Sitten kun pitäisi juhlia kuoleman voittamista, on mielessä hämmästely tai epäily liian suuren, järkeen käymättömän ylösnousemisen ihmeen edessä. Salaisuudeksi se jääkin, vaikka voimme tulla sen koskettamaksi.
Vaikeimmat ja syvimmät asiat avautuvat paremmin sydämellä kuin ymmärryksellä. On käytettävä myös muuta kuin sanojen välittämää kieltä. Kuinka monelle meistä avautuukaan hiljaisen viikon sanoma suurenmoisen passiomusiikin kautta. Tai pääsiäisen riemu vaikkapa ortodoksisesta pääsiäisyön juhlasta tutun ja luterilaiseenkin virsikirjaan saadulla ylistyksellä. Kerta kerran jälkeen toistetaan pääsiäisen salaisuuden ylistystä: ”Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi.” Siinä laulussa seurakunta yhtyy kristittyjen vuosisataiseen tunnustukseen. Pääsiäisusko ei olekaan vain yhden ihmisen kokemusta, vaan liittymistä ensimmäisiltä kristityiltä perittyyn voitonlauluun.
Kuvakin voi viedä kohti ymmärrystä. Rooman katakombeista, kristittyjen kokoontumispaikoista on löytynyt tunnus, joka avaa molempien juhlien merkityksen: Karitsa, joka kantaa voitonlippua. Siinä on Jumalan karitsa, joka ottaa pois maailman synnin. Siinä on myös voittaja, kuoleman ja synnin vallan voittaja. Se kuva kertoo, minkä avulla vainotut kestivät.
Pääsiäisen sanoma, jonka he olivat kuulleet silminnäkijöiltä ja ylösnousseen kohdanneilta, kertoi, että ihmisen pahimmat viholliset, synti ja kuolema oli voitettu. Syyllisyys sovitettu. Miksi siis pelätä vähäisempiä ahdistajia!
Nykytaide on pelkistetympää. Se puhuttelee tämän ajan ihmistä usein vain yksinkertaisin symbolein. Tyrvään Pyhän Olavin kirkon maalarit Kuutti Lavonen ja Osmo Rauhala kuvasivat viime kesänä valmistuneessa kuvasarjassaan sekä Kristuksen kärsimystien että pääsiäisen. Kärsimyskuvat ovat värikylläisiä, täynnä tunnetta.
Pääsiäisen sanoma piti piirtää symbolein. Kuvasarjan viimeisenä, kaiken lopussa, ei olekaan piste - vaan kaksoispiste. Se on merkki jatkumisesta, toivosta, vaikka kuoleman jälkeistä elämää taiteilija ei osannutkaan kuvata.
Kuolema ei ole surullinen päätöspiste ihmisen elämälle. Kuolema on kaksoispiste. Tai kuten vanhastaan on sanottu, portti uuteen, josta emme paljon mitään tiedä. Se portti on jo raollaan. Vapahtaja on sen avannut. Siitä on hyvä kulkea.
Toivo ei perustu laskelmointiin tai järkeilyyn. Se perustuu uskon tuomaan vakuuttumiseen. Apostoli kirjoitti: ”Usko on sen näkemistä, mitä ei nähdä. Uskon avulla me ymmärrämme.” (Hepr.11.1,3). Sellaista on pääsiäisen usko ja pääsiäisen toivo.
Jukka Paarma
arkkipiispa
Suomen evankelis-luterilainen kirkko