SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Globaalikasvatus ja uskonnonopetus – dosentti Jyri Komulainen

 

Suomen Ekumeenisen Neuvoston Kasvatusasiain jaoston puolesta toivotan teidät kaikki tervetulleiksi tähän ajankohtaiseen seminaariin. Tulemme iltapäivän mittaan tutkimaan perusopetuksen uusia opetussuunnitelmia ja iloksemme olemme saaneet alustajiksi kasvatusalan ammattilaisia, jotka ovat olleet mukana uskonnon opetussuunnitelmien laatimisessa.

 

Elämme sikäli merkittävää murrosaikaa, kun perusopetuksen ohessa myös lukiokoulutuksen tuntimäärä, tavoitteet ja opetussuunnitelmat uudistetaan. Kyse on ison mittaluokan asiasta, sillä peruskoulu koskee jokaista suomalaista.

**

Asian merkittävyyttä vasten on harmillista todeta, että nimenomaan uskonnonopetus on joutunut leikkausten kohteeksi niin perusopetuksen kuin lukion uudessa tuntijaossa.

 

Yllättäviä leikkaukset eivät ehkä ole, jos huomioi uskontoa koskevat vanhentuneet mielikuvat ja polarisoituneen kansalaiskeskustelun uskonnon roolista yhteiskunnassa.

 

Lyhytnäköisiä ja järjenvastaisia leikkaukset joka tapauksessa ovat. Uskonnon opetusta vähennetään tilanteessa, jossa uskontojen näkyvyys on huimasti suurempi kuin esimerkiksi 1980-luvulla, jolloin itse opiskelin lukiossa peräti viisi yhteistä uskonnon kurssia. Tulevat lukiolaiset opiskelevat vain kaksi kurssia.

 

Jälkikäteen arvioituna 1980-luku oli maallistuneisuuden kulminaatio, minkä jälkeen uskonto on tullut uudella tavalla näkyväksi. Onkin pakko kysyä kriittisesti, laahaako suomalainen koulutuspolitiikka tosiaan peräti kolme vuosikymmentä jäljessä toimintaympäristön arvioinnissaan!

 

Kansainvälinen trendi syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen kun on kulkenut kohti uskontoja koskevan tiedon korostamista.

 

Uskonnon uudesta tulemisesta on monta esimerkkiä.

 

Tässä voisin mainita Euroopan Neuvoston vastikään julkaiseman suosituksen Signposts – Policy and practice for teaching about religions and non-religious world views in intercultural education (2014). Euroopan Neuvoston uuden linjan mukaisesti siinä korostuu, miten tärkeää on kulttuurienvälisessä kasvatuksessa (intercultural education) huomioida erilaiset uskonnot ja ei-uskonnolliset katsomukset.

**

Uskonnonopetuksen vähentäminen yleissivistävästä koulutuksesta on myös sisäisesti ristiriitaista, kun uusissa opetussuunnitelmissa halutaan muuten panna painoa globaalikasvatukselle.

 

Omien matkailukokemusteni valossa uskallan sanoa, että uskonto on englannin jälkeen tärkein kouluaine, jos halutaan valmiuksia toimia globaalissa toimintaympäristössä!

 

Uskontoihin liittyvät tiedot ja taidot ovat kovaa valuuttaa varsinkin Euroopan ulkopuolella. Kyse ei ole vain uskonnollisten ilmiöiden, pyhien rakennusten ja kulttuuristen etikettien tunnistamisesta. Uskontoon liittyvät tiedot ja taidot auttavat myös vahvistamaan sosiaalisia suhteita. Jos halutaan parantaa suomalaista kilpailukykyä, uskonnolla voisi olla oma roolinsa siinä prosessissa.

 

**

Olin vuosia sitten mukana pienellä liikelounaalla Intiassa. Muistan, miten kiinnostukseni hindulaisuutta kohtaan inspiroi kiinnostavan keskustelun Bengalista kotoisin olevan vanhemman insinöörin kanssa. Keskustelu uskonnosta toi yhteen toisiaan ennestään tuntematonta pöytäseuruetta. Tuolloin – lähes kaksi vuosikymmentä sitten – ymmärsin, että uskontoihin liittyvä tuntemus ja kunnioittava uteliaisuus voisi olla valttikortti bisnesmatkaajan salkussa.

 

Mikään ei siis ole niin kaukana todellisuudesta kuin joidenkin suomalaisten bisnesoppaiden neuvo, että uskonnosta tai politiikasta ei tule puhua. Uskonto on erinomainen keskustelunaihe Aasiassa, joskus politiikkakin. 

 

Uskonto saattaa avata aidon ihmisläheisen väylän keskinäiseen luottamukseen. Tästä sain ohimenevän aavistuksen vuosi sitten Liberiassa Länsi-Afrikassa. Olin Kirkon Ulkomaanavun Monrovian toimistolla, jossa osallistuin paikallisten työntekijöiden aamurukoukseen. Pienessä vahtimestarin kopissa tunnelma oli intensiivinen. In the name of Jesus -huudahdukset värittivät ilman. Trooppisesta Afrikasta ei voi tänään puhua huomioimatta kristinuskoa.

 

Havaitsin, että osallistumiseni aamurukoukseen synnytti luottamusta minun ja paikallisten työntekijöiden välille. Rukoushetki osoittautui aidoimmaksi tavaksi synnyttää inhimillinen kohtaaminen länsiafrikkalaisten kanssa. Siinäkin tapauksessa, etten olisi itse rukoillut mukana, olisi avoin läsnäolo epäilemättä saanut saman efektin aikaan.

 

**

Kansalaiskeskustelu uskonnon opetuksesta varmasti jatkuu ja monenlaisia mielipiteitä on ilmassa.

Jokaisen keskustelijan on hyvä muistaa, että meidän mieltymyksemme tai mielikuvamme eivät aseta rajoja aikuisten oikealle maailmalle. Ja se maailma nyt vain on uskonnollinen. Halusimmepa tai emme.

 

Miten saamme valmistettua lapsia ja nuoria oikean maailman kohtaamiseen, siinä yksi tämän päivän seminaarin ulottuvuus. 



Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors