muun muassa vertasi ekumeenista liikettä älypuhelinten sovelluksiin, joilla päivitetään laitteita. Hän näkee ekumeenisen liikkeen kiireellisenä päivityksenä kirkolle. TT Tomi Karttusen laatima suomenkielinen lyhennelmä nostaa esiin alustuksen keskeiset asiat.

 

Uudistuminen on ollut Kirkkojen maailmanneuvoston asialistalla jo pitkään – ainakin vuoden 1968 Upsalan yleiskokouksesta alkaen: ”Kirkko kohtaa kaksoisvaatimuksen jatkuvuudesta yhdessä Pyhässä Hengessä ja uudistumisesta vastauksena Hengen kutsuun historiallisten muutosten keskellä.” Kysymykset siitä, mitä on muutos, mitkä ovat sen merkit ja mitä merkkejä tarvitaan muutokseen, jakavat kuitenkin mieliä. Tarvitaan teologista pohdintaa uudistumisesta, joka haastaa kirkkoja ymmärtämään yhteisesti uudistumisen ja tunnustamaan yhdessä sen monet muodot.

 

Ekumeeninen liike uudistusliikkeenä


Gibaut’n mukaan ekumeeninen liike itsessään on uudistusliike. Se on kuitenkin ollut niin menestyksellinen ja toteutuu niin hitaasti, että ekumeniaa pidetään monesti itsestäänselvyytenä. Emme näe, miten syvällisesti ekumenia on uudistanut kirkkoja.

 

Metropoliitta Ambrosiuksen vastaanotolla kulttuurikeskus Sofiassa.Ekumenian luonne uudistusliikkeenä juontuu jo vuoden 1910 Edinburghin lähetyskonferenssiin. Tavoitteena oli lisätä lähetysjärjestöjen yhteistyötä ja tuloksena oli näky yhdistyneestä kirkosta. Monet kokouksen osanottajista saivat uutta mullistavaa ajateltavaa tai tulivat suoranaiseen kääntymykseen tässä asiassa.

 

Faith and Order uudistajana


Vuonna 1982 Kaste, ehtoollinen, virka (Baptism, Eucharist, Ministry = BEM) hyväksyttiin Faith and Order -liikkeen ensimmäiseksi konvergenssi- eli lähentymistekstiksi. Faith and Order -komission silloiset jäsenet ovat kertoneet odottaneensa teologista yhteisymmärrystä asiakirjan pohjalta, mutta he eivät ymmärtäneet BEM:stä tulevan uudistumisen lähde kirkoille.

 

Kirkot uudistuivat etenkin suhteessa kristilliseen initiaatioon ja ehtoolliseen. Liturgiset muodot uudistuivat monessa kirkossa tavalla, joka toi niille lisää perheyhtäläisyyttä. Kristityt alkoivat yhä enemmän tunnistaa itsensä toisissa kirkoissa ja, ehkä ensimmäistä kertaa, halusivat saada pyhän ehtoollisen toisessa kirkossa.

 

BEM-kokemuksesta tuli Faith and Order -työn tarkoituksen perusta: “kutsua toisiamme näkyvään ykseyteen yhdessä uskossa ja yhdessä ehtoollisyhteydessä, joka tulee ilmi jumalanpalveluksessa ja yhteisessä elämässä Kristuksessa, todistuksessa ja maailman palvelussa, sekä edetä kohti tuota ykseyttä, jotta maailma uskoisi”. Lyhyesti sanottuna tämä tarkoittaa uudistumista.

 

Kirkko: yhteistä näkyä kohti (KYNK) ja uudistuminen


Faith and Order -komission pitkään tekemä kirkko-opillinen työ käsittelee sekin uudistumisen kysymyksiä. Kirkko-dokumenttia on ekumeenisessa maailmassa käsitelty jo varsin laajalti. Kirkkojen virallisia vastauksia odotetaan joulukuuksi 2015. Ne joko osoittavat kirkkojen keskinäistä lähentymistä tai sitten eivät. Jos erimielisyys on merkittävää, sitten joko pitkä F&O-prosessi on mennyt jotenkin vikaan tai sitten eivät kirkkojen käsitykset kirkkona olemisensa luonteesta yksinkertaisesti ole lähentyneet toisiaan. Jos taas merkittävää lähentymistä on havaittavissa, meidän on mahdollista hahmottaa ”yhteinen näky”. Tämä merkitsisi merkittävän esteen poistamista tiellä kohti kirkon näkyvää ykseyttä.

 

Ykseyden palauttaminen ei kuitenkaan olisi välitön tulos. Silti vastavuoroisesti tunnustetussa kirkko-opissa olisi uusi lähtökohta työskennellä toistemme kirkkona olemisen tunnustamiseksi (recognition) ja toistemme vastaanottamiseksi (reception) kirkkoina. Vähintäänkin ekumeeninen liike ei olisi jumittunut sovittamattoman kirkko-opin pelkoihin.

 

Faith and Orderin ensisijainen ja pitkän tähtäimen tavoite KYNK:lle on juuri kirkkojen uudistuminen. Pitkän tähtäimen reseption tavoitteena on elää kohti yhteistä visiota siten kuin kirkot elivät kohti BEM:n visiota.

Uudistumisen keskeinen lähtökohta voisi olla KYNK:n edustama koinonian kirkko-oppi. Se esittää kommuunio-ekklesiologiaa, paikallisseurakuntaa ehtoollisyhteisönä painottavaa kirkko-oppia normatiiviseksi tavaksi ymmärtää kirkon perusolemus. Se voisi muodostaa perustan ekumeeniselle ekklesiologialle, tavalle ymmärtää kirkko. On syytä uskoa ja toivoa, että jos kirkot elävät kohti tätä visiota kirkosta kommuuniona, ne uudisuvat.

 

Koinonian näkökulma, yhteyden, osallisuuden ja jakamisen näkökulma voi vaikuttaa siihen, miten ymmärrämme sellaiset laajat teologiset peruskäsitteet kuin “usko”, ”järjestys”, ”kirkon usko” ja ”sen elämän järjestäminen”.

Teologisesti koinonia keskittyy rakkauden yhteyteen Kolminaisuuden ikuisessa olemisessa, sen lähteessä ja päämäärässä: Jumala Jumalan omassa kolminaisessa elämässä on persoonien kommuunio/koinonia. Tätä ilmentää Andrei Rublevin ikoni Pyhä Kolminaisuus. Kolmiyhteisen Jumalan kommuunio on täydellisen oikeudenmukaisuuden ja rauhan kommuunio. Rakkauden kommuuniona se on luova ja lunastava. Se on inklusiivinen ja ekspansiivinen, jaettu ja kylvetty kaikkialle luomakuntaan. Se kutsuu meidät kaikki samaan rakkauden kommuunioon Jumalan kanssa.

 

Koinonian kirkko-oppi on herättänyt laajalti ekumeenista kiinnostusta, koska se ei ymmärrä kirkkoa ensisijaisesti instituutiona tai organisaationa vaan niiden kaikkien “yhteytenä”, jotka Pyhä Henki on kutsunut yhteen ja kasteessa tunnustavat Kristuksen Herraksi ja Vapahtajaksi. He ovat siis jo ”yhteydessä” keskenään. “Yhteys” ei lisäksi ole vain sitä, mitä kirkko “on” vaan mitä se “tekee” missiossaan.

 

John Gibaut vertasi ekumeenista liikettä älypuhelinten sovelluksiin, joilla päivitetään laitteita. Hän näkee ekumeenisen liikkeen kiireellisenä päivityksenä kirkolle. Jos yhteys katkeaa tietokoneeseen, kun esimerkiksi 68 % päivityksestä on ladattu, totumme ja opimme elämään sen tosiasian kanssa, että kolmasosa päivityksestä vielä puuttuu. Arjen keskellä saatamme hämmästyä – tai jopa loukkaantua – kun saamme kuulla ja ymmärtää, että 32 % päivityksestä on vielä tekemättä. Gibaut korostikin, että ekumenian suurin haaste on sen menestys. Voimme tuskin muistaa niitä jakaantumisia, jotka vallitsivat sukupolvi sitten, niin että jäljellä olevaa jakautuneisuutta ei enää pidetä skandaalina.

 

”Ekumeeninen liike on kutsu tulla täydemmin siksi, mitä me jo olemme. Se on kutsu ottaa toisemme vastaan, kuten Kristus on ottanut vastaan meidät; tehdä näkyväksi ykseytemme tai yhteytemme, joka on jo annettu. Suurimmalle osalle kristityistä merkki siitä, että kirkon näkyvä ykseys on täysin toteutettu, on kun kirkot ovat eukaristisessa yhteydessä [koinonia] keskenään.”

 

Oikeudenmukaisuuden ja rauhan pyhiinvaellus


Busanin yleiskokouksessa marraskuussa 2013 KMN sitoutui liittymään toisten kanssa oikeudenmukaisuuden ja rauhan pyhiinvaellukseen. Tässä on selvä liittymäkohta KYNK:n kirkko-opilliseen ajatteluun. Asiakirja huipentuu pohdintoihin koinoniasta viimeisessä kappaleessa ”Kirkko: Maailmassa ja maailmaa varten”. Kirkon koinonian ilmaisuna ja seurauksena nähdään siinä diakonia. Pitäessään huolta haavoittuvista, lähetyksessä ja evankelioinnissa, oikeudenmukaisuudessa ja rauhassa, suojellessaan ympäristöä, uskontojenvälisessä yhteistyössä, rauhantyössä, vaikuttamistoiminnassa, muistojen parantamisessa ja sovinnontyössä kirkko täyttää tarkoitustaan Jumalan yhteyden merkkinä ja palvelijana.

 

Johtopäätös


Ekumeeninen like on muuttanut ja muuttaa modernin kristillisyyden kasvoja eri tavoin eri asteisesti kautta maailman ja yli kirkkokuntarajojen. Teologinen tai Faith and Order -ekumenia on antanut oman erityisen panoksensa. Akateemisesti koulutettujen teologien on helppo epäillä, että työmme ei ole suhteessa kirkon elämään ja sen uudistumiseen. BEM on todistanut tätä vääräksi yli 30 vuoden ajan. KYNK:ssä on potentiaalia tehdä tämä sama. 

 

Ekumeeninen liike on uudistanut kirkkoja niin asettamalla niiden eteen näyn siitä, mihin Jumala kutsuu meitä olemalla yhteys, koinonia. Kirkko: Yhteistä näkyä kohti -asiakirjalla on oma roolinsa tässä kauaskantoisemmassa ekumeenisessa näyssä. 

 

Suomenkielinen tiivistelmä: TT Tomi Karttunen


TCTCV Renewal Helsinki_oct_2014_John Gibaut.pdf


Renewal has long been on the agenda of the World Council of Churches (WCC). The 1968 Uppsala Assembly—with its theme “Behold, I make all things new”—stated, “The Church is faced by the twin demands...
First I will express my gratitude to John for an inspiring and challenging paper with a lot of ideas to discuss and explore further. I will start with the challenge from Bishop Charles Brent after...
It is my honor to give a response to the presentation by John Gibaut. I want to thank him for the most interesting paper. There are several inspiring ideas and questions which have been raised r...
A basis for ecclesiological self-reflection? Anything to learn from the process? 
Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors           Puh / Tfn +358 40 1425 190