Osallistuakseen yhteiskunnalliseen ja kristilliseen mediakeskusteluun Kristillinen Medialiitto jakaa vuosittain Vuoden kristillinen mediateko -palkinnon jollekin henkilölle, järjestölle tai seurakunnalle. Palkinto jaetaan tammikuun 25. päivänä. Se on vanhassa kristillisessä perinteessä apostoli Paavalin kääntymyksen muistopäivä.
Jakamispäivän valinnan taustalla on näkemys apostoli Paavalista yhtenä kristikunnan tehokkaimmista ja monipuolisimmista viestijöistä. Hänessä yhdistyi neljä hyvän viestijän ominaisuutta:
Ensinnäkin: Paavali oli osaava. Hänelle oli kotona annettu hyvät kansalaistaidot, perusteellinen uskonnollinen kasvatus ja monikielisyys.
Osaaminen ja ammatillisuus ovat hyvän kristillisen median tuntomerkkejä.
Toinen Paavaliin liittyvä hyvän viestijän ominaisuus oli kansainvälisyys. Hän matkusti paljon Vähässä Aasiassa, Makedoniassa ja Kreikassa ja tunsi hyvin näiden alueiden tavat ja tottumukset.
Kansainvälisyyden oikea ymmärtäminen on myös tänään yhä tärkeämpää aikamme kristilliselle medialle.
Kolmanneksi Paavali oli hyvä keskustelija. Keskusteluympäristöt vaihtelivat synagogista toreihin, eikä kumppaneissa kursailtu: oli juutalaisia, epikurolaisia, stoalaisia. Väittelyäkään ei vältelty.
Neljänneksi: Pohjimmiltaan Paavali oli kuitenkin julistaja. Hän ei menettänyt identiteettiään, vaan hän käytti resurssejaan määrätietoiseen evankeliumin julistamiseen.
Vuoden 2011 kristillisen mediateko -tunnustuksen saaja täyttää kaikki edellä mainitut piirteet. Saajaan liittyy paljon osaamista, monikielisyyttä ja kansainvälisyyttä. Samalla taustalla on selkeä arvio omasta tehtävästä median kentässä.
Vuonna 1994 Suomeen perustettiin Kirkon tietopankki, joka toimi silloin tämän talon kellarissa. Vastaavana toimittajana oli Kirkon tiedotuskeskuksen silloinen tiedotuspäällikkö Heikki Jääskeläinen.
Kun hankkeesta aikanaan kerrottiin Credo-nimisessä lehdessä, artikkelissa todettiin:
”Muutaman vuoden kuluttua yhteyden seurakuntaan saa vaikkapa Internet-verkon kautta.
Kristillisen kirkon perustehtävään kuuluu ihmisten välinen vuorovaikutus. Tietotekniikka voi tukea tätä kaksisuuntaisuutta, joskaan se ei koskaan korvaa henkilökohtaista yhteyttä.”
Vuodet ovat kuluneet. Tänään kirkko näkyy ja kuuluu verkoissa, ja tietotekniikka on valjastettu toteuttamaan vuorovaikutteisuutta. On myös osaamista ja on näkemystä.
Keskeinen toimija tässä on ollut tämän vuoden kristillisen mediateko -palkinnon saaja - ja se on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon strategiseksi kärkihankkeeksi nimetty Hengellinen elämä verkossa –hanke.
Valtavia askeleita on otettu. On luotu kokonaan uusia, pysyviä toimintatapoja seurakunnan hengelliseen perustyöhön. On ymmärretty, että verkko on seurakuntien toimintaympäristö, ei väline. Seurakuntalaiset eivät ole enää seurakuntatyön kohteita, vaan he ovat varsinaisia tekijöitä - lainatakseni kansanomaista tokaisua, joka nousi Hannu Salaman kirjan otsikoksikin: ”Siinä näkijä, missä tekijä”.
Kirkolliskokous asetti pari vuotta sitten tavoitteeksi, että tämän vuoden loppuun mennessä noin 3000 kirkon työntekijää osaa tehdä seurakuntatyötä verkossa. Tavoite oli huikea ja tunnustan: en jaksanut uskoa siihen. Mutta olin väärässä: Hengellinen elämä verkossa -hanke on jo nyt kouluttanut lähes pari tuhatta seurakuntien työntekijää, joten mahdottomalta tuntuva on tullutkin mahdolliseksi.
Viime lokakuussa Kirkkohallitus totesi kiertokirjeessään:
”Olisi tärkeää, että seurakunnissa tehtäisiin pikaisesti ratkaisuja työajan järjestämiseksi verkkotyöhön. Ihmisten kohtaaminen verkossa on hyvin tehokkaasti käytettyä työaikaa ja sen kautta voidaan palvella ja tavoittaa suuria ihmisryhmiä, usein myös niitä, joiden suhde seurakuntaan on etäinen.”
Työajan lisäksi tarvitaan myös koulutusta, ja siitä Kirkkohallitus totesi: ”Koulutus on maksuton, koska Hengellinen elämä verkossa -hanke on kirkon yhteinen kärkihanke.”
Näin Hengellinen elämä verkossa on keskiössä koko kirkon ottaessa paikkansa verkkotodellisuudessa.
Otan tähän loppuun Hengellinen elämä verkossa -hankkeen kuvauksen. Ja niin kuin niin usein julkishallinnossa, niin tässäkin tapauksessa se on kirjattu virallisin sanakääntein. Se kuuluu:
”Hanke on keskittynyt hengellisen verkkotyön kehittämiseen, sen johtamisen suunnitteluun ja kokeiluun, kirkon omien verkkopalveluiden kehittämiseen ja uusien verkkotyömuotojen ja yhteistyömallien kokeiluun sekä kirkon työntekijöiden verkko-osaamisen kehittämiseen.”
Näin siis hankekuvaus. Mutta yksikään hanke ei itsessään tee ensimmäistäkään asiaa. Tarvitaan ihmisiä, innostusta, näkemystä ja sitkeyttä. Kaikkia näitä Hengellinen elämä verkossa –hankkeessa mukana olleilla on ollut. Niinpä tunnustuksen voisi tänään antaa monille, monille. Heitä on tarvittu keskushallinnossa, heitä on tarvittu seurakuntien työntekijöissä, ja heitä on satoja ja tuhansia seurakuntalaisten keskuudessa.
Kaikkia ei kuitenkaan voi täällä tänään palkita. Niinpä olen kutsunut paikalle kolme keskeistä vaikuttajaa: hankepäällikkö Hannu Majamäen, koulutussuunnittelija Terhi Paanasen sekä projektisihteeri Ulla Oinosen. Olisiko niin, että teissä asuu jotakin paavalilaista: osaamista, kansainvälisyyttä, vuorovaikutteisuutta – ja samalla teidän kristillinen identiteettinne on selkeä.
Thorleif Johansson 25.1.2012 Vuoden kristillinen mediateko -palkonnon julkistamistilaisuudessa.