SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Uskonnonvapaus ja naisten oikeudet -koulutus ulkoministeriössä

Kuvassa vasemmalta oikealle koulutuksen fasilitoija Kristiina Rintakoski ja kouluttajat Nazila Ghanea, Tytti Matsinen, Tanja Jääskeläinen, Johanna Konttori, Frank Johansson, Anna Hyvärinen sekä UM:n ihmisoikeuspolitiikan yksikön uskonnonvapausasiantuntija Janina Hasenson.Suomen Ekumeeninen Neuvosto ja Suomen Lähetysseura järjestivät yhteistyössä ulkoministeriön ihmisoikeuspolitiikan yksikön kanssa 14.11.2017 koulutuksen uskonnon- tai vakaumuksenvapaudesta ja naisten oikeuksista ministeriön virkamiehille sekä muista ministeriöistä, muutamista järjestöistä ja eduskunnasta kutsutuille vieraille. Erinomaisista yhteistyösuhteista syntynyt koulutus oli jo toinen sarjassaan.

Kouluttajina toimivat Oxfordin yliopiston ihmisoikeuksien apulaisprofessori Nazila Ghanea, Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan tutkija Johanna Konttori, SEN:n ihmisoikeusasiantuntija Anna Hyvärinen, SLS:n ihmisoikeusasiantuntija Tytti Matsinen ja panelisteina oli kahden ensimmäiseksi mainitun lisäksi Amnestyn toiminnanjohtaja Frank Johansson sekä ulkoministeriön suurlähettiläs ja Syyrian kriisin erityisedustaja Tanja Jääskeläinen. Koulutuksen fasilitoi SLS:n rauhan ja vaikuttamistyön päällikkö Kristiina Rintakoski.


Koulutuksen alussa Anna Hyvärinen ja Tytti Matsinen kertoivat yhdessä tehdyn uskonnon- tai vakaumuksenvapaustyön sisällöistä, koulutuksen tavoitteista, tarjolla olevista itseopiskelumateriaaleista ja esittelivät Pohjoismaisen ekumeenisten uskonnon- tai vakaumuksenvapauden asiantuntijoiden verkoston (NORFORB) . Yhdessä katsottiin ensimmäinen videoista. 

Uskontolukutaitoa tarvitaan ihmisoikeuksien edistämisessä

Johanna Konttori haastoi puheessaan sekularistisen paradigman väitteen, jonka mukaan uskonnot ovat katoamassa. Hänen mukaansa väite ei pidä paikkaansa, mutta kasvavan sekularismin aikana uskontolukutaidon tarve on sen sijaan lisääntynyt. Uskontolukutaidon kartuttamiseksi riittävät perustiedot uskonnoista sekä halu oppia lisää.


Tyypillistä ajallemme on keskustelu siitä, mitä uskonnot ovat ja mitä ne eivät ole. Tästä esimerkkinä Konttori käytti musliminaisten huivin käyttökeskustelua Ranskassa. Usein keskustelua käyvät uskontolukutaidottomat sekulaarit tahot kysymättä uskontoihin kuuluvilta ja asiaa koskevilta henkilöiltä, mitä he itse ajattelevat asiasta.

Sillanrakentamista naisten oikeuksien ja uskonnonvapauden välille

Nazila Ghanea käsitteli puheessaan uskonnonvapaudesta ja naisten oikeuksista tekemänsä raportin, , löydöksiä. Usein uskonto nähdään ihmisoikeuksien riistäjänä, vaikka uskonnot voimaannuttavat, auttavat selviytymään traumoista, antavat keinon ilmaista itseään ja tuovat tarkoituksen elämään. Uskontojen ja vakaumusten hyvistä puolista huolimatta naiset kärsivät moninaisista ihmisoikeusloukkauksista, joita oikeutetaan uskonnon nimissä. Uskonnollisiin ja vakaumuksellisiin yhteisöihin kuuluvat naiset saavat elämässään moninaisia, päällekkäisiäkin identiteettejä. Tietenkin myös miehet ovat ihmisoikeusloukkausten kohteena. Yhteisöissä meidän tulisi nähdä, että oikeudet ovat yhteisiä – toisen oikeuksien loukkaaminen on minun oikeuksieni loukkaamista.


Uskonnon- tai vakaumuksenvapaus -keskustelussa sukupuolinäkökulmat on usein ohitettu. Toisaalla taas naisten oikeuksia ajavat tekevät erittäin tärkeää työtä, mutta ylenkatsovat uskontoa vain haitallisten perinteiden lähteenä. Kun uskonnonvapautta ei osata huomioida naisten oikeuksista käytävässä keskustelussa, valtavan määrän loukkauksista kärsivien naisten piina vain kasvaa. Uskontoihin liittyviä ihmisoikeusargumentteja tulisikin tarkastella rauhanomaisesti keskustellen.


Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus () on auttanut naisia vaatimaan oikeutta tulla tunnustetuiksi ihmisinä. Lukemattomien naisten kammottavat kohtalot huomioiden, aiheesta oli erittäin tärkeää saada aikaan laillisesti sitova teksti. CEDAWissa näemme ihmisoikeussopimusten vahvinta kieltä. Valtiot sen sijaan ovat ahkerasti käyttäneet uskontokorttia kieltäytyessään noudattamasta CEDAWia. Kyseessä on keino saada ääniä ja valtaa olemalla puuttumatta perinteisiin tai tapoihin.

 

Uskonnonvapauteen kuuluu ajatuksenvapaus, omantunnonvapaus ja vapaus painostamisesta. Valtioilla ei ole lupaa sotkeentua ihmisten ajatuksiin tai vapauteen valita tai vaihtaa uskontoa. Kaikenlainen pakottaminen ja puuttuminen on kiellettyä.


Mikään ihmisoikeusinstrumenteissa ei oikeuta toisten ihmisoikeuksien polkemista yhden ihmisoikeuden nojalla. Naisten oikeuksia ei saa polkea uskonnon- tai vakaumuksenvapauden nojalla, eikä vastaavasti uskonnonvapautta naisten oikeuksien perusteella. Miten dilemma ratkaistaan? Kansainvälinen oikeus tarjoaa tähän kohtaan oljenkorren: mikä tahansa uskonnon harjoittaminen tai mitkä tahansa uskomukset eivät ole uskonnon- tai vakaumuksenvapauden puitteissa suojeltuja. Esimerkiksi haitallisia perinteitä ei kansainvälisen oikeuden mukaan voi koskaan oikeuttaa uskonnonvapauden pohjalta.


Ghanea harmittelee, että hypererikoistumisen areenalla erikoistumme vain tiettyihin ihmisoikeuksiin luoden samalla hierarkioita oikeuksien välille. Kun edistämme universaaleja ihmisoikeuksia, meidän ei tule kilpailla tai hakea voittoa oikeuksien kustannuksella vaan muistaa kaikkien oikeuksien yhtäläinen painoarvo.

Miten uskontoihin kuuluvien naisten oikeuksia voidaan edistää käytännössä?

Yleisöpuheenvuorossa tuotiin esille, miten taloudelliset olosuhteet ja poliittinen todellisuus vaikuttavat paljolti uskontojen tulkitsemiseen. Todellisuus uskontoa seuraaville on aina riippuvainen tulkinnasta. Asenteet muuttuvat hitaasti. Monesti autoritääriset johtajat tukevat omia asemiaan konservatiivisella identiteettipolitiikalla. Uskonnon tulkinta on vain miesten oikeus, erityisesti vanhojen miesten oikeus. Vaikutukset naisiin ovat haitallisia. Puhujien vastauksessa tähän problematiikkaan esitettiin, etteivät uskonnot kuitenkaan ole monoliittejä, vaan ihmisten elävässä elämässä elämää uskoa, joka voi muuttua sisällöltään.


Kuullun soveltaminen käytännössä mietitytti kuulijoita. Monet maat asettavat varauksia CEDAW:n toteuttamiselle uskontoon vedoten. Miten esimerkiksi voidaan auttaa musliminaisia, joita ei kuulla uutta lainsäädäntöä laadittaessa, vaikka lainsäädäntö koskisi huivien käyttöä? Puhujat kertoivat jokaisessa uskontokunnassa olevista reformistisista kampanjoista, joita voidaan hyödyntää. Asianosaisia tulisi myös kuulla heitä koskevissa päätöksissä.


Meidän ei tulisi pelkästään niputtaa kaikkea haitallisten perinteiden piiriin kuten populistit tekevät kohdatessaan mitä tahansa hieman tuntematonta tai erilaista. Kun haluamme eliminoida oikeita haitallisia perinteitä, aitous ja auktoriteetti ovat avainasemassa yhteisöihin vedotessa. Auktoriteetteina toimivat parhaiten sellaiset uskonnolliset auktoriteetit, joilla on kyky tulkita uskontoa ihmisoikeuksien näkökulmasta. Yhdessä nämä uskonnolliset johtajat sopivien poliittisten johtajien kanssa voivat saada aikaan muutosta. Uskonnollisilla johtajilla voi ja tulisi olla positiivinen rooli naisten oikeuksien edistämisessä, muistuttivat puhujat.

 

Naisilla on useimmiten omia keinojaan saada äänensä kuuluviin tai päästä läpi yhteisöissään. Jos naisten annetaan olla muutoksen agentteja, muutoksen saavuttaminen onnistuu todennäköisemmin, puhujat kommentoivat. Meidän itsemme tulisi pikemminkin muutosta hakiessamme ennemmin mahdollistaa ja fasilitoida kuin pakottaa tai määrätä. Ihmiset itse usein tietävät, mikä on heille parasta ja millaisia heidän olosuhteensa ovat.

Naisten voimaannuttamista Tunisiassa

Paneelissa kuultiin Tanja Jääskeläisen puheenvuoro uskonnonvapaudesta ja naisten oikeuksista Tunisiassa. Jääskeläisen mukaan Tunisian perustuslaki on varsin moderni, mutta avioliitto-, perintö- ja rikoslaki vanhanaikaisia. Naiset ottavat maassa hyvin erilaisia rooleja riippuen asuinalueestaan. Kaupungeissa tilanne on maaseutua parempi naisten kannalta. Naisten osallisuus on rajoitettua sosiaalisessa elämässä erityisesti maaseudulla. Syyt tähän eivät ole pelkästään uskonnollisia, mutta liittyvät perheiden haluun suojella naisia väkivallalta.

 

Ulkoministeriö on rahoittanut naisten turvataloa ja painottaa naisten voimaannuttamista poliittiseen, sosiaaliseen ja siviiliyhteiskunnan elämään. Hallitus on miesten dominoima. Naisia rohkaistaan työllistämään itsensä. Kapasiteetin rakennus on tärkeää. Naisia neuvotaan mm. olemaan esillä mediassa. Naisille tarjotaan myös koulutusta korkeisiin virkamiestehtäviin.

Hyväntahdon markkinoiden taustalla uskonto

Frank Johansson puhui hyväntahdon markkinoiden syntymisestä, jossa uskonnollisilla toimijoilla on ollut merkittävä rooli. Punainen Risti on tiukkojen kalvinistikristittyjen perustama, kehitysyhteistyö alkoi lähetystyöntekijöiden työstä ja kristityt lähetystyöntekijät sekä kveekarit aloittivat ensimmäisen ihmisoikeusliikkeen orjuuden lakkauttamiseksi. YK:n ihmisoikeuksien julistus on pääosin valkoisten kristittyjen miesten luonnostelema, mukana oli vain muutama aasialainen ja muu henkilö. Tällöin julistuksen uskonnonvapautta käsittelevä 18 artikla oli luonnostelijoille oleellinen, koska se mahdollisti lähetystyön jatkamisen. Maailman suurin kehitysyhteistyöjärjestö on kristillinen World Vision budjettinaan kolme miljardia USD, kolme kertaa suurempi budjetti kuin koko Suomen antama kehitysyhteistyön tuki yhteensä.


Amnestyn perustamisen aikana ainoat ihmisoikeuksista kiinnostuneet olivat kristittyjen pastoreiden vainosta huolissaan olevat toiset kristityt. Järjestön perustajakin oli juutalaisuudesta kristinuskoon kääntynyt henkilö. Amnestyn työ alkoi mielipidevankien auttamisesta, näiden vankien tilanne on hyvin samankaltainen tai päällekkäinen vainottujen kristittyjen tilanteen kanssa.

 

Me emme voi keskustelle sekularismista ilman keskustelua uskonnosta. Aiemmin pohjoisessa eli 80 % maailman kristityistä, vain 18 % heistä eli etelässä, kun tänä päivänä maailman kristityistä jo 60 % elää etelässä. Jos ihmisoikeudet todella halutaan saattaa toteutumaan universaaleina, työn onnistumiseksi tarvitaan myös uskonnollista pohjaa. Ainoa keino tässä kohtaa on tehdä yhteistyötä yhteisöjen kanssa, jotka me näemme ihmisoikeuksien kannalta ongelmallisiksi. Muutoksen on lähdettävä yhteisöistä ja yhteiskunnista itsestään, Johansson totesi.

Onko kuolemanjälkeisessä elämässä sukupuolta?

Paneelikeskustelussa Nazila Ghanea kysyi, onko tuonpuoleisessa elämässä sukupuolta. Jos ei ole, voimme miettiä kantamme uudestaan kiinnittämällä huomiota konkreettisiin ihmisoikeusloukkauksiin tekemättä sukupuolesta jatkuvasti ongelmaa. Joskus hengellistä kieltä voidaan käyttää pääsemällä käsiksi ydinongelmaan. Johanna Konttorin mukaan uskontolukutaito on aivan olennainen osa käytännön taitoja, joilla voidaan haastaa uskontoja ihmisoikeuskysymyksissä sisältäpäin. Ilman lukutaitoa haaste on hyvin vaikea. Tanja Jääskeläisen kommentoi koulutuksen olevan paras menetelmä aloittaa muutos yhteisöjen sisältä käsin. 

 

Sosiaalisessa mediassa ja internetissä leviävää valeuutisointia, ekstremististä uskonnollista sisältöä ja naisten oikeuksista sekä uskonnon- tai vakamuksenvapaudesta mediassa käytävää keskustelua käsiteltiin yhdessä. Nazila Ghanea toivoi kaikilta avointa mieltä sen sijaan, että antaisimme rauhamme häiriintyä niin helposti. Ihmisoikeudet ovat hänen mukaansa oiva koetinkivi testata oikeudenmukaisuustajuamme, olemmeko valmiita siihen. Ghanea muistutti, että kaikkien tulisi olla vapaita harjoittamaan uskontoaan tai vakaumustaan niin kauan kuin se ei riko muita ihmisoikeuksia tai toisten vapautta. Frank Johanssonin mukaan se, mitä koetaan häiritseväksi on täysin alueellista ja vaihtelee. Tanja Jääskeläinen huomioi sosiaalisen median vaarat, mutta muistutti sen käytännöllisyydestä esimerkiksi ihmisoikeusrikkomuksista tietoa julkaistaessa.

Loppupäätelmät

Uskonnonvapautta ei koskaan voi kansainvälisen oikeuden mukaan käyttää oikeuttamaan haitallisia perinteitä. Siitä huolimatta naisiin kohdistuvat uskonnonvapausloukkaukset ja loukkausten sukupuolittuneisuus ovat todella yleisiä. Tämän takia tarvitaan lisää uskonnonvapauteen ja naisten oikeuksiin liittyviä yhteissuosituksia YK:n ihmisoikeuksien määräaikaistarkastelussa (UPR).


Muutos alkaa ihmisoikeuksienhaltijoista itsestään. Ulkopuoliset toimijat voivat auttaa loukkauksista kärsivien voimaannuttamisessa mm. tarjoamalla resursseja oikeudenhaltijoiden aktivoimiseksi taistelemaan oikeuksiensa puolesta. On tärkeää muistaa puhutella kärsiviä ja loukkauksia tekeviä myös hengellisestä kontekstista käsin, jonka avulla voidaan puhua ihmisoikeuksien puolesta ja tarjota kärsineille henkistä tukea traumaattisista kokemuksista parantumiseen.

 

 

 

Anna Hyvärinen

Ihmisoikeusasiantuntija


Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors           Puh / Tfn +358 40 1425 190