Vesi sakramenttina

Tämä sisältää sen, ett materia on pyhää. Sanasta materia löydetään ”mater”. Materia on siis kaiken luomakunnan äiti. Sakramenttiteorioiden taustalla on käsitys hengellisestä ja materiaalisesta kahtena eri käsitteenä. Tämä jaottelu luodusta on kuitenkin mielemme kulttuurin vaikutuksesta tuottama ajatusrakennelma. Veden sakramentti haluaa julistaa, että tavallinen vesi on pyhää. Aivan kuten Äiti Maa, jota rakastamme ja josta elämme on pyhä.

Seminaarissa kuultiin alustukset liiallisen kalastuksen haittavaikutuksista, luonnosta ja erityisesti vedestä sakramenttina. Näitä seurasi vilkas keskustelu. Toisen seminaaripäivän teemana oli rituaalinen tanssi vesiteemasta. Tästä kuultiin alustus, johon liittyi pyhän tanssin esittelyä ja yhteistä eläytymistä tanssiin.

Seminaarissa oli runsaat 40 osanottajaa ja Suomesta mukana olivat Eija Kemppi, Raila Mantere, Monika Pensar-Granroth, Maria Sundblom-Lindberg ja Sirpa-Maija Vuorinen.

(KviSk) on perustettu 1995. Yhdistys on avoin kaikille, se on erityisesti foorumi naisille, jotka toimivat kirkon piirissä tai ovat kiinnostuneita ja haluavat lisätä tietojaan kirkollisesta elämästä ja osallistua toimintaan. Jäsenet muodostavat hiippakunnallisia ryhmiä, jotka järjestävät toimintaa ja tapahtumia hiippakunnissa. KviSk julkaisee mm. lehteä Elsa.

(NEKK) on perustettu vuonna 1990 Kirkkojen Maailmanneuvoston Kirkot naisten tueksi -ekumeenisen vuosikymmenen (1988–1998) innostamana lisäämään naisten osallisuutta päätöksenteossa, työskentelemään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja sukupuolisyrjintää sekä taloudellista epäoikeudenmukaisuutta vastaan.

Seminaarin avasivat KviSk:n puheenjohtaja Kerstin Bergman ja NEKK:n ohjelmajohtaja Gunnel Borgegård. Kerstin Bergmanin puheenvuoro käsitteli alussa olevassa yhteenvedossa esille otettuja asioita, erityisesti materiaan liittyvän ”mater”-termin tarkastelua. Bergman oli sanoittanut laulun melodiaan On Herra suur:

O, moder Jord, när i stum förundran,

betraktar dig, en allets ädelsten.

Ser energi din massa genomströmma

i åskans dån i trädets minsta gren.

:,: Då jublar själ och kropp med dessa ord:

O moder Jord, o moder Jord :,:

Moder Jord i klimakteriet

Birgitta Nyrinder esitteli toimittamansa kirjan – om klimatkrisen, hot och hopp. Nimi on oivaltavan kaksimerkityksinen ruotsiksi, sillä sana ”klimakteriet” tarkoittaa vaihdevuosia (taustalla kreikan sana: klimakterikos = kriittinen) ja sana ”klimat” tarkoittaa ilmastoa (taustalla muinaiskreikan sana klima = kaltevuus, inklinaatio). Suomeksi teoksen nimi ei vaikuta ollenkaan oivaltavalta: Äiti maa vaihdevuosissa – ilmastokriisistä, uhasta ja toivosta.

Kirja on artikkelikokoelma ja kirjoittajina on 12 naista. Se haastaa uuteen ajatteluun, jotta voisimme päästä käsiksi niihin ilmasto-ongelmiin, jotka länsimainen elämäntapamme on aiheuttanut. Kirjoittajissa on pappeja, poliitikkoja, runoilijoita ym. He haluavat osoittaa, mitä lisäarvoa kokonaisnäkemys ja eksistentiaalinen lähestymistapa voi tuoda ilmastonmuutoskeskusteluun. Äiti maa on pitkään ollut aliarvostettu. Kirjassa käsitellään oikeudenmukaisuuskysymyksiä, henkistä materialismia (mater=äiti), ekofeminismiä ja luomisen teologiaa.

Hiljainen meri

Toimittaja Isabella Lövin alusti teemasta Hiljainen meri (Tyst hav). Häneltä on vuonna 2007 ilmestynyt kirja tuolla nimellä. Hän on tutkinut kalastusta ja tullut tulokseen, että suurin uhka kalakannalle ei ole enää epäpuhtaudet vaan tehokalastus: troolaus tyhjentää vesistöt laillisesti tai laittomasti. Det står illa till med fiskbestånden både i svenska hav och i världshaven – frågan är bara hur illaKalakanta on huonoissa kantimissa Ruotsin vesillä ja myös maailmanlaajuisesti.Alltfler forskare är överens om att ska man agera måste det ske nu. Elämme hiljaisen meren aikaa. Nyt on pantava eloa taisteluun tulevien kala- ja kalastajasukupolvien pelastamiseksi. Yhä useammat tutkijat ja ympäristöaktivistit ovat sillä kannalla, että nyt on toimittava, mutta heitä vastaan vaikuttavat vahvat voimat: kalastuselinkeinon lobbausryhmät, EU:n tukipolitiikka ja kansalliset subventiot.

Lövin on paneutunut myös selvittämään, tarvitaanko villiä kalaa yleensä ollenkaan eli voisivatko kalaviljelmät korvata villikalan ruokapöydissämme. Hän on tutustunut moniin kalanviljelylaitoksiin. Tulokset ovat masentavia: uusia sairauksia ilmaantuu, kalat karkaavat helposti ja näin sairaudet leviävät merikaloihin. Lövinin ehdoton kanta on, että merikaloille ei viljely sovi. Hän kritisoi kalastusvirastoa (fiskeriverket) ja maatalousministeriötä, joiden intressissä ei Lövinin näkemyksen mukaan ole luonnonsuojelu.

Luonto – erityisesti vesi – resurssina ja sakramenttina

Islantilainen teologi Sigirdur Gudmarsdottir alusti teemasta Naturen – speciellt vattnet som resurs och sakrament. Yksi Pohjoismaissa elämisen suurimpia lahjoja on veden saannin helppous ja meidän tulisi myös kirkollisessa liturgiassa juhlia tätä veden runsautta. Mutta samalla kun olemme löytäneet uudelleen veden merkityksen, meidän tulisi muistaa myös veden niukkuus ja tehdä parannusta tavassamme tuhlata ja jakaa vesivarantoja epäoikeudenmukaisesti. Tiivistelmä alustuksesta liitteenä. Päivän ohjelma päättyi runoilija Marianna Agetorpin kuvalliseen hartauteen, jossa hän käytti vesiaiheisia kuviaan ja runojaan.

Rituaalinen tanssi

Toisen seminaaripäivän anti nivoutui rituaalisen tanssin ympärille. Luennoitsijana ja ohjaajana oli tanskalainen teologi ja luterilainen pappi Brita Haugen. Rituaalinen tanssi ei ole koreografista, se rakentuu myyteille, kansantanssille. Esimerkiksi afrikkalainen, kuubalainen ja inuiittien tanssi on tällaista. Myös vanhat pohjoismaiset tarut ovat oivallisia lähtökohtia rituaalitanssille. Niistä voi ammentaa kertomusta, jota sitten tuetaan tanssilla. Rituaalinen tanssi on eläytymistä. Tanssin liikkeet rakentuvat tanssiessa, kysymys on luomisprosessista, jossa kaikki osanottajat ovat mukana. Vanhat myytit luovat pohjaa jokaisen omalle elämänkokemukselle ja tunnelmille.

tuo aikamme tietoisuuteen yhteisen vanhan pohjoismaisen tarustomme. Hän on vuosia kiertänyt maailmaa kertoen rituaalisesta tanssista kirkoissa, kouluissa ja kursseilla. Hänen näkemyksensä on, että tanssi kiellettiin pohjoismaisissa luterilaisissa kirkoissa, koska miehet olivat näkevinään siinä jotain synnillistä. Tanssi on leikkiä ja leikki on kulttuuria, hän toteaa ja korostaa myös sitä, että tanssimme samoja tansseja, joita Jeesus tanssi omana aikanaan, siis juutalaisen kulttuurin tansseja.

Haugen on mukaansatempaava esiintyjä, joka saa kaikki liikkeelle. Hän on erinomainen kertoja ja kysyykin: Miten kukaan voi elää ilman että on saanut kuulla tarinoita? Brita Haugen kannustaa eläytymään iloon ja suruun.

Mitä jäi mieleen, mitä voisimme tehdä meillä?

Seminaari oli tiivis, monipuolinen ja dynaaminen. Vesi on todellakin meille pohjoismaalaisille itsestäänselvyys, olemme tottuneet siihen, että vesistä saadaan kalaa, että sitä on riittävästi ja että se on puhdasta. Erityisesti paastonaika voisi enemmänkin ohjata ajatuksiamme ja voisimme miettiä, mitä elämä ilman vettä merkitsisi.

Brita Haugenin osuus toi pohdintaamme kertomukset, joista riittää ammennettavaa jokaiseksi päiväksi. Raamatun kertomukset ovat antoisia samoin esimerkiksi pohjoismaiset tarut. Kerronta ja rituaalinen tanssi tukevat toisiaan. Tanssi on edelleenkin aihe, joka kirkoissa herättää keskustelua ja mielipiteenvaihtoa eri suuntiin. Olisi paikallaan järjestää teemapäivä tai jopa seminaari kertomuksista ja tanssista. Luennoitsijaksi pitäisi ehdottomasti saada Brita Haugen.

Eija Kemppi, Raila Mantere ja Sirpa-Maija Vuorinen

Seminaarin kuvasatoa

Vattnets sakrament 30.-31.1.2009 Uppsalassa Ruotsin kirkon talossa.