SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Tiivistelmä suomeksi: Water as Sacrament

 – The Samaritan Woman reflects on Lithurgy and Justice, Sigridur Gudmansdottir, pastori, tutkija; Islanti

 

Luennoitsija kertoi seurakuntansa kirkosta. Se on veden kirkko. Kirkon molemmilla puolilla on puutarhat, joissa elementtinä juokseva vesi. Lammen keskellä on suuri risti. Lampeen juoksee vesi vielä suuremmasta lammesta. Hän nosti oman sukunsa piiristä esille vanhan naisen viisautta:

Whenever your soul is sad and wee

When trust and peace is broken

Sit by the fire, walk by the sea

The wise woman has spoken.

 

Me olemme naisina tulkinneet Johanneksen evankeliumin 4. luvun Jeesuksen ja samarialaisen naisen kohtaamisen niin, että nainen oli tyhmä eikä ymmärtänyt Jeesuksen hengellistä viisautta. Nainen ei ollutkaan välttämättä tyhmä, vaan kertoi Jeesukselle naisen maanläheisen, vedenläheisen viisauden, joka nousi työnteosta ja siitä, että hän kiinnittää huomiota elementteihin, tulen ääressä istumiseen ja meren rannalla kulkemiseen.

 

Sigridurin lähtökohta ekofeministinä on uskonnollisten sanojen ja luonnonilmiöiden suhde Paul Tillichin teologiaan. Hän lähti liikkeelle vesi sakramenttina -pohjalta (kasteteologia) ja painotti myös sukupuolen mukaan ottamista. Hän painotti sakramenttia sekä kirjaimelliselta että abstraktilta kannalta.

 

a. Tillich ja veden sakramentti

 

Kasteessa ei Lutherin mukaan ole kyse vain vedestä, vaan Jumalan sanasta, joka on läsnä kasteessa. Kyse on armollisesta elävästä vedestä ja uudestisyntymisen kasteesta Pyhässä Hengessä.

 

Tillich:

1. kaste symbolis-metaforisena. Se on kuva initiaatiosta ja puhdistumisesta.

2. kaste rituaalisena lähestymistapana. Veden ja sakramentin välillä ei ole ilmeistä yhteyttä, vaan kastekäsky tekee vedestä sakraalin.

3. realistinen lähestymistapa – tarkoittaa reaalimaailmaa keskiaikaisessa merkityksessä, nominalismia.

Lutherille vesi oli kasteessa tavallista vettä. Tillichille se ei ole objekti, vaan yhteydessä Kristuksen historiallisen pelastusteon kanssa, symboli jumalallisesta läsnäolosta kuplivassa vedessä.

 

Tillich ei käsitä luontoa langenneena vaan tekee luonnon vastakohdaksi hengen, historian ja vapauden. Jos vesi ei olisi välttämätön kasteessa, luonnolta riistettäisiin sen voima. Sakraali on infuusioitunut luontoon.

 

Luonto ja yliluonnollinen eivät ole metafyysisesti toistensa vastakohtia. Luonto on pelastuksen kantaja ja kohde. Miksi on tärkeää pitää luontoa sakraalina elementtinä? Auttaako se, että vettä pidetään sakraalina meitä korostamaan luonnon kallisarvoisuutta?

 

b. Oikeudenmukaisuuden liturgia

 

Sigridur siirsi kastemaljan alttarilta ihmisten keskelle. Liturginen teologi Gordon Lathrop veden merkityksestä: Vesi on meidän 1. tarpeemme, se on myös meidän ensimmäinen tarpeemme kirkossa. Vesi tulee Jumalalta. Lathrop korostaa, että kasteveden tulisi olla juoksevaa vettä. Hän haluaa, että papit pirskottaisivat kastevettä parannuksentekijäin ylle. Kastevedestä elävä vesi kumpuaa iankaikkiseen elämään.

 

Sigridurin kysymys: voiko vesijohtovesi olla yhtä pyhää. Onko kastevesi muuttanut koostumustaan siunausten vuoksi? Samarialainen nainen kaivolla tulee jälleen avuksemme jatkamalla sitkeästi puhetta konkreettisesta janosta kuvitteellisen janon sijaan. Myös Tillich liittyy aiheeseen liittämällä konkreettisen ja kuvitteellisen yhteen; kun vesi yksinkertaisena elementtinä yhdistetään päivittäiseen  kääntymykseen ja anteeksiantoon, joka ilmenee Kaikkivaltiaan Jumalan sanassa ja tahdossa, kaikenlainen vesi voi toimia Pyhän välikappaleena.  Tämä realistinen suhtautumistapa painottaa veden kallisarvoisuutta niin kastealtaassa kuin vesijohtoputkissa. Vedellä on sekä yksityinen että poliittinen merkityksensä. Vesi sakramenttina muodostuu oikeudenmukaisuuskysymykseksi. 

 

Yksi Pohjoismaissa elämisen suurimpia lahjoja on veden saannin helppous ja meidän tulisi myös kirkollisessa liturgiassa juhlia tätä veden runsautta. Mutta samalla kun olemme löytäneet uudelleen veden merkityksen, meidän tulisi muistaa myös veden niukkuus ja tehdä parannusta tavassamme tuhlata ja jakaa vesivarantoja epäoikeudenmukaisesti. Richard Giles, toinen liturginen teologi, ehdottaa, että kirkoissamme tulisi kastemalja tyhjentää ja kuivata adventin- paastonajaksi ilmaisemaan Jumala-ikäväämme ja -janoamme. Sigridur puolestaan ehdottaa, että näin tulisi tehdä jokaisena paastonaikana muistaaksemme niitä, jotka kärsivät konkreettisesta janosta ja veden puutteesta, ei vain henkisestä ja hengellisestä janosta. Hän väittää, että jos vesi sakramenttina irrotetaan tavallisesta vedestä, ekologinen ja sosiaalis-kulttuurinen kääntymys, parannuksenteko, oikeudenmukaisuuden puolesta ei ole mahdollista.  Kirkkojen Maailmanneuvoston kokous Porto Allegressa Brasiliassa vuonna 2006 hyväksyi julkilausuman, jossa todetaan, että pääsy veden lähteille kuuluu perusihmisoikeuksiin. Julkilausumassa ehdotetaan myös Kansainvälistä toiminnan vuosikymmentä, Water for Life 2005 -2015, jolloin tutkitaan ja nostetaan esiin vesikriisin eettisiä ja hengellisiä ulottuvuuksia.

 

Yhtenä osasena esitelmässä mainitaan lyhyesti vesi myös elämän ja kuoleman symbolina, joka tuo esille sukupuolinäkökulman, mutta se jääköön nyt lähemmin tarkastelematta.

 

Lopuksi Sigridur palasi alustuksessaan vielä Samarian kaivolla tapahtuneeseen keskusteluun. Jeesushan avasi tuon kohtaamisen pyytämällä naiselta vettä. Tuo sama pyyntö tulee myöhemmin vastaan, kun Jeesus, elävän veden lähde, pyytää ristillä juotavaa, tavallista vettä! Se, minkä taivaallinen, hengellinen todellisuus oli painanut taka-alalle, nousee mielenkiintoisella tavalla esiin Jeesuksen kirkastumisen hetkellä. Palaamme ristiltä kaivoille, joilla odotetaan, joilla astioita täytetään, joilla kohdataan sortoa ja joilta tulkintamme vedestä sakramenttina voi luoda myös uutta fyysistä elämää.


Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors