SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Ulla Kahila: Saarna Kalakirkossa

Päivä rukous 

Kuin paju puron varren

niin kiittää tahtoisin

Niin Pyhä olet Herra

ja nöyrä kuitenkin

Loit taivaan avaruuden

loit varvun kauneuden

Niin ääretön niin hellä

on hyvyys Kristuksen

(A-M Kaskinen)

 

Erkki Leminen kirjoittaa kirjassaan Kohti pohjoista:

– Luonto on Luojan odotushuone, kaunis eteisaula, josta kutsutaan peremmälle. Luonto ottaa vastaan tulijat sellaisina kuin he ovat. Niin ottaa Jumalakin... Luonto ei avaudu liian kiireiselle kulkijalle, se haluaa seurustella. Sillä on paljon sellaista asiaa, jonka vain hiljentynyt mieli voi kuulla. Erämaa kutsuu kulkemaan, korpi kuulemaan, tunturi hiljentymää, taivas rukoilemaan, tähdet kiittämään...

 

Luin kauan sitten pysyvästi mieleeni jääneen Veikko Huovisen kirjan Siintävät vuoret.

Kummallista on että en muista kirjan sisällöstä oikeastaan mitään mutta tunteen muistan: kunpa joskus uskaltaisin lähteä vaeltamaan tunturiin ja kokemaan hiljaisuuden, levollisuuden ja vapaudentunteen, jonka uskoin luonnon keskellä löytyvän. Täällä olemme nyt sitä kokemassa ja jakamassa.

 

Rukoilemme vanhan rukouksen sanoin:

”Elävän Jumalan Poika, ikiaikojen kuningas, minä pyydän sinulta asunnokseni salaista majaa erämaassa. Majan viereen syvänsinisen lähteen suvantoa, kirkasta lammikkoa, pesemään pois synnit Pyhän hengen armolla, majan ympärille kaunista metsää, moniäänisten lintujen ravinnoksi, suojaksi ja kätköksi

…ja kaikkialla paikkoja, joihin saan hetkeksi istahtaa rukoilemaan Jumalaa.”

 

Kiitämme Jumalaa Tunturikeimiön majasta, sen tarjoamasta suojasta, virkistyksestä ja levosta.

 

Jumalanpalveluksemme evankeliumi puhuu kiittämisestä. 

 

Matkallaan kohti Jerusalemia Jeesus kulki Samarian ja Galilean rajaseudulla. Kun hän oli tulossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. Nämä pysähtyivät matkan päähän ja huusivat: ”Jeesus, opettaja, armahda meitä!” Nähdessään miehet Jeesus sanoi heille:

”Menkää näyttämään itsenne papeille.”

Mennessään he puhdistuivat. Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin.

Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Tämä mies oli samarialainen. Jeesus kysyi: ”Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän muuta ovat? Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?” Ja hän sanoi miehelle: ”Nouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut.”

(Luuk. 17:11–19)

 

Mikä kohta tekstissä puhuttelee sinua, ehkä aivan erityisesti? Miksi? Mihin se sinua kutsuu?

 

Jeesus oli matkalla Jerusalemiin ja kulki Samarian ja Galilean rajaseudulla. Hän oli tulossa erääseen kylään, Häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. Lääketieteellisessä aikakauskirja Duodecimissa oli taannoin kirjoitus Raamatun aikaisista vakavista ihosairauksista. Ne olivat hyvin tavallisia. Niitä kutsuttiin spitaaliksi ja nämä tautiin sairastuneet onnettomat ihmiset eristettiin muista ihmisistä tartuttamisvaaran takia. He eivät voineet asua kaupungeissa vaan joutuivat pysyttelemään maaseudulla leirin ulkopuolella.

 

Minne nämä tekstimme sairaat miehet olivat matkalla, kun he kohtasivat Jeesuksen, sitä meille ei kerrota. He olivat surkea näky, sillä spitaalitautia sairastavan tuli lain mukaan käyttää repaleisia vaatteita, pitää hiuksensa hajallaan ja kasvojensa alaosa peitettynä. Jeesus tuli heitä vastaan ja heidän piti huutaa ”saastainen” varoittaakseen Jeesusta taudistaan. He huusivat myös: ”Jeesus, opettaja, armahda meitä!”

 

Armahda meitä. Mitä kaikkea tuo pyyntö on pitänyt sisällään? Armahda ja auta?

Ja Jeesus auttoi. Jeesus näytti heille suunnan, lähetti heidät matkaan pappien luo. Mitä tekemistä papeilla oli spitaalia sairastavien elämässä? Pappien tehtävänä oli tutkia ihosairauden laatu, antaa diagnoosi ja sitä seuraavat toimintaohjeet. Heillä oli suunnaton valta ja vastuu: julistaa ihminen saastaiseksi tai puhtaaksi.

 

Joku on sanonut että ”Kutsu tielle on kutsu muutokseen.” Nämä spitaaliset noudattivat Jeesuksen kehotusta ja mennessään puhdistuivat. Heidän elämäänsä tuli mullistava muutos: he olivat parantuneet. Yhden heistä kerrotaan kokeneen vielä suuremman muutoksen: tuo yksi parantuneista kääntyi tiellään takaisin, kohti armahtajaansa ja auttajaansa Jeesusta, jonka jalkojen juureen hän kumartui kiittäen. Hän sai uskon tuoman pelastuksen ja ylisti Jumalaa suureen ääneen. Hän tiesi kuka hänet oli parantanut.

 

Jeesus kyseli 9 muun parantumisesta ja mihin he lähtivät, mille tielle ja kenen luo? Ketä he ylistävät ja kiittävät parantumisestaan? Sairaathan olivat yhtenä joukkona huutaneet: Jeesus armahda meitä. On sanottu että pyhiinvaeltajan arki on sovituksen ja sovinnon etsintää..

”Katso olenko vieraalla väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle”, rukoillaan Sanassa.

 

Apt 17:27–28  ”Jumala ei ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme” luvataan Jumalan Sanassa. Se että saamme elää, olla ja liikkua Jumalassa merkitsee tietoisuutta Hänen läsnäolostaan silloinkin kun se ei tunnu tai sitä on vaikea mitenkään uskoa. Se synnyttää kiitollisuutta, turvallisuutta, luottamusta ja rohkeutta. Elämä ja oleminen saa merkityksen. Jumala tuntee minut sisintäni myöten ja tietää mitä tarvitsen ja mikä tärkeintä: Hän armahtaa. Kiitollisuus synnyttää halun jakaa hyvää ympärilleen, liittyä toisiin ihmisiin, etsiä yhteyttä. 

 

Siirrymme tuokioksi Jerisjärven maisemista katsomaan Gennesaretin järvelle 2000 v taakse. Kalastus oli Gennesaretin seudun peruselinkeino ja kalastajat Jeesuksen ajalla tärkeä ammattikunta. Kala-aihe esiintyy Raamatussa usein. Evankeliumit kertovat Jeesuksen liikkuneen kalastajien parissa Gennesaretin järven seudulla.

 

Monet Jeesuksen ensimmäisistä opetuslapsista olivat kalastajia.

Jeesus kertoi myös usein vertauksia, jotka liittyivät kalastukseen.

Kalastusta harrastava löytää Raamatusta useita vihjeitä siihen, miten kaloja Jeesuksen aikana pyydettiin.

 

Matt. 17:24–27 Jeesus kehottaa Pietaria menemään ongelle.

Tehokkaampi pyyntiväline oli pyöreä verkko, joka heitettiin veteen joko veneestä tai rannalta

(Matt. 4:18).

 

Nuotaksi kutsuttu pyyntiväline Gennesaretilla Jeesuksen aikaan oli suuri, usean miehen käyttämä tehokas laite (Matt. 13:47).  

 

Galilean kalastajat eivät todennäköisesti olleet itsenäisiä yrittäjiä. Oikeus kalastaa oli ostettava hallitsijalta. Rannassa valvoi kalapoliisi, jonka tehtävänä oli estää laiton kalastus ja verot oli maksettava. Kalastajat muodostivat omia pikku yhtiöitään.

 

Ja kalaa tuli:

Gennesaretin järven n. 25 kalalajista saatiin runsaat saaliit. Taloudellisesti merkittävä kalalaji oli sardiini. Tavallinen mutta erityisen herkulliseksi tunnettu oli n. 40 sentin pituinen ja puolitoistakiloinen, nykyisin ravintoloissa ”Pietarin kalaksi” kutsuttu laji.

 

Se jäi kooltaan selkeästi jälkeen Muonion kunnan lohitilaston elokuisesta ykkösestä: Juhani Roimaan 12,5 kg:n 108 cm pitkästä uroslohesta. Tämä tieto on etelän ihmisen netistä eilisiltana bongaama tieto, jota on ehkä vähän uskaliasta näin Kala-apajien aikaan ääneen lausua. Johtopaikkaa voi pitää jo uusi vonkale.

 

Osa kalasta myytiin tuoreena, osa savustettiin ja osa suolattiin ja lähetettiin maailmalle.  Lähialueiden suuret kaupungit, ennen kaikkea Jerusalem, kuluttivat valtavan määrän kalaa. Galilean kalakauppiaitten kulkuväylä oli Jerusalemin muurin ns. Kalaportti. Gennesaretin järven suolakala oli tunnettu ja kiitelty Roomassa asti, mutta kala oli tuohon aikaan myös tavallisen galilealaisten perusruokaa leivän ohella.

 

Kalastukseen liittyy Jeesuksen vaikuttava vertaus Jumalan valtakunnasta, joka on kuin nuotta (Matt. 13:47–50). Nuotta ottaa mukaansa joka ainoan kohdalle sattuvan kalan, niin myös jokainen ihminen on kerran ja lopulta kasvokkain Herransa kanssa. Siinä Jeesus on ainoa apumme. Hän tuli tähän maailmaan meitä armahtamaan ja pelastamaan. Alttarillamme on symbolinen Iktys-kuva. Kala-sanan kirjaimista jokaisesta vuorollaan muodostuu alkukirkon uskontunnustus. Jeesus Kristus Poika Jumalan Pelastaja. Kala oli kristillisen seurakunnan symboli ja salamerkki, jonka perusteella kristityt tunnistivat toisensa. Se voitiin ikään kuin viestinä ja tervehdyksenä toisille kristityille, piirtää hiekkaan tai katakombien seinään, mosaiikkeihin tai maljakoihin.

 

Olemme kokoontuneet viettämään Kalakirkkoa tunturin kupeeseen, luontoon. Katselleet alttaritauluna puiden lomista ja Kristianin pysyttämän ristin takaa pilkottavaa vettä.

”Luonto on tienviitta, joka osoittaa kohti Jumalaa”. Millainen tekijä on tämän takana, kun käsialakin on näin kaunista, kyseli joku ihmetellen. 

 

Erkki Leminen päättää kirjansa Pohjoista kohti sanoihin:

Liitän huokaukseni koko luomakunnan huokaukseen ja annan sen iltatuulen vietäväksi sinne missä tuulet tyyntyvät ja huokaukset muuttuvat ylistykseksi.



Lahjoitukset - Donationer
Pienkeräysnumero - Insamlingsnummer: Suomi Ahvenanmaata lukuunottamatta /Finland förutom på Åland RA/2020/1618
Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors