SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Kommentti, projektipäällikkö Aino Nenola

 

Aino Nenola totesi kommenttinsa aluksi: Miten jotain muistellaan, riippuu siitä, millainen muisto on. Yhteisiä tapahtumia voidaan tarkastella hyvin erilaisten muistojen ja näkökulmien kautta. Historian tapahtumille annetut merkitykset muuttuvat ajan myötä ja kirkonkin muisti on usein valikoiva – joskus muistamisemme on väärinmuistamista. Yhdessä muistaminen on sovinnon ja itsetutkiskelun tie.

 

Yhdessä muistamisen tavoitteena on yrittää nähdä toinen siten, miten hän haluaa tulla nähdyksi. Tässä toisen muistojen näkemisessä aika voi olla siunaus. Kirkon muistot ovat yhteisiä muistoja, traditiota, johon sitoudumme kirkon jäseninä. Yhteinen muisto on yhtä aikaa pysyvää ja elävää: siinä vaikuttava Pyhä Henki on kriittinen, uudistava ja säilyttävä henki.

 

Nenola muistutti, että kun keskustelun ytimessä on Kristus, kaikki järjestyy. Kristus antaa muistolle merkityksen. Kristityt ovat muiston kansa, jolla on muistettavana Kristuksen tarina, toistemme tarina ja kärsivien tarina.

 

Muistaminen ei suuntaudu vain menneeseen vaan se on tie, jota kuljetaan eteenpäin. Muistamalla elämme Kristuksen tarinan yhä uudestaan. Muistelu kutsuu meitä sovintoon. Sovinto ei anna meille yhteistä tulkintaa tai muistoa, mutta auttaa eteenpäin. Alkuperäinen tarina ylittää ajan ja paikan sillä sen ytimessä on Kristuksen persoona, evankeliumi. Kristus kutsuu elämään tarinaa todeksi. Tällöin muistamisesta tulee myös toisen ihmisen näkemisestä. Tarinan päähenkilö emme ole me. Mitä me siis muistamme, kun me muistamme yhdessä? Kun kuljemme Kristuksen kansana, mitä näemme?


Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors