SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Itämeren maiden ekumeeniset naiset Kirkkonummella – In Deeper Waters

Euroopan ekumeenisia naisia Nuuksion kansallispuistossa.Neitsyt Marian suojeluksen kirkko Pokrovassa,Pokrovan veljesön veli Tuomas esittelle tsasounaa.

Soili Juntumaa, Arja Sigfrids, Marjaana Toiviainen, Eija Kemppi ja Outi Piiroinen-Backman. 

Itämeren maisen ekumeeniset naiset kokoontuivat Kirkkonummen Hvittorpiin 20.–24.5.2015. Ohjelma oli monipuolinen. Vilkasta keskustelua käytiin muun muassa kristityn vastuusta ympäristökysymyksissä, siitä, onko ympäristön tuhoaminen syntiä ja miten asenteita voitaisiin muuttaa. Muutosta tarvitaan sekä yksilötasolla että kirkkojen elämässä. Monet kirkot ovat vasta heräämässä ympäristöasioissa. Yksinkertainen elämäntapa on kirkoille luonteva tapa, koska paaston aikoina sitä on opittu jo noudattamaan. Tämä asenne pitäisi saada jatkuvaksi elämäntavaksi, jotta kirkot voisivat näyttää esimerkkiä. Osanottajat pitivät hyvänä esimerkkiä paavi Franciscusta, joka noudattaa elämässään kohtuullisuutta köyhyyden ihanteensa pohjalta.

 

Euroopan kristittyjen naisten ekumeeninen Foorumi ja sen Itämeren maiden edustajat järjestävät joka toinen vuosi Itämeren maiden naisten tapaamisen. Tänä vuonna kokoonnuttiin Kirkkonummella ja kokousta emännöi Suomen Ekumeenisen Neuvoston Naisjaosto. Järjestelytoimikuntaan kuuluivat jaoston puheenjohtaja Soili Juntumaa, sihteeri Eija Kemppi, Arja Sigfrids ja EFECW-yhdyshenkilö Outi Piiroinen-Backman, joka kantoi suurimman järjestelyvastuun.

 

Kokouksen teemana oli In Deeper Waters. Osanottajia oli emäntämaan lisäksi Saksasta, Ruotsista, Norjasta, Virosta, Venäjältä ja Puolasta. Kirkkokunnista olivat edustettuina ev.-lut. kirkko, Ruotsin Ekumeniakirkko, metodistikirkko, katolinen ja ortodoksinen kirkko.  Kohtaaminen eri kirkkokuntien jäsenten välillä toteutui hyvin. Historiallisesti Itämeren maiden välillä on ollut myös paljon jännitteitä, joten kohtaamisessa syntyneet ystävyyssuhteet olivat samalla myös rauhantyötä. Kuulimme eri maiden esittelyjä, kirkollisesta tilanteesta ja ympäristökysymyksistä kirkkojen työssä.

 

Kokoontumisten alkuperäinen tarkoitus on ollut pohtia yhdessä Itämeren ja sen lähialueiden luonnon tilaa. Konferenssi rakentui Syvemmissä vesissä -teeman ympärille, jolla oli kaksoismerkitys. Toisaalta pohdittiin vettä fyysisenä ihmiselle välttämättömänä elementtinä ja siihen liittyen myös luonnonsuojelua, toisaalta sukellettiin ihmisen henkiseen ja hengelliseen syvyyteen.

 

Suunnitelma Itämeren pelastamiseksi

 

Diplomi-insinööri Tuija Kaunisto Satakunnan Ammattikorkeakoulusta on johtavia suomalaisia vesiasiantuntijoita, joka on edustanut Suomea myös EU:n juomaveden tutkimushankkeessa. Kaunisto työskentelee Vesi-instituutti Wanderissa. Hän selvitti veden perusominaisuuksia ja niitä muutoksia, jotka vaikuttavat meriveden laatuun. Liikakertymät suoloja ja fosforia aiheuttavat rehevöitymistä. Näitä päästöjä tulee sekä maataloudesta, teollisuudesta että yksilöiden toimesta (autojen päästöt, puhdistusaineet).

 

Toinen riskitekijä merivedessä on sen sähköinen johtamiskyky, mikä korkeana pitoisuutena johtaa korroosion lisääntymiseen. Näitä yhdisteitä ovat esimerkiksi sulfiitit, nitriitit, fosfaatit, rauta- ja alumiiniyhdisteet. Myös sadevedet vaikuttavat veden laatuun. Sadeveteen vaikuttavat kaasut, jotka sisältävät happea, hiilidioksidia, rikkiyhdisteitä ja typpioksiduulia.

 

Suomi ja Pohjoismaat ovat keskivaiheilla vedenkulutuksen määrissä. Ero köyhien kuivien maiden ja johtavan vedenkäyttäjän välillä on huikea (esim. Eritrea 10 - 20 l/vrk/hlö, USA 400 l/vrk/hlö) Veden kulutuksesta suurin määrä kuluu peseytymiseen.

 

Itämeren keskisyvyys on 54 metriä. Sen suolapitoisuus on valtameriin nähden hyvin vähäinen 7 promillea/ 35 promillea.

 

Upea Villa Hvittorp rakennettiin vuosina 1901-1904 Gesellius-Lindgren-Saarinen arkkitehtitoimiston suunnitelmien mukaan..Edellä mainittujen vesistöjä kuormittavien rasitteiden lisäksi Itämerellä riskin aiheuttaa suuri laivaliikenne. Öljykatastrofit on jatkuva pelon aiheuttaja. Itämeren pohjaan kerrostuvat kemikaalit käyttävät happea ja hajottavat leväkasvillisuutta. Fosforipäästöt lisäävät sinilevää.

 

Itämeren maita vertailtaessa eniten haitallisia päästöjä tuli Puolasta, Venäjältä ja Ruotsista. Itämeren erityinen ongelma on myös veden seisominen, koska vesi virtaa vain kapean Tanskan salmen läpi. Jollei sieltä tule riittävää virtausta, kuormittuvat rantojen matalikot.

 

Itämeren pelastamiseksi on olemassa suunnitelma, jossa pyritään saamaan vaarallisten kemikaalien kertymät lähelle normaalitasoa, jotta kalat olisivat syötäviä ja muu eliöstö tervettä. Veden radioaktiivisuus olisi saatava Tsernobyliä edeltävälle tasolle. Myös laivoille on annettu tarkkoja määräyksiä viemäröintijätteistä, ilman saastutuksesta, päästöistä, turvasäädöksistä yms.

 

Ilmasto lämpenee – mitä seuraa?

 

Tohtorikoulutettava, ilmakehän tutkija Laura Riuttanen Helsingin yliopiston fysiikan laitokselta aloitti esityksensä luonnon omalla taiteella – lumikiteillä. Laura kuvasi kasvihuoneilmiötä ja sen vaikutuksia. Maan pintalämpötila on noussut 14 asteella ilmakehän vaikutuksesta. Ihmisen toiminta saa aikaan ketjuvaikutuksen, joka nostaa lämpötilaa. Hiilidioksidipäästöt ovat avainasemassa. On olemassa useita skenaarioita tulevaisuuden suhteen riippuen siitä, saadaanko hiilidioksidipäästöt kuriin. Pintalämpötilan muutokset ovat erityisen suuria pohjoisella pallonpuoliskolla.

 

Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa lisäksi tulvia, meriveden nousua, arktisten merien jään ja jäätiköiden sulamista, valtamerten happamoitumista ja äärimmäisiä sääilmiöitä. Jos esimerkiksi Grönlannin jääpeite sulaisi, se merkitsisi 7 metrin nousua Atlantin pinnassa. Kun keskilämpötila nousee, äärimmäisen kuumat sääolot lisääntyvät ja kylmät vähenevät. Itämereen sään lämpeneminen vaikuttaa jään puutteena ja pintaveden lämpimyytenä. Jos suolapitoisuus vähenee, tulee muutoksia ekosysteemiin ja muita ympäristömuutoksia.

 

Alustusten pohjalta osanottajat keskustelivat ryhmissä kristityn vastuusta ympäristökysymyksissä, siitä, onko ympäristön tuhoaminen syntiä ja miten asenteita voitaisiin muuttaa.  Muutosta todettiin tarvittavan sekä yksilötasolla että kirkkojen elämässä. Monet kirkot ovat vasta heräämässä ympäristöasioissa. Yksinkertainen elämäntapa on kirkoille luonteva tapa, koska esimerkiksi paaston aikoina sitä on opittu jo noudattamaan. Tämä asenne pitäisi saada jatkuvaksi elämäntavaksi, jotta kirkot voisivat näyttää esimerkkiä muille. Osanottajat pitivät hyvänä esimerkkiä paavi Franciscusta, joka noudattaa omassa elämässään kohtuullisuutta köyhyyden ihanteensa pohjalta.

 

Teologian tohtori Yvonne Terlinden on ensimmäisiä naisteologeja Suomessa, joka on väitellyt ekoteologiasta. Hän järjesti mielenkiintoisen raamattuaiheisen aktiviteetin. Se perustui 1 Mooseksen kirjan luvun 21 kertomukseen Hagarin karkotuksesta. Osanottajat saivat valita heidän eteensä sijoitetuista paperiarkeista sen jakeen, joka kertomuksessa oli koskettanut heitä eniten ja liittää sen nykyhetkeen. Monelle kertomuksesta nousi syviä henkilökohtaisia kokemuksia tai tämän hetken maailman tilanteeseen liittyviä samaistumiskohteita. Teksti vahvisti myös monen uskoa Jumalan hyvyyteen.

 

Vapaana hyväksymään myös omat varjot

 

Pastori, valtiotieteen maisteri Marjaana Toiviainen on tunnettu kansalaisaktivismin innoittajana mm kodittomien majoittamisessa. Marjaanan aihepiiri käsitteli varjojemme ymmärtämistä ja hyväksymistä. Hän on vapautuksen teologi, jota kiinnostaa muukalaisuus teologisena ilmiönä. Kreikaksi muukalainen on ksenos. Voisimme pohtia omassa ympäristössämme, ketkä ovat minulle muukalaisia: sosiaalisesti, ihonväriltään. uskonnoltaan, etniseltä taustaltaan erilaiset. Ne, jotka haastavat minua, jotka eivät ole kuin minä, edustavat toiseutta. Köyhien Jumala on myös rikkaiden Jumala.

 

Marjaana johdatteli osanottajia myös pohtimaan omaa kristillisyyttään ja sen varjoja. Voimme olla vapaita hyväksymään myös omat varjomme, sillä Lutherin mukaan olemme samalla kertaa syntisiä ja vanhurskaita. Meissä on sekä hyvää että pahaa.

 

Hän siteerasi myös Richard Rohria: me emme muuta elintapojamme ajattelemalla, vaan me muutamme ajattelumme elämällä. Toinen merkittävä sitaatti oli Shane Claibornelta:

 

– Kristinusko on parasta silloin kun se on outoa, marginaalissa ja kärsivää.  Ja pahimmillaan silloin kun se on suosittua, uskottavaa, voitokasta ja mahtavaa.

 

– Desmond Tutun mukaan Jumala vapauttaa meidät, Hän (myös feminiinissä) vapauttaa sekä sorretun että sortajan. Me liitymme tässä toinen toisiimme: me joudumme kamppailemaan, me olemme kaikki sekä sortajia että sorrettuja.

 

– Myös ekumeniassa voi pohtia ajatusta: kunnioitanko sinua huolimatta eroistamme vai eroistamme johtuen?

 

– Raamattu on kirja, josta meidän tulisi saada rohkeutta elää kristittyinä ja välittää tätä rohkeutta muille. Esimerkiksi kohdasta: Kun kuljet syvien vetten läpi, minä olen sinun kanssasi. Tai Jeesuksen sanoista: Ole rohkealla mielellä, älä pelkää.

 

Marjaana päätti esityksensä koskettavaan siunaukseen, jossa me siunasimme sekä omia varjojamme että niitä toisia.

 

Ryhmissä purkamista ja luostarivierailu

 

Psykologi Arja Sigfrids johdatti osanottajat harjoituksiin. Keskustelimme parin kanssa elämän varjoista sekä omassa elämässä että seurakunnassa.

 

Saimme jättää myös omat vaikeat asiamme paperille, ja kun ne luettiin ääneen saimme reagoida eleillä joko myötäeläen tai protestoiden luettuun asiaan. Ryhmät auttoivat tunteiden purkamisessa ja samalla tutustuimme syvemmin toisiimme.

 

Ohjelmaan kuului myös vierailu Pokrovan (Neitsyt Marian suojelus) ortodoksisessa veljesyhteisössä. Veli Tuomas esitteli luostarin historiaa liittyen sekä Danneborgin kartanon historiaan että perustajan, veljesyhteisön johtajan, munkki Haritonin elämänvaiheisiin. Hän esitteli Neitsyt Marian suojeluksen kirkon ikoneineen ja alueella olevan pienen tsasounan. Luostarilla on kaunis puutarha, josta saadaan talon ruokapöytään luomutuotteita. Toimintaan kuuluu vieraiden vastaanottaminen ja aikaisempien ravintola-alan ammattilaisten ammattitaidolla hoidettu ateriapalvelu. Nautimme vierailun päätteeksi maittavan lohiaterian.

 

Nuuksio ja lauantai-illan iloista musisointia

 

Lauantaina teimme vierailun Nuuksion luonnonpuistoon psykologi Riitta Wahlströmin johdolla. Näin saimme tilaisuuden rauhoittaa mielemme luonnossa vaeltaen ja mietiskellen.

 

Lauantai-iltana oli myös illanvietto, johon osanottajat olivat tuoneet herkkuja omista maistaan. Suomalaisia ohjelmanumeroita olivat sisarusten Terhi ja Susanna Sjöblomin harmonikka- ja lauluesitykset ja kappalainen Aarne Laasosen musisointi. Hän on tunnettu taitavana sahansoittajana.

 

Mietteitä kokoontumisen tiimoilta

 

Aamuin ja illoin kokoonnuttiin hartauksiin, joita osanottajat olivat valmistelleet omien traditioittensa pohjalta. Sunnuntaina kokoontumisen päätteeksi pidettiin aamuhartaus. Tämän jälkeen ulkomaiset osanottajat johdateltiin Helsingin seudulle eri kirkkoihin; Olaus Petrin kirkkoon, Uspenskin katedraaliin, Temppeliaukion kirkkoon ja Tuomiokirkkoon.

 

Tulevaisuudesta todettiin, että on tärkeää jatkaa kohtaamisia. Pitäisi olla seurantaa siitä, saimmeko jotain aikaan. Hyvä kysymys on, että miten saamme nuoret mukaan. Nuorten sosiaalisia verkostoja tarvitaan.

 

Kokoontumisessa sai mahdollisuuden oppia uusia asioita, mistä saatiin kiitosta. Samoin siitä, että ohjelmassa saavutettiin tasapaino henkilökohtaisten ja globaalien asioiden välillä. Kovasti pohdittiin, miten saataisiin maailman rikkaat käyttämään varojaan muutoksen aikaansaamiseen. Haasteena on, että miten voimme viedä tämän kokemuksen jokapäiväiseen elämäämme.

 

Eija Kemppi

 

Kuvat: Arja Sigfrids ja Outi Piiroinen-Backman


Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors           Puh / Tfn +358 40 1425 190