Kolmannen joulupäivän saarna: Syntyi Neitsyt Mariasta

Johdanto

Suomalaiseen jouluidylliin kuuluu iloinen matka joulukirkkoon, jonka Immi Hellénin sanoittama ja R. Raalan säveltämä rallatus vuodelta 1898 kuvaa: Yks, kaks, kol, nel, viis!

Kello löi jo viisi,
lapset herätkää!
Juhani ja Liisi,
muuten matka jää!

Tässä vesimalja,
silmät huuhtokaa.
Lämmin karhun talja
reessä odottaa.

Vasta ruunan reessä
silmät aukeaa -
siin' on silmäin eessä
synkkä metsämaa.

Aisakello helkkää
loistaa tähdet, kuu.
Riemua on pelkkää,
hymyyn käypi suu.

Ruuna, virsta vielä
tepsuttele pois!
Tällä kirkkotiellä
aina olla vois!

Kirkkotie oli vielä iloinen, mutta kerrotaan, että vuonna 1987 monet kirkosta palaajat matkasivat kotiin itkua pidätellen. Saarnatuoleista julistettiin Teologisessa Aikakausikirjassa ilmestyneen, tuolloin eksegetiikan apulaisprofessori Lars Aejmelaeuksen kirjoittaman artikkelin Joulun satu ja sanoma Uuden testamentin tekstien kriittisen tutkimuksen valossa pohjalta, että Jeesuksen syntymäkertomukset Uudessa testamentissa on parhaimmillaan kuin kaunis satu. Tätä aihetta oli jo sivutta 60-luvulla professori Heikki Räisäsen saksakielisessä, Mariaa käsittelevässä väitöskirjassa, mutta nyt asia kiiri saarnatuoleihin asti. Tämän jälkeen myös valtakunnan media on julkaissut useasti epäilynsä joulunsanoman perusteista.

Monien asioiden joukossa Aejmelaeus esittää kriittisen näkökulman, että Jeesuksen neitseestä sikiäminen rinnastuu antiikin ajan legendaarisiin kertomuksiin jokin merkittävän henkilön synnystä – pakanakirjallisuuden kuvauksiin, ”joissa jumaluus hedelmöittää maallisen naisen ja suhteesta syntyy suuri sankari tai muuten merkittävä hahmo.” On totta, että antiikin maailma oli pullollaan tämänkaltaisia tarinoita, mutta mikään niistä ei ole esitetty näkökulmasta, että nuori nainen tulisi neitsyenä raskaaksi. Siksi rajoitumme tarkastelemaan Jeesuksen syntymäkertomuksia, Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa, ja perehdymme tarkemmin neitseestä syntymisen problematiikkaan.

2. Miksi neitseestä syntyminen on kristinuskolle tärkeää? Onko ongelmana yliluonnollisen hylkääminen?

Neitseestä syntymisen todistusarvo on kristinuskolle tärkeä asia. Millä tavoin? Lähtökohtana se todistaa kuten myös ylösnousemus todellisuudesta, joka on enemmän kuin luonnonlait. Kansankielellä puhutaan yli-luonnollisuudesta.

Suuren yleisön reaktio yliopistolliseen raamatunselitykseen on usein, että tiede lähtökohtaisesti hylkää yliluonnollisen mahdollisuuden. Aejmelaeus on tässä merkityksessä mielenkiintoinen tutkija. Hän kieltää neitseestä syntymisen, mutta uskoo historiallis-kriittisen tutkimusmetodin vahvistavan Jeesuksen ylösnousemuksen. Kuva historiallisesta raamatunselityksestä näin laajenee. Se ei yksiselitteisesti torju yliluonnollisuutta. Rehellisen tutkijan tulisi pyrkiä niihin johtopäätöksiin ja tulkintoihin, johon salapoliisityön johtolangat eli evidenssi luonnollisesti ohjaa. Ohjaako evidenssi neitseestä sikiämisestä luonnollisesti siihen lopputulokseen, että puhe siitä on tarua vai totta?

3. Historialliset kysymykset

3.1. Moninaisten lähteiden kriteeri

Hiljaisuus UT:ssa

Historiallisessa tutkimuksessa pidetään sellaista tietoa luotettavana, joka voidaan vahvistaa useissa, toisistaan riippumattomissa lähteissä. Puhuttaessa Jeesuksen neitseestä sikiämisestä UT on aineistoltaan harvinaisen hiljainen. Vain Matteus ja Luukas sisältävät kertomukset Jeesuksen syntymästä ja erityisesti mainitsevat neitseestä sikiämisen vain parissa jakeessa (Mt 2:23; Lk 1:27). Paavali ja Johannes painottavat Jeesusta ennalta-olevana, pre-eksistenttinä luomistyön toteuttajana. He eivät kuitenkaan kerro kuinka ennalta-oleva saapui tähän maailmaan. Markuksen evankeliumi ei viittaa millään tavoin Jeesuksen syntymään.

Joillekin raamatuntutkijoille tämä materiaalin vähäisyys verrattuna esimerkiksi ylösnousemusmateriaalin runsauteen on johtanut lopputulokseen, että UT on hiljaa Jeesuksen maailmaan tulosta. Samalla he toteavat, että Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien sisältämien lapsuuskertomusten erot ovat sovittamattomia, etteivät he näe perusteita koko opille neitseestä sikiämisestä. Mutta riittävätkö nämä näkökulmat puolustamaan sitä, ettei Jeesus olisi syntynyt neitseestä? Mistä tämä hiljaisuus ja materiaalin vähyys Uudessa testamentissa kertoo?

Moninaisten lähteiden kriteerillä tarkasteltuna Markuksen evankeliumi, joka on nykytietämyksen valossa aikaisin, ei mainitse oppia neitseestä sikiämisestä. Samoin Paavali, joka on UT:n kirjoittajista aikaisin, tuntee vain opin pre-eksistentistä Jeesuksesta ja kirjaa Galatalaiskirjeessä luvussa 4 jakeessa 4, että ”mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala poikansa, naisesta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen”. Tämä luonnollisesti herättää kysymyksen, mikä on tämän jakeen tietoarvo? Viittaako se neitseestä syntymiseen? Palataan tähän kysymykseen kohta.

Samoin Johanneksen evankeliumi, joka kirjoitettiin noin 20 vuotta myöhemmin kuin Matteus ja Luukas, kehittää oppia pre-eksistentistä Jeesuksesta pidemmälle kuin Paavali. Miksi tämä evankeliumi lähestyy Jeesuksen alkuperää VT:n viisausteologian avulla, jossa Sana l. logos nähtiin ennalta olevana luomisen toteuttajana? Lyhyen johdannon jälkeen Johanneksen evankeliumi esittelee aikuisen Jeesuksen Johanneksen kasteen yhteydessä, kuten Markuksen evankeliumi teki noin 40 vuotta aikaisemmin. Pelkästään toisen ja neljännen evankeliumin valossa lukija ei tietäisi mitään Jeesuksen alkuperästä.

Johannesta luettaessa havainnoitsija jäisi ihmettelemään, kuinka pre-eksistentti Logos tuli ihmiseksi? Luvun kuusi jae 42 antaa Jeesuksen vastustajien suulla seuraavan vastauksen: ”Ja he sanoivat: ”Eikä tämä ole se Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin tunnemme? Kuinka hän sitten sanoo: ’Minä olen tullut alas taivaasta’?” Jeesuksen aikalaisetkin kompastuivat samaan kysymykseen. Johannes, Markus ja Paavali eivät avaa meidän ymmärrystämme suhteessa Jeesuksen syntymätapahtumiin, mutta he antavat olettaa, että ennen luomista olemassa ollut Jumalan Poika tuli lihaksi maanpäälle eli inkarnoitui (1. Kor 8:6, Kol 1:16, Hepr 1:2, Joh 1:3, Joh 1:10). Mutta he eivät kerro kuinka tämä tapahtui.

Toisaalta on mielekästä kysyä, kieltääkö Paavalin ja Johanneksen vahvistama traditio Jeesuksesta pre-eksistenttinä Jumalana ja Viisautena neitseestä syntymisen? Tosiasia on, että Gal 4:4 ja Joh 6:42 eivät vahvista ilman näiden tekstien ulkopuolista tukea neitseestä sikiämistä. Ne eivät myöskään kiellä sitä, sillä näiden tekstien tietoarvo on jossain muualla kuin käsiteltävässä aiheessa. Esimerkiksi Gal 4:4 viittaa Jeesukseen ennalta olleena, joka Jumala lähetti ajan tultua täyteen. Tässä yhteydessä lauseke ”naisesta syntyneenä” tähtää sanomaan, että Jeesus syntyi samankaltaisten lainalaisuuksien piiriin kuin kuka tahansa ihminen. Tämä jae kertoo kuitenkin vähintään sen, että Paavali tiesi Jeesuksen syntyneen naisesta, mutta ei anna viitettä siihen kuinka Jeesus hedelmöittyi. Jakeen tietoarvo ei kohtaa meidän kysymystämme. Samoin on Joh 6:42 laita. Sen tietoarvo ei kohtaa neitseestä syntymisen problematiikkaa.

Jeesuksen syntymästä Matteuksen ja Luukkaan ulkopuolella ei tiedetä juuri mitään. Johanneksen mukaan Jeesus nähtiin Marian ja Joosefin poikana. Paavali tiesi kuitenkin tradition, että Jeesus oli daavidilaista sukua (Rm 1:2,3), joka on ainut vahva linkki Paavalista Matteuksen ja Luukkaan syntymäkertomuksiin. Paavali tiesi myös sen, että Jeesus syntyi naisesta, mutta ei anna meidän tietää, kuinka Jeesus hedelmöittyi.

Matteus ja Luukas

Osoittaessaan Matteuksen ja Luukkaan syntymäkertomusten välisiä jännitteitä tutkijat eivät voi yksiselitteisesti tulkita näitä kertomuksia mytologiseksi kokonaisuudeksi. Sekä Matteus että Luukas välittää tietyt keskeiset teemat Jeesuksen syntymästä sisältäen ajatukset kihlatusta parista Mariasta ja Joosefista, neitseellisestä hedelmöittymisestä, Jeesuksen syntymä aviottomana lapsena, Joosefin daavidilainen alkuperästä, syntymästä Betlehemissä Herodeksen hallintakauden aikaan, enkeli-ilmestyksessä annetusta Jeesus-nimestä ja Jeesuksen kasvamisesta aikuisuuteen Nasaretissa. Yhtäläisyyksien ollessa näin monia täytyy Luukkaan ja Matteuksen käyttämä aineiston traditiollisuus olla vanhempaa kuin näiden evankeliumien kirjoitusajankohta. Näin traditiokritiikki vahvistaa moninaisten lähteiden kriteerin synnyttämän näköalan. Kyseessä on aikainen aineisto, joka puoltaa näiden tekstien historiallista ja aitoperäistä ydintä.

3.2. Jeesuksen syntymän erityispiirteet

Jeesuksen syntymässä on erityispiirteensä, joita vertailemalla muuhun historialliseen aineistoon, huomaamme, että neitseestä sikiäminen ei ole historiallisesti mahdotonta.

3.2.1. Analogian periaate kaiken taustalla

Analogia on eräs tieteellisen argumentoinnin työkalu. Sillä tarkoitetaan, että maailmassa on ollut valalla tietyt lainalaisuudet, joiden mukaan sekä luonto että ihmiset ovat toimineet. Tämän periaatteen mukaan Raamatun kertomuksia on verrattu muihin vanhoihin lähteisiin, jotka todistavat antiikin maailma ihmisten ajattelutavasta.

Antiikin aikaan oli tyypillistä, että suurmiesten syntymästä ja lapsuudesta ei tiedetty paljon. Siksi sepitettiin taruja heidän syntymästään siinä valossa, mitä heidän elämänsä suuret saavutukset olivat. Sankarilla täytyi olla myös loistelias alku. Tyypillinen taru oli sankarin syntymämyytti, jossa kerrottiin jumaluuden yhtyneen naiseen. Siksi useat tutkijat selittävät, että Jeesuksen syntymäkertomuksia ympäröivät samankaltaiset olosuhteet. Mitä on nämä loisteliaat teot, joka olisi tehnyt Jeesuksesta aikalaistensa silmissä suuremiehen? Jeesuksen tekemät ihmeet ja oletettu ylösnousemus kuoleman jälkeen tekivät Jeesuksesta kieltämättä aikansa sankarihahmon. Aejmelaeus väittääkin, että pääsiäisen tapahtumat ohjasivat alkuseurakunnan keksimään Jeesukselle syntymämyytin. Näin hän käyttää – tiedostaen tai tietämättään – tätä periaatetta tulkintansa taustalla.

Aejmelaeus toteaa, että joulukertomusten syntyprosessiin sovellettiin VT:a. Patriarkkojen syntymää verhosi enkeli-ilmestykset ja hedelmättömän naisen raskaaksi tuleminen yliluonnollisen ilmoituksen johdosta. Neitsyt aihio Jeesuksen syntymäkertomuksiin olisi tällöin johdettu Jesajan kirjan (7:14) Immanuel profetiasta Septuagintan käännöksen mukaisesti, jossa heprean ”nuori nainen” (alma) käännettiin kreikan ”neitsyenä” (parthenos).

Tämänkaltaisen selitysmallin lopputulos on se, että Jeesuksen syntymä neitseestä on verrattavissa antiikin ajan syntymämytologioihin. Neitseestä syntyminen tulkitaan myyttinä, epähistoriallisena kerrontana. On kuitenkin kaksi tekijää, jotka heikentävät yllä esitettyä selitysmallia ratkaisevasti. (1) Jeesuksen syntymä voidaan nähdä ristiriitaisena VT:n syntymäkertomuksia ajatellen ja (2) UT esittää Jeesuksen neitseestä sikiämisen epäseksuaalisena tapahtumana, joka on ristiriitainen suhteessa antiikin sankareiden syntykertomuksiin. Näitä kahta kohtaa tukevat häpeän ja epäjatkuvuuden kriteerit.

3.2.2. Häpeän kriteeri: Jeesus syntyi aviottomana

Jeesuksen syntymää ympäröitsi epäilyn ilmapiiri. Sekä VT:n syntymäkertomukset että antiikin maailman sankareiden syntymä tapahtuivat suotuisissa oloissa. Evankelistat kertovat, että kihlattu neitsyt oli raskaana. Tuolloin Jeesus ymmärrettäisiin ”lehtolapsena” sekä juutalaisessa avioliittolaissa että antiikin ajan sankareiden syntymämyyttejä tarkasteltaessa.

Juutalainen avioliittolaki ja VT:n syntymäkertomukset

Niin Aabrahamin ja Sarain poika Iisak kuin Elkana ja Hannan poika Samuel syntyivät enkeli-ilmestyksen johdosta hedelmättömistä kohduista VT:n mukaan (vrt. 1. Moos 17; 1. Sam 1). Samoin oli Johannes kastajankin syntymisen laita. He kaikki syntyivät ilman moraalista poikkeamaa verrattaessa juutalaiseen avioliitto lakiin. Naiset tulivat raskaaksi normaalissa sukupuoliyhteydessä aviomiehiinsä. Tällöin Marian raskaus on poikkeas niin juutalaisesta avioliittolaista kuin VT:n kerronnallisesta historiasta.

m. Ketub 1:2; 4:2; 5:2 m. Ned. 10:5

vrt. Matt 1:18–19.

Luuk 1:27, 35

Ajanlaskumme alun Välimeren kulttuuri oli häpeän ja kunnian kulttuuri. Evankelistojen rehellisyys Jeesuksen tavassa kuolla, ottaa syntisille tarkoitettu kaste, sapattilain kumoaminen, paaston aliarvioiminen korostavat sitä, että evankelista pysyivät uskollisena Jeesus-traditiolle, koska säilyttivät nämä ainekset, jotka tuottivat sekä Jeesukselle että hänen seuraajillensa häpeää sen ajan kulttuurimaisemaan peilattuna. Tässä valossa yksikään VT:n syntymäkertomus ei rakennu häpeän ympärille, aviottoman lapsen odotukseen, niin kuin Jeesuksen odotus ja syntymä. Jokainen lapsi oli odotettu ja lainkuuliaisuuden kautta alkuun saatettu. Siksi olisi outoa, jos alkukristityt olisivat keksineet häpeällisen piirteen Jeesuksen syntymäkertomuksiin. Uuden testamentin professori Ben Witherington kysyykin: ”Miksi varhaiskristityt, aikaisen evankelisen ryhmän jäsenet, olisivat luoneet niin monta vaikeutta itsellensä ja avanneet oven aviottoman lapsen syytteille keksimällä idean neitseestä syntyneestä Jeesuksesta?” Molemmat Matteus ja Luukas eivät peittele tätä häpeän ilmapiiriä, joka ympäröi Jeesuksen alkua. Joosef ja juutalainen yhteisö epäilivät Marian raskautta lainvastaiseksi.

Tutkittaessa historiallista Jeesusta, tutkijat ovat formuloineet periaatteen, että ne Jeesuksen teot tai puheet, jotka olisivat voineet synnyttää häpeää alkuseurakunnassa, on suurella todennäköisyydellä Jeesuksen historiallisia puheita tai tekoja. Jeesuksen syntymän olosuhteet puhuvat häpeän puolesta. Miksi alkuseurakunta olisi saattanut sankarinsa häpeälliseen valoon? Tähän ei löydy järkevää historiallista syytä, siksi häpeä mahdollistaa Jeesuksen neitseestä sikiämisen historiallisuuden.

3.2.3. Epäjatkuvuuden kriteeri: Jeesus sikisi epäseksuaalisesti

Epäjatkuvuuden kriteeriä normaalisti sovelletaan niihin aineksiin Jeesuksen sanoja ja tekoja, jotka eivät ole voineet syntyä varhaisjuutalaisuuden tai varhaiskristillisyyden vaikutuksessa. Juutalaisuuden suhteen Jeesuksen syntymäkertomus on poikkeava koskien hedelmöittymistä avioliiton ulkopuolella. Epäjatkuvuus on silmin pistävää verrattaessa VT:n ja Johannes Kastajan syntykertomuksiin. Hedelmättömät naiset tulivat Jumalan lupauksesta raskaaksi normaalin sukupuoliyhteyden kautta (esim. Saara, Hanna). Epäjatkuvuuden kriteeriä voidaan myös soveltaa antiikin ajan sankareiden jumalallisiin syntymäkertomuksiin.

Antiikin ajan sankareiden syntymäkertomukset kertovat, kuinka jumaluus hedelmöitti naiseuden seksuaalisessa yhteydessä. Jeesuksen hedelmöittyminen voidaan nähdä seuraavin perustein epäseksuaalisena tapahtumana peilattaessa ajanlaskumme alun Välimeren uskonnollisiin ja kulttuurillisiin vaikutteisiin. (1) Antiikin ajan jumalolennot/ enkelit ovat maskuliinisia hahmoja, jotka siittivät naisia. VT:ssa yliluonnollinen siitos tuomitaan syntinä (Jumalan pojat siittivät maan naisia; vrt. 1. Moos 6). (2) Pyhä Henki on taas suvultansa feminiini raamattuteologiassa (hepr. Ruach, feminiini (VT) ja kreik. to pneumon, neutri). Tästä voidaan päätellä, että Pyhä Henki ei voinut siittää Jeesusta alulle, vaan toimi uuden elämän luojana Marian kohdussa. Sekä Matteuksen että Luukkaan kuvaama Pyhästä Hengestä sikiäminen ei ole selitettävissä VT:n taustaa vasten tai antiikin maailman sankaritarustojen perustalta. Tässä kohden vallitsee todellinen epäjatkumo, joka puoltaa neitseestä sikiämisen historiallisuutta.

4. Yhteenveto

Jeesuksen syntymäkertomuksissa oppi neitseestä sikiämisestä on iloisesti puolustettavissa. Tänä jouluna voit todeta, vaikka Hesarin artikkelin äärellä, että uskollasi on myös järkiperäinen perusta. Tätä tukevat moninaisten lähteiden kriteeri ja se, että neitseestä sikiämisen traditio on paljon vanhempi kuin Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeiden kirjoitusajan kohdat. Tätä seikkaa tukee myös Jeesuksen syntymän häpeän ilmapiiri, epäseksuaalinen hedelmöittyminen ja Jeesuksen syntymäkertomuksen erilaisuus rinnastettuna VT:n patriarkkojen syntymäkertomuksiin. Joulukirkkoon on syytä palata tänäkin vuonna iloisin ja reippain mielin. Matka takaisinkin on ilon täyteinen, koska Jeesus sikisi Pyhästä Hengen luomistyön seurauksena.

Esa Hyvönen

Alaviittein argumentoitu kirjoitus, klikkaa

Kirjoittaja on Keravan helluntaiseurakunnan johtava pastori, Helluntaikirkon eettisopillisen toimikunnan jäsen ja SEN:n opillisten kysymysten jaoston varapuheenjohtaja.

Teologiset opinnot Continental Theological Seminaryssä (B.A. in Bible and Theology, St.-Pieters-Leeuw, Belgia), Evangelische Theologische Faculteitissä (Th.M., Uuden testamentin eksegetiikka, Leuven, Belgia) ja joitakin lisäopintoja Katolieke Universiteit Leuvenissä.