SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Rauhantyö ja kirkkojen rooli rauhan välittäjänä - Ekumeenisen rukousviikon webinaarissa pohdittiin kristityn kutsumusta 

Helsingin paikallisekumeeninen toimikunta järjesti Kristittyjen ykseyden rukouspäivänä 18.1.2021 avoimen webinaarin teemalla Rauhantyö ja kirkkojen rooli rauhan välittäjänä


Raamattutunnin piti Suomen baptistikirkon johtaja Jari Portaankorva ja alustajiksi oli kutsuttu Kirkon Ulkomaanavun hallituksen puheenjohtaja Tarja Kantola ja SEN:n pääsihteeri Mayvor Wärn-Rancken. 


Ohessa  Mayvor Wärn-Ranckenin webinaarialustus. 

 

”Pysykää minun rakkaudessani niin te tuotatte paljon hedelmää” (vrt. Joh 15:5-9)

 

Johdanto


Suomen Ekumeeninen Neuvosto, SEN, on kirkkojen ja kristillisten kirkkojen yhteistyöorganisaatio. SEN:iin kuuluu 11 jäsen- ja 5 tarkkailijakirkkoa sekä 28 kumppanuusjärjestöä. Neuvoston toimintaa ohjaavat kaksi periaatetta: kristillinen todistus rakkautena ja kristittyjen yhteytenä sekä yhteinen työskentely luomakunnan ja ihmisarvon puolesta. 

 

Millainen kristitty tekee rauhan työtä ja millainen kirkko on rauhan välittäjä? Nämä kysymykset nousivat mieleeni noin paria viikkoa sitten kun  loppiaisena  katselin television uutisista kuvia kuinka istuvan presidentin kannattajat valtasivat väkivalloin Capitol-rakennuksen Washingtonissa.  Senaattorit ja kongressin edustajat  olivat kokoontunut vahvistamaan uuden presidentin vaalivoiton. Väkijoukon keskellä liehui USAn lippuja, mutta liehui siellä myös lippu jossa luki: Jesus saves - eli Jeesus pelastaa. Mietin mielessäni mitä tämän lipun kantaja ajatteli. Hän koki ehkä että tämä oli hänelle oikea ja oikeutettu tapa toimia,  ja muun väkijoukon kanssa hän meni väkivalloin sisälle rakennukseen. Mellakointi aiheutti väkivaltaa, kuolemantuottamuksia ja vakavia loukkaantumisia. Monet poliitikot tuomitsivat tämän teon  ympäri maailmaa ja vaativat presidentti Trumpia vastuuseen. Kukaan ei varmaan ollut ajatellut että tällaista voisi tapahtua demokraattisessa Amerikassa. 

 

On hienoa puhua teoriassa rauhantyöstä ja myös kirkkojen roolista rauhan välittäjänä. Mutta tosiasia on että Washingtonin mellakoihin osallistui monien eri kirkkokuntien edustajia, paljon konservatiivisista evankeelisista kirkoista.  Maa on kahtiajakautunut, kysymykseni onkin ovatko kirkkokunnat jakautuneet USAssa samalla tapaa? Sitä varmaan puidaan kauan ja hartaasti näiden tapahtumien jälkeen.   kirjoittaa  14.1.2021 että evankeelisten kirkkojen johtajat kehoittavat itsetutkisteluun Washingtonien tapahtumien johdosta.

 

Pysykää minun rakkaudessani


Rukousviikko muistuttaa että rakkaus ei näy vain puheissa myös vaan teoissa. Näin mainitaan . Kukaan ei aavistanut viime vuoden marraskuussa kuinka ajankohtaisia ja profeetallisia sanoja nämä ovat kun ne heijastetaan edellämainittuihin tapahtumiin.

Kirkkoina ja kristittyinä meidät on kutsuttu vastustamaan kaikkea vihaa, itsekkyyttä ja vallan väärinkäyttöä, tapahtuipa se yhteiskunnassa tai kirkoissa tai kristillisissä yhteisöissä  tai ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.  Meidät on kutsuttu rauhan rakentajiksi sekä kristittyinä että kirkkoina.

  

Vuorisaarnassa Jeesus sanoo: ”Aututaita rauhantekijät, he saavat Jumalan lapsen nimen.” Matt 5:9.

Tulkitsen Jeesuksen opetuksen niin että jos me kristityt haluamme elää Hänen seuraajinaan, meidän tulee elää ja toimia toisella tavalla kuin mitä tässä maailmassa on tapana.  Jeesuksen mukaan hänen seuraajiensa tulee antaa muille  missä muut riistävät itselleen, rakastaa missä muita vihataan ja rakentaa missä muut repivät alas.  Jeesus odotti että hänen seuraajansa eläisivät toisella tavalla kuin sen ajan poliitikot ja uskonnolliset johtajat, jotka ajoivat vain omia tai vallan eli Rooman valtakunnan asioita.  Jeesuksen sanoma ei ole muuttunut sitten noista ajoista.

 

Miten meillä koto-Suomessa


Aina sanotaan että on lottovoitto saada olla syntynyt Suomessa. Tämä pätee suurimpaan osaan suomalaisväestöstä, mutta ei mielestäni koske kaikkia. Tällä tarkoitan sitä, miten kohtelemme kanssaihmisiä Suomessa.  Helsingissä oli kesäkuusssa 2020 mielenosoitus Black Lives Matter. Tämä liike sai alkunsa kun somessa levisi kuvia, missä poliisi tukehdutti  hengiltä 46-vuotiaan afroamerikkalaisen miehen. Tämä tapahtuma nosti protesteja ympäri maailmaa ja eri puolilla maailmaa järjestettiin rauhanomaisia mielenosoituksia, myös täällä Suomessa. Monet kristityt ja kirkkokunnan edustajat osallistuivat niihin.

 

 Euroopan rasisimin ja suvaitsemattomuuden vastainen järjestö (ERCI) kirjoitti raportissaan vuonna 2019, että Suomessa rasismi ja vihapuhe on kasvussa. Myös Suomessa poliitikkoja on syytetty tiettyjä kansanryhmää vastaan kiihottamisesta ja uskonrauhan rikkomisesta.   Suomessa syrjitään ihmisiä esimerkiksi heidän ulkonäkönsä, ihonvärinsä, etnisen taustansa, uskontonsa tai kielensä takia.  Kun syrjintää ja vihapuhetta ylläpidetään tietoisesti se voi saada tietyt ihmiset myös meidän yhteiskunnassamme lietsomaan rauhattomuutta, väkivaltaa, huutelua, solvaamista  ja vihaa.

 

Kirkkojen rooli rauhan välittäjänä


Kirkko on yhteisö,  joka erottuu muista yhteisöistä rauhan-ja sovinnon sanomalla. Kirkon sanoman tulisi olla vastapainona vihapuheelle ja syrjinnälle. Kirkko yhteisönä tulisi olla toisenlainen kuin sen ympärillä oleva yhteiskunta.  Kristus on kutsunut meidät elämään opetuslapseudessa toisella tavalla,   ei itsekkäästi vaan lähimmäistä rakastaen.  Jeesuksen kutsu pysyä hänen rakkaudessaan takaa että me kristittyinä ja kirkkona teemme rakkauden tekoja, niihin kuuluu juuri myös rakentaa rauhaa. Pysyminen Kristuksen rakkaudessa on siis tietoinen valinta.

 

Mikä on meidän kristittyjen kutsumus? Ajattelen että meidän perustehtävämme on näyttää maailmalle että Jumala on rakkaus, että Jumala antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän (Joh 3:16). Vaikka siis elämme langenneessa maailmassa  on kristittyjen tehtävä ja kutsumus kertoa maailmalle kuka ja millainen Jumala on.  Jumala on rakkaus ja rakkauden sanomaan kuuluvat rakkauden teot. Jumala on Jeesuksen sovintotyön kautta ristillä sovittanut  maailman synnin. Hän otti päälleen ihmisille kuuluvan rangaistuksen ja rakensi jälleen yhteyden Jumalaan, siksi myös kirkon sanomaan kuuluu  sanoma sovinnosta.  Kirkon sanoma rauhasta kuuluu siis osana sen sanomaan ja toimiminen rauhan välittäjänä kuuluu kirkon rakkauden tekoon.

 

The United Methodist Churchin piispainneuvoston puheenjohtaja, piispa Cynthia Fierro Harvey, kehoittikin paimenkirjeessään 15.1.2021 metodisteja valvomaan ja rukoilemaan. Jokaisen kristitytyn tulee olla rauhan, armon, totuuden ja oikeudenmukaisuuden lähettiläs. Voinemme yhtyä tähän rukoukseen. ( )

 

Ei yksin vaan yhdessä - Kirkko on kristittyjen yhteyttä


2000-luvun alussa ilmestyi elokuva ”Poika”, ”About a boy”, jossa Will Freeman ( Hugh Grant) on saamaton nuori mies, joka elää täysin itsekästä elämää.  Hänen elämänsä on huoletonta ja hän käyttää aikansa ostamalla hyödyttömiä tavaroita.  Will on sinkku eikä halua sitoutua. Hän tapaa kuitenkin sinkkuäidin, joka ei sitten halua olla hänen kanssaan. Will löytääkin mainion ratkaisun treffailuun. Hän liittyy sinkkuvanhempien tukiryhmään, josta löytyy paljon sinkkuäitejä. Kun tulee Willin vuoro kertoa tarinansa, häneltä lipsahtaa, että hänellä on lapsi. Hän valehtelee että hänellä on poika.  Samaan aikaan Marcus on murkkuikäinen poika, jolla on ongelmia kotona ja koulussa. Hän on yksinäinen eikä hänellä ole kavereita. Marcuksen sinkkuäiti itkeskelee vain kotona. Jollain tapaa Marcus saa tietää ettei Wilillä ole poikaa ja alkaa seurata tätä ja kiristää tätä ja pyrkii sisälle. Hän ottaa tavakseen vierailla Willin kotona   ja  he lopulta ystävystyvät. Filmin lopussa Will toteaakin John Donnen runon sanoilla: No man is an island, everyman is a piece of the continent - Ihminen ei ole yksinäinen saari vaan ihminen on myös pala mannerta.  Ihmisen tarkoitus on olla kytköksissä muihin.

 

Raamatun mukaan ihmisten väliset suhteet luovat perustan meidän olemisellemme. Koska kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yksi, on myös meidät kutsuttu yhteyteen toistemme kanssa . Eli -  No man is an island.  Paavali kuvaileekin tätä yhteyttä Roomalaiskirjeen 12:4-5: ”Niin kuin meillä jokaisella on yksi ruumis ja siinä monta jäsentä, joilla on eri tehtävänsä, samoin me kaikki olemme Kristuksessa yksi ruumis mutta olemme kukin toistemme jäseniä…” Tämä yhteys kristittyjen välillä kumpuaa siitä että yhdessä muodostamme Kristuksen ruumiin ja sen eri jäseninä toimimme sovinnon ja rauhan välittäjinä koska se kuuluu identiteettimme kirkkona.

 

Kirkko on sovinnon välittäjä


Rukousviikon teema ”Pysykää minun rakkaudessani, niin tuotatte paljon hedelmää”, Johanneksen evankeliumin 15. luvusta,  on Grandchampin luostariyhteisön valmistelema tämän vuoden Kristittyjen ykseyden rukousviikolle. Heidän kutsumuksensa perustuu tähän jakeseen joka nousee esille heidän rukouksissaan,  ja kutsuu meidätkin ykseyteen ja sovintoon kirkon ja koko maailman kanssa. Luostarin sisaret ovat sitoutuneet rukoilemaan kristittyjen ykseyden puolesta ja elämällä yhteisössä eri taustoista, kulttuureista ja kirkoista huolimatta, he toteuttavat Jeesuksen ykseyden käskyä konkreettisella tavalla.

Grandchampin yhteisössä luetaan joka aamu tiivistelmä luostarisäännöistä: ”rukoile ja tee työtä, että Jumala voi hallita”.

 

Kun kirkoilla on yhteinen ääni rauhan ja sovinnon puolesta, se  kuuluu ja on silloin voimakas.

 

Pohdittavaksi:

1.       Miten minä voin omalta osaltani kristittynä edistää rauhaa ja sovintoa ympärilläni?

2.       Miten voisimme yhdessä kirkkoina  edistää rauhaa ja sovintoa yhteiskunnassamme?



Lahjoitukset - Donationer
Pienkeräysnumero - Insamlingsnummer: Suomi Ahvenanmaata lukuunottamatta /Finland förutom på Åland RA/2020/1618
Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors