SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Lars Levin ja Brita Kajsan jalanjäljillä

Leirin keskiviikko oli omistettu Lars Levi Laestadiukselle ja Ruotsin Pajalalle. Bussi vei leiriväen turvallisesti yli Muonion-Torninonjoen länsipuolelle rajaa ja pian olimmekin Ruotsinmaalla. Jos ei siirtymistä muutoin huomaa, kiintyy huomio yleensä siihen, että rakennukset ovat hyvin hoidettuja, tontit siistejä ja istutukset somasti ojennuksessa. Ruotsalaisilla ei estetiikan taju petä.

 

Bussimatkan aluksi Sinikka Vuorinen johdatteli vaeltajat rukoukseen virren 377 sanoin: Sun haltuus rakas Isäni, mä aina annan itseni. Mun sieluni ja ruumiini sä Herra ota suojaasi. Hänen koskettavan päivänavauksensa sanoma oli siinä, että saamme jättää kaikki huolet, surut ja murheet Hänen kannettavakseen (1 Piet. 5:7).

 

Virittäytyen tulevaan lauloimme lestadiolaisen saarnamiehen Leonard Typön kirjoittaman virren 105, Aurinkomme ylösnousi.


Oppaamme Anneli Mäkinen oli ryhmää vastassa ja tästä seurasi rautaisannos Laestadius-tietoa. Anneli kertoi olevansa kotoisin Keski-Suomesta ja asuneensa pitkään Ruotsissa. Hän on vähemmistöasioissa aktiivinen toimija. Saimme tietää, että virallisia vähemmistökieliä ovat saame, suomi, meän kieli, romanikieli ja jiddish.

 

Vanhan pappilan ranta-alue on Laestadius-puisto ja sen keskiössä on vuonna 1961 pystytetty Lars Levin muistomerkki. Kysymys on näköispatsaasta, mutta aivan tarkkaa tietoa Laestadiuksen ulkonäöstä ei ole. Hänestä kun ei ole säilynyt yhtään varsinaista valokuvaa, ainoastaan yksi hiilipiirros. Mallina kuvanveistäjällä on ollut Lars Levin jälkeläinen neljännessä polvessa.

 

Laestadius oli äidin puolelta saamelainen, jolla oli vahva saamelainen identiteetti. Hän oli lahjakas kielissä ja oppi nopeasti niitä, joita hän tarvitsi monipuolisessa tieteellisessä työssään. Kasvi- ja eläintieteilijänä hän oli tunnettu ja tunnustettu samoin etnografina ja filosofina.

 

Hän opiskeli teologiaa Uppsalassa ja hänet vihittiin papiksi 1824. Vuodesta 1849 hän toimi kirkkoherrana Pajalassa, jonka kirkko ja pappila sijaitsivat Köngäsen ruukin lähellä, noin viisi kilometriä itään nykyiseltä kirkolta. Uutta pappilaa alettiin rakentaa nykyiselle paikalle, ja perhe asui vuodesta 1854 pihan pirtissä odottaen pappilan valmistumista. Rakennus valmistui vasta puoli vuotta Lars Levin kuoleman, 1861, jälkeen, mutta hän pääsi hetkeksi viimeisen matkansa alkaessa uuteen pappilaan, kun hänet asetettiin yhteen huoneeseen avoimessa arkussa hyvästeltäväksi. Leski Brita Kajsa sai kuitenkin mahdollisuuden asua uudessa pappilassa, koska heidän tyttärensä Elisabeth oli avioitunut pappi Per Stenborgin kanssa ja Stenborgista tuli Laestadiuksen seuraaja Pajalan kirkkoherrana.

 

Lars Levin vahva tuki ja turva oli hänen vaimonsa Brita Kajsa, varakkaan uudisraivaajan tytär. Avioliitto oli onnellinen, vaimo oli ahkera ja synnytyksiäkin oli 15, aikuiseksi asti selvisi 11 lasta. Oppaamme Anneli kertoi, että syytä on päivitellä, että miten äiti kesti. Dokumentteja ei Brita Kajsasta juurikaan ole säilynyt. Paljon on kirjotettu Lars Levistä, mutta vaimostaan on vain muutama artikkeli, nekin suullisen perinnön pohjalta. Hän oli hyvin pidetty pappilan emäntä. Hän oli ahkera ja auttoi paljon miestään tieteellisessä työssä erityisesti Karesuvannon vuosina (1826–1849). 

 

Pajalan aikana Laestadius oli jo kokenut hengellisen herätyksen tutustututtaan 1844 työmatkallaan Åseleen Milla Clemensdotter -nimiseen herrnhutilaisuudesta vaikutteita saaneeseen lappilaisnaiseen.

 

Laestadiukseen kohtaaminen teki suuren vaikutuksen ja hän kutsui Millaa Lapin Mariaksi. Pajalan-aikana liike laajeni, mutta Brita Kajsa keskittyi taloudenpitoon, eikä osallistunut kovinkaan aktiivisesti liikkeen toimintaan. Hän oli hyvin pidetty pitäjässä. Hän muisti vastasyntyneitä vieden perheisiin pieniä vaatelahjoja, hän opetteli pettuleivän teon ja hallitsi monet talouden toimet, hänellä oli oma yrttimaa. Pappilan mailla viljeltiin ohraa ja oli lehmiä ja hevosia ja poroja ja lampaita. Yksi kiintoisa pappilan huone oli pieni maitohuone hyllyineen. Maidon säilyttäminen hapattamalla oli mainio keksintö ja vielä voi aistia suurikokoisia puisia viiliastioita tarkastellen muinaisen hapattamisen meiningin.

 

Laestadiuksen merkitys Lapin raitistajana oli valtava. Oppaamme kertoi, että kansa oli tuolloin todella viinan viemää, monesti vauvat maattiin hengiltä, kun äidit olivat humalassa ja lapset nukkuivat samassa vuoteessa. Usein oli niin, että kirkon portailla jumalanpalveluksen jälkeen suntio myi paloviinaa. Kun vahva saarnaaminen alkoi ja kansaa tuli herätykseen, jätti moni alkoholin täysin. Anniskelupaikkojen pitäjät eivät ollenkaan pitäneet Laestadiuksesta ja hänen tuloaan Pajalan kirkkoherraksi vastustettiin.  Hän teki kuitenkin siellä merkittävän työn ja hänen jälkeensä liike vahvistui ja on levinnyt aina Amerikan mantereelle asti.

 

Museossa oli monia mielenkiintoisia esineitä, muun muassa kopio Laestadiuksen kirjeestä. Miten kaunis ja selkeä käsiala hänellä olikaan! Kävimme myös kiintoisaa keskustelua lestadiolaisuudesta, historiasta ja nykytilasta. Varmasti moni meistä innostui hankkimaan lisätietoa Lars Levistä. Bussimatkalla Ulla Kahila luki kiintoisia otteita Aapeli Saarisalon kirjasta Pohjolan pasuuna.



Lahjoitukset - Donationer
Pienkeräysnumero - Insamlingsnummer: Suomi Ahvenanmaata lukuunottamatta /Finland förutom på Åland RA/2020/1618
Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors