SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Kirkkojen arvot puntarissa

SEN:n kevätseminaarissa 12.4.2018 Kirkkojen arvot puntarissa -keskustelussa SEN:n hallituksen puheenjohtaja arkkipiispa Kari Mäkinen johti pohdintaa kirkkojen arvoista ajassamme.


Kirkkojen arvoista globaalisti ja paikallistasolla keskustelemassa olivat Suomen ortodoksisen kirkon vastaava tiedottaja Maria Hattunen, professori Antti Raunio Itä-Suomen yliopistosta, veli Gabriel Salmela OP Katolisesta kirkosta Suomessa ja pastori Soile Salorinne Suomen metodistikirkosta.

 

Aluksi puhuttiin aiemmin kevätseminaarissa kuullun emeritusprofessori Sixten Korkmanin puheenvuoron herättämistä ajatuksista, ja keskustelu kulki käsitykseen luonnollisesta moraalilaista pohjana yhteiskunnan arvoille ja lainsäädännölle.

 

Maria Hattunen nosti esiin ortodoksisen kirkon perinteestä keskeisinä arvoina askeettisuuden ja Kristuksen kohtaamisen lähimmäisessä.

- Maallisen hyvän epätasainen jakautuminen ja ilmastokysymykset voitaisiin hyvin pitkälti ratkaista askeesiin sisältyvällä epäitsekkyydellä ja tyytymisellä vähempään, Hattunen totesi.

 

Veli Gabriel Salmela kiinnitti huomiota katolisen kirkon moraaliopetukseen, jonka mukaan luonnonoikeus on kristillisessä perinteessä tiivistetty kymmeneen käskyyn.


- Kirkolla on opetustehtävä kutsua kaikkia tekemään hyvää omantuntonsa mukaan. Ajankohtaisia kysymyksiä kommentoidaan lähtökohtana se, mitä omatunto ja luonnollinen moraalilaki kehottavat kaikkien yhteiseksi hyväksi tekemään, Veli Gabriel selitti.

 

Antti Raunio taas tarttui kultaiseen sääntöön, johon Korkman viittasi seminaaripuheessaan. Luterilaisen piispakollegion dokumentti Kohti yhteistä hyvää vuodelta 1999 perustuu ajatukselle, että kultainen sääntö yhdistää ihmisiä. Luterilaisesta näkökulmasta kirkon tehtävä on sanoittaa, mitä se tarkoittaa tämän päivän maailmassa.

 

- Tästä kirkon sanoituksesta voidaan keskustella. Voidaanko siihen liittyä, vai pitäisikö joitakin asioita vielä miettiä tarkemmin ja uudelleen? Raunio pohti.

 

Soile Salorinne tarttui Sixten Korkmanin ajatukseen maallistuneesta uskonnosta. Salorinteen mukaan ihminen tarvitsee elämäänsä itsenä ulkopuolisen voiman, joka ajaa hänet tekemään hyvää.

 

Globalisaation siunaukset ja kiroukset kirkkojen näkökulmasta

Miten globalisaatio näyttäytyy kirkkojen näkökulmasta, mitä ovat sen siunaukset ja kiroukset? Kaikki keskustelijat olivat yksimielisiä siitä, että kirkkojen itseymmärrykseen kuuluu globaali näkökulma, se että ollaan osa Kristuksen maailmanlaajuista kirkkoa.

 

- Tämä perspektiivi on keskeinen ekumeenisen liikkeessä ja se on vahvistunut paikallisesti elävissä kristityissä kirkoissa viimeksi kuluneen 50 -70 vuoden aikana, totesi arkkipiispa Kari Mäkinen.

Globalisaatio on kirkolle lähtökohtaisesti tuttua: kristittyjen tehtävä on viedä evankeliumia kaikkeen maailmaan.

 

- Globalisaatio on siunaus, kun ymmärretään koko maailman olevan yhtä perhettä, totesi Veli Gabriel Salmela.

 

Veli Gabriel näkee nykyajan haasteiden, kuten eriarvoistumisen ja ympäristökysymysten, vaativan globaaleja ratkaisuja. Katolisen ymmärryksen mukaan ihmisen ensimmäinen yhteisö on perhe, jossa ihmisten välinen kumppanuus tapahtuu. Yhteiskunnan ja sen kaikkien lakien tulisi suojella perhettä ja sitä kautta elämää.

 

Mari Hattunen kiteytti, että myös ortodoksinen kirkko on globaali ja monikulttuurinen kirkko. Hänen mukaansa globalisaatio on siunaus, jos opimme mitä kaikkea hyvää se voi tuoda mukanaan. Hän ei usko maallistuneen kristillisyyden mahdollisuuksiin.

 

- Ongelmia seuraa siitä, jos uskonto halutaan sulkea julkisen tilan ulkopuolelle. Huolestuttava kehitys on, jos esimerkiksi suomalaisissa kouluissa ole oikeutta saada oman uskontonsa opetusta, Hattunen lisäsi.

Maria Hattunen linjasi myös, että jokainen ihminen on kutsuttu kasvamaan kristittynä yhteistoiminnassa Jumalan kanssa. Jumalan armovoiman kautta ihminen voi kehittyä ja oppia elämässään soveltamaan epäitsekkyyttä.

 

Antti Raunio totesi, että globalisaatio ilmiönä näyttäytyy luterilaisesta näkökulmasta samanaikaisesti mahdollisuutena ja uhkana. Kirkko voi olla mukana yhteiskunnassa etsimässä vastausta kysymykseen siitä, mikä on ihmisen hyvä. Luterilaisuus syntyi saksalaisena liikkeenä ja levitessään muihin maihin sen osaksi on myös omaksuttu kansallinen identiteetti.

 

- Tämä herättää pohjoismaisessa kontekstissa kysymyksen, voiko kansankirkko olla globaali?, kysyi Raunio.

Hänen mukaansa luterilainen kirkko on tilanteessa, jossa siinä on samanaikaisesti globaali elementti ja paikallinen elementti. Näiden elementtien vuorovaikutus sisältyy luterilaisuuteen periaatteellisena ajattelutapana. Paikallisseurakunnat ovat oman alueensa ihmisiä varten, samalla kun koko maailma on yhtä lailla kirkon toimialuetta.

 

- Luterilaisen kirkon pitäisikin pyrkiä tulemaan yhä globaalimmaksi ja yhä paikallisemmaksi, hahmotteli Raunio.

 

Soile Salorinne kertoi, että metodistikirkko on rakenteeltaan kansainvälinen, samalla kun seurakuntien työntekijät ovat vahvasti mukana oman paikkakuntansa elämässä.

 

- Meidän tulee kysyä, millä tavoin käytämme maailmaa itsekkäästi hyväksi saavuttaaksemme omia tavoitteitamme, ja miten voimme palvella globalisaatiossa toinen toisiamme saavuttaaksemme yhteisen hyvän? Ihmisen ei tule itsekkäästi erottaa kultaista sääntöä ja ihmisoikeuksia uskosta, sillä silloin ne kääntyvät kiroukseksi, summasi Salorinne.

 

Kirkot maallisen vallan kriitikoina

Onko sitten olemassa tilanteita, joissa kirkkojen globaali perspektiivi on ristiriidassa kansallisvaltion lainsäädännön kanssa? Onko kristityllä silloin mahdollisuus tai velvollisuus asettua kansallisvaltion lainsäädäntöä vastaan? Näillä kysymyksillä Kari Mäkinen johdatti keskustelijat pohtimaan kirkkojen asemaa arvojohtajina yhteiskunnassa.


Keskustelijat olivat yhtä mieltä siitä, että kristillisen näkemyksen mukaan lainsäädäntöä on voitava kritisoitava silloin, kun se ristiriidassa lähimmäisenrakkauden ja ihmiselämän pyhyyden kanssa. Nationalismin noustessa Euroopassa keskustelijat toivoivat kristillisten kirkkojen kuuluvan yhteiskunnallisessa keskustelussa sovinnon äänenä, joka irtisanoutuu kansallismielisestä ääripolitiikasta.

 

Mistä puhumme, kun puhumme arvoista?

Kari Mäkinen esitti kiinnostavan kysymyksen: Mille mahdamme tässä ajassa kirkkoina olla sokeita ihmisarvon suhteen tiedostamatta sitä? Keskustelun päätteeksi pohdittiin sitä, mistä oikeastaan puhumme, kun puhumme arvoista ja ihmisarvosta. Puhe ihmisoikeuksista tarvitsee pohjakseen käsityksen jokaisen ihmisen luovuttamattomasta ihmisarvosta.

 

- Siitä ei kuitenkaan näytä seuraavan, että kaikki ovat yhtä arvokkaita. Ihmisen arvoa mitataan yhteiskunnassa hänen hyödyllisyytensä kautta. Ihmisarvo periaatteessa tunnustetaan, mutta käytännössä osa ihmisistä nähdään vähempiarvoisia kuin aktiiviset, tuottavat yhteiskunnan jäsenet, analysoi Antti Raunio.


Useampaan kertaan keskustelussa nousi esiin teologinen näkökulma ihmisarvoon. Kristillisestä näkökulmasta ihmisarvo ja ihmisen elämän arvokkuus perustuvat Jumalan luomistyölleen antamaan arvoon. Tällöin ihmisarvo ei ole riippuvainen inhimillisistä rakenteista tai suorituksista, vaan pohjautuu Jumalan radikaaliin rakkauteen ihmistä kohtaan. Keskustelijat näkivätkin kirkkojen tehtävänä puhua ennen kaikkea ydinsanomastaan eli Kristuksesta.











Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors           Puh / Tfn +358 40 1425 190