SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Ortodoksisesta virpomisperinteestä

Valamon ystävien askartelemia virpomisvitsoja 2012. Kuva: Sari Muukkonen.

 

Ortodoksit virpovat palmusunnuntaina, joka tänä vuonna (2014) on huhtikuun 13. päivä, Kristuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi. Virpominen on vanha ortodoksinen perinne Karjalasta.

 

Viikkoa ennen pääsiäistä vietetään palmusunnuntaita eli pääsiäisen esijuhlaa. Palmusunnuntaina Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin, jolloin ihmiset tervehtivät häntä kuninkaalle kuuluvalla tervehdyksellä: "Hoosianna, Daavidin poika!" Ihmiset levittivät Jeesuksen eteen vaatteita. Lapset ottivat palmun- ja oliivipuunoksia, ja heiluttivat niitä iloisina tervehtiessään kuningasta.

 

Julkaisu Laskiaisesta pääsiäisen iloon (2012) kertoo paastonajan ja pääsiäisen kristillisistä juhlaperinteistä. Klikkaa kuvaa, niin saat lisäinformaatiota kirjasta.Kirkkoihin tuodaan koristeltuja pajunoksia eli virpovitsoja kunnianosoituksena. Vitsat siunataan lauantai-iltana palmusunnuntain vigiliassa. Palmusunnuntaina virvotaan Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi ja halutaan toivottaa Jumalan siunausta ja terveyttä ja muuta kaikkea hyvää tulevalle vuodelle.

 

Pajunoksat ovat uskon merkkinä. Nostamalla pajunoksan ylös mekin tervehdimme elämämme Kuningasta ja Hallitsijaa, Jeesusta Kristusta. Annamme näin uudelleen kastelupauksemme. Osoitamme virpovitsalla, että Hän, joka herätti Lasaruksen ja saapui Jerusalemiin mennäkseen vapaaehtoisesti kärsimyksiinsä, seisoo keskellämme ja me olemme kasvotusten saman kysymyksen kanssa, jolla meitä puhuteltiin kasteen yhteydessä: "Oletko asettunut Kristuksen puolelle?" Me annamme vastauksen rohkeudellamme kantaa oksaa: "Uskon häneen Kuninkaana ja Jumalana!" Kristuksen kärsimysten aattona yhdistämme itsemme jälleen Kristukseen vakuuttaen Hänen suuruuttansa, joka kattaa koko elämämme ja tuo meille valmiuden seurata Häntä Hänen valtakuntaansa.

 

Karjalais-ortodoksinen perinne

 

Virpominen on vahvasti kristillinen ja erityisesti ortodoksinen ja karjalainen perinne. Virpomisen juuret ovat karjalaisten ja Venäjän syrjäseutujen vanhauskoisten keskuudessa. Palmusunnuntai oli Karjalassa nimeltään virposunnuntai. Lapset keräsivät pajunoksia ja koristelivat niitä. Varhain palmusunnuntaiaamuna perheenäiti virpoi lapset ja karjan, siis ne, joiden kasvua toivottiin. Isäntä virpoi hevoset. Lapset lähtivät aamulla virpomaan kummia, sukulaisia ja naapureita. Karjalaiselle virpomiselle on ominaista runsaat ja hauskat virpomisluvut. Muita olennaisia piirteitä ovat virpovitsan luovuttaminen virvotulle ja tämän maksama palkka, joka haettiin pääsiäisenä.

 

Toisen maailmansodan jälkeen Suomeen sijoitetun karjalaisväestön mukana tullut virpomisperinne sekoittui läntisen trulliperinteen kanssa. Sen seurauksena syntyi nykyinen lasten harjoittama tapa kulkea ovelta ovelle virpomassa pääsiäislauantaina noidiksi pukeutuneena.

 

Ohjenuoria virpomiseen

 

Virpominen tapahtuu siten, että taputetaan virpovitsalla kevyesti joko yhtä tai vuorotellen molempia olkapäitä ja samalla lausutaan loru. Tapana on ollut virpoa ystäviä, sukulaisia ja kummeja. Loruja on paljon ja niitä voi tehdä myös itse lisää.

 

Nykyään kotiovelle saapuu useimmiten pieniä noitia virpomaan, jotka usein eivät ole varautuneet antamaan vitsaa virvottavalle. Virpomisen alkuperäisenä tarkoituksena ei ole ollut pukeutua johonkin erikoiseen asuun.

 

Noidiksi pukeutuminen on vanha pohjanmaalainen pakanallista alkuperää oleva perinne, joka liittyy kevääseen, eikä sillä ole mitään tekemistä ortodoksisen ja karjalaisen virpomisperinteen kanssa.

 

Virpovitsa on lahja toiselle. Palkka ei ole pääasia. Vanhan perinteen mukaan palkka pitäisi antaa vasta pääsiäisenä. Useimmiten se on muna eli ylösnousemuksen vertauskuva. Virpovitsa on hyvä säilyttää kotona kunniapaikalla esimerkiksi ikonin takana kotialttarilla koko pääsiäisajan helatorstaihin saakka. Siunattu virpovitsa tulisi sitten hävittää polttamalla.

 

Esimerkkejä virpomisloruista

 

Virvon varvon vitsasella, tällä pajunoksasella.

Jeesuksen Kristuksen Jerusalemin ratsastamisen muistoksi.

En mä sulta palkkaa vaadi,

enkä velkakirjaa laadi.

Jumala sinua siunatkoon.

 

Uudella vitsalla virvotan,

vanhan kuoren kirvotan.

Enkä mä paljon palkkaa vaadi,

enkä velkakirjaa laadi.

Jumala sinua siunatkoon.

 

Palmusunnuntain tropari, 1. sävelmä

 

Vahvistaaksesi uskoa yleiseen ylösnousemukseen / Sinä oi Kristus Jumala, kärsimyksiesi edellä herätit kuolleista Lararuksen. / Sen tähden mekin lapsukaisten tavoin kantaen voitonmerkkejä / huudamme Sinulle, kuoleman voittajalle: / Hoosianna korkeuksissa, / siunattu olet Sinä, joka tulet Herran nimeen.

 

Palmusunnuntain jumalanpalvelukset ortodoksisissa kirkoissa

Perinteisesti palmusunnuntain vigilia toimitetaan lauantaina 12.4. klo 18. Vigiliassa siunataan virpovitsat. Palmusunnuntain liturgia toimitetaan 13.4. klo 10. Liturgiassa jaetaan perinteisesti siunattuja virpovitsoja.

 

Virpomistapahtumia järjestetään ympäri Suomea.

Tässä muutamia poimintoja


 

 


Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors           Puh / Tfn +358 40 1425 190