Ortodoksisessa kirkossa viimeinen eli neljäs ns. sunnuntaista on Sovintosunnuntai. Tämän sunnuntain aloittaa . Jo sitä ennen on asteittain luovuttu ensin kaksi viikkoa aikaisemmin liharuoista ja sitten viikkoa aikaisemmin maitoruoista.
Sovintosunnuntaita nimitetään Suomessa myös laskiaissunnuntaiksi ja maitopyhälaskuksi. Tämä nimi, laskiainen, tulee siis siitä, että tällöin laskeudutaan paastoon.
Kirkossa paastoon laskeutuminen näkyy monella konkreettisella tavalla. Kirkon tekstiilit vaihdetaan paastoväriin eli violetinvärisiin. Paastonväri tulee Jesajan kirjasta (1:18): vaika teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Violettia väriä on kristikunnassa jo vanhastaan pidetty veren värinä, minkä vuoksi sitä on pidetty myös kärsimyksen vertauskuvana. Ennen muuta se on kuitenkin katumuksen, odotuksen ja parannuksen väri.
Pyhän Efraim Syyrialaisen paastorukous luetaan palveluksessa ensimmäistä kertaa ja sen yhteydessä tehdään maahankumarrukset.
Sovintosunnuntain ehtoopalvelus on monen mielestä varmasti yksi kauneimmista, vaikuttavimmista ja syvällisimmistä palveluksista ortodoksisessa kirkossa. Palveluksessa pappi pyytää anteeksi seurakuntalaisilta ja esittää pyynnön myös heille, että he pyytäisivät anteeksi toinen toisiltaan.
Kaikesta henkii voimakkaasti ja konkreettisesti anteeksianto. Palvelus päättyy siihen, että niin pappi kuin kirkkokansakin pyytävät anteeksi toinen toisiltaan. Toimittava pappi tulee alas ja kirkkokansa tulee pyytämään papilta siunausta ja sanoo: Isä, anna minulle anteeksi, johon pappi vastaa: Jumala antakoon meille anteeksi ja armahtakoon meitä.
Tämän jälkeen kirkossa olijat pyytävät vielä toisiltaan anteeksi sanoen: Anna minulle anteeksi. Tähän toinen vastaa: Jumala antaa anteeksi, anna sinäkin anteeksi minulle tai siihen voi vastata pelkästään Anna sinäkin minulle anteeksi. Tähän ensimmäinen kysyjä voi halutessaan vielä vastata: Jumala antaa meille anteeksi.
Kaikki tämä tapahtuu konkreettisesti kasvosta kasvoihin, ei sinne tänne huutaen, vaan toinen silmästä silmään kohdaten. Tutut ja tuntemattomat, kaikki keskenään, kaikki kaikille.
Anteeksipyytämisen yhteydessä anteeksi pyytäjillä on tapana vielä keskenään eli koskettaa toinen toistaan kolme kertaa poski poskea vasten. Kristottaminen tarkoitta poskisuudelman antamista ja se perustuu apostoli Paavalin kehotukseen: tervehtikää toisianne pyhällä suudelmalla (Room. 16:16). Näin anteeksi pyytämisestä ja anteeksi antamisesta tulee todella konkreettinen tapahtuma jokaiselle siihen osallistuvalle. Näin jokainen tällä sovinnon eleellä julistaa Suuren Paaston alkaneeksi.
Anteeksi pyytämisen ja antamisen perustana on Matteuksen evankeliumin kohta 6:14-15:
Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.
Anteeksipyytämisen ja antamisen tulisi jatkua ehtoopalveluksen jälkeenkin. Kotiin päästyään jokaisen tulee pyytää anteeksi läheisiltään ja ystäviltään ja tietysti myös antaa anteeksi muille. Näin anteeksipyynnöt ja antamiset leviävät kulovalkean tavoin.
Tavoitteena voisi olla, että sovintosunnuntaina tai heti sitä seuraavina päivinä pyytää anteeksi kaikilta tuttaviltaan.
Isä on sanonut sovintosunnuntaihin liittyen:
Ensimmäinen murtautuminen synnin linnoituksen läpi on anteeksiantamus: paluu ykseyteen, solidaarisuuteen ja rakkauteen. Anteeksi antaminen merkitsee itse Jumalan säteilevän anteeksiantamuksen asettamista minun ja viholliseni väliin. Anteeksi antaminen on ihmissuhteiden toivottomien umpikujien hylkäämistä ja niiden jättämistä Kristuksen haltuun.
Pyhän Efraim syyrialaisen paastorukous:
Herra, elämäni valtias!
Estä minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki.
Anna minulle, sinun palvelijallesi,
sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki.
Oi, Kuningas ja Herra!
Anna minun nähdä rikokseni ja anna, etten veljeäni tuomitsisi,
sillä siunattu olet sinä iankaikkisesti.
Lähde:
Kotien rukouskirjasta:
Minun elämäni Herra ja valtias, varjele minut toimettomuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen hengestä.
Anna minulle, sinun palvelijallesi,
kohtuuden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki.
Herra ja kuningas,
salli minun nähdä rikokseni ja olla veljeäni tuomitsematta,
sillä kiitetty olet sinä iankaikkisesta iankaikkiseen.
Kotien rukouskirja, Lasten keskus 1991