SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Hannu Lauerma: Väkivallan psykobiologiaa

 

Aggressiivisuus on kaikkialla läsnä. Kamppailun maailma ominaista biologisille struktuureille kaikilla tasoilla.  Ihmisen agressio on biologisesti tarkasteltuna hyvin samanlaista kuin kirjolohen. Aggressio on luonnonvalinnan tulos, ei siis itsessään hyvä eikä paha. Se ei myöskään  ole vietti niin kuin vaikkapa seksuaalisuus: agressio ei ole tarve, joka tulisi täyttää. Aggressiivisuus on reagointitapa, joka ruokkii itse itseään, eikä täyty. Ihmisellä on paljon aggressiivisia tunteita ja yllykkeitä, jotka eivät kuitenkaan johda väkivaltaiseen toimintaan.

 

Aggressio on kulttuurin säätelemää: jossain sitä sallitaan enemmän kuin toisaalla. Väkivaltaan suhtaudutaan usein kaksinaismoralistisesti: yhtäältä väkivalta tuomitaan mutta sitä myös janotaan –

väkivalta myy ja viehättää kirjoissa ja elokuvissa. Näin on aina ollut.

– Raamattu on todella väkivaltainen kirja, Lauerma huomauttaa ja jatkaa:

– Vaikka Raamatusta löytyy kaikille uskonnoille yhteinen periaate, ”Älä tapa”, siellä myös kehotetaan vihollisen tuhoamiseen.

 

Sankaruus, pelkuruus ja väkivalta elävät myyteissä, joille ihanteet rakentuvat.

– Itse asiassa väkivallaton sankari on uusi keksintö. Kehitys, jonka myötä väkivalta on tullut tuomittavaksi, alkoi 1700-luvulla. Lauerma sanoo.

 

Nykymiehen esikuva on rauhaa rakastava tasa-arvon kannattaja mutta väkivallan evolutiiviset juuret eivät ole kadonneet minnekään. Ennen vain aggressiiviset miesklaanit ja rohkeat metsästäjät selvisivät. Lisääntyminen ja klaanin jatkuvuus oli naisten määrästä kiinni – miehen henki oli halpa.

 

– Nykyään väkivaltaa ei sallita miehille sen enempää kuin naisillekaan mutta edelleen 9/10 väkivaltarikoksista on miesten tekemiä. Kuumakalleilla ei tehdä enää mitään, ei edes armeijassa, Lauerma sanoo.

 

Lauerma kertoo, että suomalaisten väkivallanteoissa korostuu alkoholin vaikutus. Tälläkin on geneettiset juuret. Esimerkiksi Irlannissa, jossa alkoholinkulutus on samaa luokkaa kuin Suomessa, luvut ovat toisenlaiset. Erityisesti itäsuomalaisessa geeniperimässä korostuu väkivaltainen reaktio humalatilaan. Geenit eivät kuitenkaan määrää kohtaloa. Elämäntilanne altistaa väkivaltarikokselle: henkirikollinen ja uhri ovat yleisimmin yksin asuvia, 20–45-vuotiaita ja työelämästä syrjäytyneitä. 

– Eniten vaikuttaa kuitenkin varhaislapsuuden kokemukset.

 

Lauerma on vankilapsykiatrina tutkinut vakavien väkivaltarikosten tekijöitä.

– He ovat kasvaneet maailmaan, jossa ei voi odottaa muilta lämpöä tai yhteistyötä ja jossa pärjää parhaiten jos kamppailee ja ryöstää. Varhaislapsuudessa osaksi saatu hellyys, luottamus ja turvallisuus ovat Lauerman mukaan oleellisessa osassa tulevaisuuden kannalta.

 

Aggressiivisuutta tarkastellessa ääriesimerkkejä ovat psykopaatit, joilta puuttuu kyky myötäelää, ja joilla on taipumusta harkittuun ja välineelliseen väkivaltaan. Normaalisti psykopaatteja on väestöstä 1/100 mutta poikkeusoloissa, kuten sisällissodassa, psykopaatti voi vetää porukan mukaansa.

– Poikkeusihmisiä ovat ne, jotka eivät lähde mukaan, Lauerma sanoo.

– Ihmiset ovat innostettavissa viharikoksiin. Heille annetaan tehtävä, missio, ja oikeutus, mutta vastuun sanotaan olevan jollakin toisella. Tällä tavoin ideologioilla ja uskonnoilla saadaan aikaan joukkotuhoa.

 

Aggressio on syvällä ihmisen luonnossa mutta tarvitaan kulttuurin tuki, jotta kansanmurha olisi mahdollinen. Kysymykseen siitä, mikä on itsemurhaiskujen taustalla Lauerma vastaa viitaten yhteiskunnan ja yksittäisen ihmisen elämäntilanteeseen.

– Ne ovat miehiä vailla työtä, perhettä ja tulevaisuutta. Itsemurhaisku voi olla ainoa keino päästä isän veroiseksi, kun töitä tai jälkeläisiä ei ole näköpiirissä.

 

Väkivallan ymmärtämiseen ja ehkäisemiseen tarvitaan entistä parempaa ymmärrystä empatiasta, Lauerma korostaa. Viime päivinä mediassa esillä olevaan amerikkalaistutkimuksen mukaan uskonnollisten perheiden lapset ovat muita itsekkäämpiä.

 

Kommenttia pyydettäessä Lauerma sanoo, että kyseisen tutkimuksen tuloksia tarkastellessa tulisi ottaa huomioon, kuinka hyvin lasten sosioekonominen tausta, vanhempien koulutus ja asuinympäristö on tutkimuksessa huomioitu. Uskonnon asiantuntija Lauerma ei sano olevansa, mutta näkee uskonnoissa piilevän riskin omahyväisyyteen ja ylemmyydentuntoon. 


2015-11-12 Hannu Laurema_Aggression psykobiologiaa.pdf



Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors