Ristin ylentämisen juhlaa 15.9.2011  

Myös katolisessa kalenterissa eilen 14.9. oli pyhän ristin ylentämisen juhla. Juhla on tärkeä myös Studium Catholicumille siinä mielessä, että perinteisesti maallikkodominikaanit ja Academicum Catholicum ovat  järjestäneet vuosittain tämän juhlan tienoilla – tänä vuonna lauantaina 17.9.- pyhiinvaelluksen Hattulan keskiaikaiseen Pyhän ristin kirkkoon.

Isä Martti Voutilainen OP (k.2001) oli usein mukana tuolla pyhiinvaelluksella. Siellä kannetaan ristiä. Eräässä minulle tärkeässä kirkossa tämä juhla on myös tärkeä – Roomassa lähellä  Lateraanikirkkoa on Santa Croce in Gerusalemme, Jerusalemin pyhän ristin basilika. Juhlaa 14.9.  vietetään ristin löytämisen ja ylentämisen kunniaksi. Konstantinuksen ja hänen äitinsä Helenan, joka ristin löysi, sanotaan rakennuttaneen tämänkin kirkon ja tuoneen sinne Jerusalemista mukanaan ristin reliikin. En ole tainnut olla Roomassa juuri tämän juhlan aikaan, mutta pitkäperjantaina olen ollut siellä monena vuonna. Kirkko on silloin aivan täynnä. Sanotaan, että ristin palvonta olisi tullut läntisen kirkon liturgiaan juuri Santa Croce in Gerusalemmen ja Lateraanikirkon liturgian kautta. Pitkäperjantaina laulamme esimerkiksi:

Sinun ristiäsi me palvomme, Herra, ja sinun pyhää ylösnousemustasi me kiittäen ylistämme, sillä ristinpuun kautta tuli suuri ilo koko maailmaan.

Emme sinänsä palvo ristiä, vaan Jeesusta Kristusta, sitä, mitä hän ristillä puolestamme teki. Meille katolilaisille rakkassa ristintien hartaudessa toistuu lause, joka oli myös eilisen juhlan katolisen messun halleluja-säe:

Kumarramme ja ylistämme sinua, Herramme Jeesus Kristus, koska pyhän ristisi kautta lunastit maailman.

Juhlan lukupalveluksessa luemme Andreas Kreetalaisen saarnasta: "Vietämme ristin juhlaa. Ristin kautta pimeys on karkotettu pois ja valo on palannut.... Ristiin sisältyy koko meidän pelastuksemme, risti on väline ja paluutie autuutemme alkuperäiseen tilaan ja kauneuteen. Ellei ristiä olisi, ei Kristustakaan olisi ristiinnaulittu. Ellei ristiä olisi, silloin elämää ei olisi kiinnitetty ristinpuuhun. Ellei elämää olisi kiinnitetty ristiin, ei hänen kyljestään olisi virrannut kuolemattomuuden lähteitä, verta ja vettä, jotka puhdistavat ja sovittavat maailman."

Julistamme ristiinnaulittua Kristusta – Jumalan uskollista rakkautta jokaista kohtaan. Ristiä ei kykene ihmisviisaudella ymmärtämään. Jumala ei passivisesti katsele ihmisten kärsimystä – Jumalan poika ottaa itse kärsimyksen kantaakseen. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän (Joh. 3:16).

Haluaisin lukea vähän Tuomas Kempiläisen kirjasta Kristuksen seuraamisesta, De imitatione Christi, siitä, mitä Tuomas sanoo Jeesuksen rististä ja meidän omasta rististämme:

(2.kirja, 11.luku) "Jeesuksella on nyt monia, jotka rakastavat hänen taivaallista valtakuntaansa, mutta harvoja, jotka kantavat hänen ristiään. Hänellä on monia, jotka tahtovat lohdutusta, mutta harvoja, jotka haluavat ahdistusta. Hän löytää monia kumppaneita pöytäänsä, mutta harvoja paastoonsa. Kaikki haluavat hänen kanssaan iloita, harvat tahtovat hänen tähtensä mitään kärsiä. Monet seuraavat Jeesusta aina leivän murtamiseen asti, mutta harvat kärsimyksen maljan juomiseen saakka. Monet kunnioittavat hänen ihmeitään, harvat seuraavat ristin häpeään. Monet rakastavat Jeesusta niin kauan kuin eivät kohtaa vastoinkäymisiä. Monet häntä ylistävät ja siunaavat niin kauan kuin saavat häneltä lohdutuksia. Mutta jos Jeesus heiltä kätkeytyy ja jättää heidät vähäksikin aikaa, he lankeavat valitukseen tai suureen masennukseen."

Tuomas jatkaa "Pyhän ristin kuninkaallisesta tiestä":

(2. kirja, 12.luku) "Miksi siis pelkäät ottaa kantaaksesi ristiä, jonka kautta kuljetaan valtakuntaan? Ristissä on pelastus, ristissä elämä, ristissä turva vihollisilta, ristissä mielen väkevyys, ristissä hengen ilo, ristissä hyveen täyttymys, ristissä pyhyyden täydellisyys. Ei ole sielun pelastusta eikä iankaikkisen elämän toivoa muualla kuin ristissä. Ota siis ristisi ja seuraa Jeesusta, niin kuljet iankaikkisen elämään. Hän on kulkenut edelläsi kantaen ristiään ja kuollut edestäsi ristillä, että sinäkin kantaisit ristiäsi ja haluaisit kuolla ristillä. Jos näet kuolet hänen kanssaan, saat myös samoin hänen kanssaan elää, ja jos olet osallisena piinassa, olet osallisena myös kunniassa....Kaikki perustuu ristiin... eikä ole muuta tietä elämään eikä todelliseen sisäiseen rauhaan kuin pyhän ristin ja jokapäiväisen kuolettumisen tie. Vaella minne tahdot, etsi mitä haluat: et löydä korkeampaa tietä ylhäältä etkä turvallisempaa tietä alhaalta kuin on pyhän ristin tie..."

Risti on Tuomaan mukaan kaikkialla, olipa se sitten ruumiin tai sielun tuskat, se, että olet Jumalan hylkäämä, lähimmäisen vaivaama tai itse itsellesi taakaksi. Jumala tahtoo sinun oppivan nöyryyttä. Tuomas kirjoitti: "risti on aina valmiina ja odottaa sinua kaikkialla...jos heität pois yhden ristin, kohtaat varmasti toisen ja ehkä raskaamman".

En muista, mistä olen kuullut viehättävän pienen tarinan jostakusta, joka ei ollut tyytyväinen omaan ristiinsä ja halusi jonkin toisen. Enkeli antoi hänelle tilaisuuden kokeilla jotakin muuta: oli valtava huone täynnä erilaisia ristejä, hän sovitti niitä kaikkia selkäänsä, eikä mikään niistä tuntunut  sopivan. Lopulta nurkassa oleva pieni risti tuntui sellaiselta, jonka hän voisi kantaa, ja sen hän halusi ottaa – mutta osoittautui, että se oli juuri se risti, jonka Jumala alunperinkin oli hänelle antanut. Jumala antaa jokaiselle juuri sen ristin, joka hänelle parhaiten sopii.

Katri Tenhunen