SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Piispa Ilarion – ortodoksisuuden lähettiläs

Piispa Ilarion Alfejev (s. 1966) valittiin maaliskuun lopussa Venäjän ortodoksisen kirkon ulkoasiainosaston johtajaksi. Piispa Ilarion kuuluu Venäjän ortodoksisen kirkon nuoreen teologisukupolveen, joka vähitellen ajan myötä nousee merkittäviin johtotehtäviin.

 

Ulkoasiainosaston johtajan toimi on arvostettu asema ja johtaja edustaa Venäjän ortodoksista kirkkoa suhteissa ortodoksisiin kirkkoihin, muihin kristillisiin yhteisöihin ja myös ei-kristillisiin uskontoihin.

 

Kuka on piispa Ilarion? Alla on joitakin huomioita hänestä, jotka auttavat muodostamaan käsityksen hänestä. Esitys ei ole mitenkään tyhjentävä, vaan vain yleisesitys hänestä, jo siitä syystä johtuen, että suhteellisen nuoren ikänsä vuoksi piispa Ilarion on kirjoittamaton luku.

 

Grigori Alfejev syntyi ja kasvoi Neuvostoliitossa ja vaikka kristittyjen väkivaltaisten vainojen aika oli jo takana, niin tuleva piispa Ilarion joutui ”taistelemaan” uskonsa puolesta. Neuvostoliittohan oli maa, joka ei maallistunut, vaan maallistettiin, kuten on todettu. Grigori kastettiin nuorena salaa kotonaan ja hänet uhattiin erottaa koulusta uskonsa vuoksi.

 

Grigori opiskeli aluksi musiikkia, mutta hänestä tuli 1980-lopulla pappismunkki ja hän sai nimekseen Ilarion. Vuonna 1991 hän suoritti loppuun Moskovan hengellisen akatemian tutkinnon. 1990-luvulla hän suoritti jatko-opintoja Oxfordin yliopistossa Englannissa. Hän väitteli vuonna 1995 bysanttilaisesta kirkkoisästä Simeon Uusi Teologista (949–1022) ohjaajanaan arvostettu ortodoksiteologi metropoliitta Kallistos Ware (s. 1934). Opiskelunsa aikana hän myös syventyi sekä kreikkalaiseen kirkkoisään Gregorios Teologiin (300-luku) että syyrialaiseen kirkkoisään Iisak Nineveläiseen (600-luku). Hän on julkaissut teokset kaikista kolmesta kirkkoisästä.

 

Piispa Ilarion on teologiassaan ensisijaisesti kiinnostunut kirkkoisistä, mikä onkin luonteenomaista ortodoksiteologeille. Hän ei kuitenkaan näe kirkkoisiä menneisyytenä, vaan korostaa että he ovat ajankohtaisia yhä tänään. Piispa Ilarion toteaa painokkaasti: ”Valitettavasti tällä hetkellä […] on vallallaan käsitys, että pyhät isät kuuluvat menneeseen – se on mennyttä teologiaa.”

 

Kirkkoisät ovat ortodoksiselle kirkolle arvovaltaisia opettajia ja itse asiassa kirkkoisien aika ei ole loppunut – kaikkina aikoina on kirkkoisiä. Piispa Ilarionin, kuten ei myöskään ortodoksisen kirkon, suhtautuminen kirkkoisiin kuitenkaan ole sokeaa kuuliaisuutta tai orjuutta, vaan luovaa ja vastuullista.

 

Kätevä tapa tutustua piispa Ilarionin teologiaan on lukea artikkelit ”The Patristic Heritage and Modernity” ja ”Orthodox Worship as a School of Theology”. Nämä piispa Ilarionin teologiset perustekstit, kuten myös hänen ajatuksensa esimerkiksi ekumeniasta, kirkko-opista ja etiikasta ovat Kirkkojen maailmanneuvoston julkaisemassa teoksessa Orthodox Witness Today (2006). Toinen hyvä tapa tutustua piispa Ilarion ajatteluun on lukea hänen dogmatiikan yleisesityksensä Uskon mysteeri – Johdatus ortodoksiseen dogmaattiseen teologiaan (suomeksi 2002). Suomeksi piispa Ilarionin ajattelua musiikista voi lukea artikkelista ”Kaikessa musiikissa on Bach” (Logos. Ortodoksinen kulttuurilehti. 4-5/2008).

 

Henkilökohtaisesti minulle piispa Ilarionin teologia edustaa vastuullista, mielenkiintoista ja älykästä ortodoksista ajattelua. Kaiken takana on ilmiselvästi pyrkimys uskollisuuteen ortodoksisen kirkon uskolle ja elämälle.

 

isä Lars Ahlbäck, Joensuu

 


Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors           Puh / Tfn +358 40 1425 190