SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Yhdenvertaisuus – mitä se on?

Yhdenvertainen ei ole samanlainen. Olemme erilaisia ja erilaisuuden moninaisuudessa olemme yhdenvertaisia. Kristillisestä ajattelusta kumpuaa käsitys siitä, että sanoma pelastuksesta kuuluu kaikille ja Jumalan rakkaus on kaikkia ihmisiä varten. Yhteiskunnassa lainsäädännössä kiinnitetään huomiota siihen, että kansalaisia kohdellaan yhdenvertaisesti. Erilaisuuden kirjo tuo kuitenkin haasteita toteuttaa yhdenvertaisuutta. Joskus lähimmäisen tarvitsee tarjota toiselle ylimääräinen porras, jotta lyhyempi näkee saman ottelun korkean aidan takaa – niin kuin kuvassa tässä alla viisaasti osoitetaan.


 

Mitä yhdenvertaisuudella oikeastaan tarkoitetaan, kun siitä puhutaan? Ymmärtävätkö kaikki yhdenvertaisuuden samalla tavoin? Kuinka yhteiskunnan ja kristillisen uskon käsitykset yhdenvertaisuudesta eroavat? Onko niillä yhteneväisyyksiä? Mitä yhteistä ja mitä eroavaisuuksia on kristilliseen uskoon ja ihmiskäsitykseen perustuvalla yhdenvertaisuudella ja yhteiskunnan määrittelemällä yhdenvertaisuudella? Mitä yhdenvertaisuus oikein on? SEN:n yhdenvertaisuusjaosto työskentelee näiden kysymysten parissa ja järjesti 10.10.2019 Helsingissä seminaarin, jossa oli tarkoitus tarjota joitakin vastauksia.

 

Yhdenvertaisuuden käsitteellä on taipumus painottua ja muotoutua käyttäjänsä mukaan, kertoi SEN:n Yhdenvertaisuusjaoston puheenjohtaja Sari Anetjärvi avauspuheenvuorossaan. Tämä on tuttua myös monien muiden tärkeiksi koettujen käsitteiden kohdalla, sillä käsitteen merkitys ymmärretään omasta arvomaailmasta ja omista lähtökohdista käsin. Joskus käsitteen merkitys poikkeaa toisistaan niin paljon, että puhutaan aivan eri asioista.  

 

Suomen perustuslaki määrittelee yhdenvertaisuutta viitaten syrjinnän kieltoon ja ihmisten yhdenvertaisuuteen lain edessä. Anetjärvi kertoi, että yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolain on tarkoitus erityisesti edistää yhdenvertaisuutta ja sukupuolten välistä tasa-arvoa sekä ehkäistä syrjintää ja pitää huolta syrjinnän kohteen oikeusturvasta. Tässä laissa kielletään syrjintä sukupuolen, iän, alkuperän, kansalaisuuden, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen ja minkään muunkaan henkilöön liittyvän syyn perusteella.

 

Toisaalta Anetjärvi myös muistutti, että lain mukaan erilainen kohtelu ei välttämättä ole syrjintää. Tästä ovat esimerkkeinä erilainen kohtelu työ-virkasuhteessa tai työharjoittelussa ja työtehtävien laatua koskevissa ratkaisuissa. Anetjärvi totesikin, että välillä voi olla hyvin haastavaa tulkita missä tilanteessa on kysymys syrjinnästä ja missä tilanteessa ei. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkolaki edellyttää jäsenyyttä ja konfirmaatiota viranhaltijoilta ja ainakin kaikilta niiltä työntekijöiltä, jotka työskentelevät kirkon jumalanpalveluselämässä, diakoniassa, kasvatuksessa, opetuksessa ja sielunhoidossa. Tässä työnhakijat on asetettu eri asemaan perustellusti työn erityisen luonteen vuoksi.

 

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvo -lakia ei sovelleta uskonnonharjoittamiseen, kertoi Anetjärvi. Suomessa hallitus on kuitenkin ehdottanut seuraavanlaista lakitekstiä: 

 

”Uskonnonharjoittamiseen katsotaan yhdenvertaisuuslaissa kuuluvan esimerkiksi jumalanpalvelus sekä muut uskonnolliset toimitukset ja tilaisuudet evankelisluterilaisessa kirkossa. Uskonnon harjoittamiseksi ei voida katsoa sellaisia toimia, jotka loukkaavat ihmisarvoa tai muita perusoikeuksia tai ovat oikeusjärjestyksen perusteiden vastaisia. Erityisesti muiden ihmisten perusoikeuksiin liittyvät näkökohdat tulee ottaa huomioon tulkittaessa, miten pitkälle uskonnon harjoittamisen käsite ulottuu.” 


Anetjärvi totesi, että uskonnonharjoittamisen ei siis tulisi loukata ihmisarvoa. Ihmisoikeudet ja perusoikeudet ovat kaikille ihmisille yhdenvertaisesti kuuluvia oikeuksia. 

 

Perusoikeudet ovat olemassa perustuslaissa, mutta ihmisoikeudet on määritelty kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa, joista ilmenee mm. oikeus elämään, ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus, mielipiteenvapaus ja sananvapaus, kokoontumisvapaus ja yhdistymisvapaus, liikkumisen vapaus, oikeus kansalaisuuteen, oikeus kehitykseen, oikeus lepoon ja vapaa-aikaan, oikeudenmukainen oikeudenkäynti, oikeus omaisuuteen, oikeus opetukseen, oikeus osallistua julkiseen toimintaan ja poliittiseen päätöksentekoon, oikeus osallistua yhteiskunnan sivistyselämään, oikeus riittävään elintasoon, oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe, oikeus sosiaaliturvaan, oikeus tulla tunnustetuksi henkilönä, oikeus työhön, oikeus yksityiselämän ja perhe-elämän suojaan, oikeus turvapaikkaan, orjuuden ja pakkotyön kielto, mielivaltaisen pidätyksen kielto, syrjinnän kieltä ja kidutuksen kielto.


Anetjärvi kertoi, että sekä ihmisoikeudet että perusoikeudet saattavat joiltakin osin rajoittaa toisiaan ja tämä aiheuttaa eritystä haastetta toteuttaa niitä. Tulkinnan olisi oltava tapauskohtainen. Kristillisen yhdenvertaisuuden lähde on Jumala, joka on luonut ihmisen. 

 

Kristillisen yhdenvertaisuuden perusteena on rakkauden kaksoiskäsky. Eri kirkkokunnissa tätä voidaan käytännössä noudattaa eri tavoin kuin ympäröivässä yhteiskunnassa. Anetjärvi mainitsi kuitenkin, että ihmiset ovat saman arvoisia ja heitä ei tulisi laittaa eri asemaan.  Raamatussa yhdenvertaisuus näkyy mm. seuraavissa kohdissa:

 

"Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Matt. 22:37-39)


”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” (Matt:7:12)


”Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta, mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.” (Room.3:22-24)


”Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä.” (Hepr. 13:2)


Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle. (Matt.25:40)


”Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.” (Gal. 3:27-28)


Toisen ihmisen hyväksyminen tasavertaiseksi

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston toimistopäällikkö OTK Rainer Hiltunen määritteli, että yksinkertaisuudessaan ”yhdenvertaisuus on toisen ihmisen hyväksymistä tasavertaiseksi”. Silloin muilla on samat oikeudet ja sama arvo kuin minulla. Kun puhutaan yhdenvertaisuudesta, on väistämättä kohdattava se tosiasia, että maailma on muuttunut – suhtautuminen yhdenvertaisuuteen on nykyään erilaista. 

 

Yhdenvertaisuuden merkitys on kasvanut maailmassa. Tähän on syynä erilaiset kansainväliset vaikutteet. Maailma on muuttunut monimuotoisemmaksi ja tietoisuus tästä on tapahtunut matkustamisen lisääntymisen, sähköisen viestinnän ja netin välityksellä. Yhteiskunnan muutoksen ja tieteellisen tiedon myötä tulkinta asioista on muuttunut. Miesten ja naisten välinen tasa-arvo on sadassa vuodessa muuttunut. Sata vuotta sitten nainen oli lain mukaan miehen holhouksessa monien asioiden suhteen. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on tasa-arvon suhteen tapahtunut muutosta myönteiseen suuntaan. Myös suhtautuminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin on muuttunut. Mitä yhdenvertaisuus tarkoittaa vuonna 2019?

 

Yhdenvertaisuutta voi olla vaikea hyväksyä. Stereotypiat vaikuttavat ihmisten suhtautumiseen toisiaan kohtaan. Ne vaikuttavat usein siihen, kuinka ihmiset ajatuksissaan määrittelevät toisiaan. Tällainen määrittely aiheuttaa sen, että ihminen leimataan ajatuksissa stereotypian kautta ja häntä kohdellaan sen määrittelyn kautta. Hiltunen mainitsee myös sen, että ihmiseen on sisäänrakennettu tietynlaiset sosiaaliset lainalaisuudet, jotka määrittelevät ihmisen käytöstä. 

 

Negatiivinen käyttäytyminen voidaan hyvin monissa tilanteissa liittää johonkin tiettyyn ryhmään. Kun kysytään, ’miksi matti varastaa’, niin saatetaan ajatella, että hän varastaa, koska hän kuuluu tiettyyn ryhmään, joka varastaa. Toiset kiinnittävät huomiota, että varastaminen saattaa olla seuraus siitä, että hänellä on ollut vaikea lapsuus tai että hänen henkilöhistoriassa on tapahtunut jotain, mikä on ajanut hänet rikoksen tielle. Vastuu rikollisista teoista on kuitenkin otettava, vaikka taustalla on saattanut olla inhimillinen tragedia. Hiltusen huoli liittyy erityisesti siihen, kuinka muslimeja yhteiskunnassa nykyään kohdellaan ja millaisia käsityksiä ihmisillä on heistä. Suhtautuminen näkyy vihamielisyytenä ja aggressiivisuutena.

 

Yhdenvertaisuuden vaatimuksessa on kaksi puolta, on kieltäydyttävä kohtelemasta toisia eri tavoin eli kieltäydyttävä syrjimästä ketään, mutta on myös kieltäydyttävä kohtelemasta toisia samalla tavoin, kun hänen lähtökohdat ovat erilaiset. Tämä on todellisen yhdenvertaisuuden vaatimus, jota on usein vaikea ymmärtää. Julkisen vallan on kohdeltava kaikkia samalla tavalla, mutta myös työelämässä ja koulussa on kohdeltava yhteisön jäseniä yhdenvertaisesti. Samanlaisessa tilanteessa olevalla voi kuitenkin olla erilaiset lähtökohdat. Joskus ihmisiä on kohdeltava eri tavoin, jotta yhdenvertaisuus toteutuu.

 

Sananvapautta ei ole tarkoitettu toisen ihmisarvon latistamista varten. Sananvapaudella on rajansa, sillä ihmisarvo peittoaa sananvapauden. Hiltunen näyttää kuvan, jossa ilmaistaan, että sananvapaus on ollut niin kuin villilänsi. Ongelmana tähän on ollut myös se, että nettipalstoja ei ole moderoitu tarpeeksi.  Nykyään tähän epäkohtaan on alettu kiinnittää huomiota enemmän. Myös suomalaisissa oikeusistuimissa otetaan asia vakavasti. Hiltunen mainitsee seminaarin järjestämispäivänä annetusta tuomiosta, jossa suomalainen kansanedustaja tuomittiin jo toista kertaa kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

 

Suomessa on uskonnon vapaus ja oikeus harjoittaa uskontoa yhdessä. Uskonnonvapauteen kuuluu myös se, että uskonnolle annetaan tila ja tunnustus. Ihmisellä on oikeus osallistua keskusteluun erilaisista uskonnollisista lähtökohdista. Asema vähemmistöuskontona tulisi aina ottaa huomioon. Hiltunen kertoi, että Ihmisen vakaumus ei itsessään oikeuta syrjintään. Kuitenkin ihmisillä voi olla huoli esimerkiksi muslimien suhteen siitä, että muuttaako heidän tulo meidän suhtautumiseen tasa-arvosta. Vähemmistöjen asioista puhuttaessa heidät on otettava mukaan dialogiin, jossa voidaan keskustella toisiaan kunnioittaen.

 

Olisi myös muistettava periaate, että alaspäin ei saa lyödä eli heikommassa asemassa olevaa ei saa lyödä. Kritiikin ja arvostelun tulisi olla vastuullista, jossa näkyy toista kunnioittava asenne, mutta samalla olisi kyettävä keskustelemaan. Jos toinen tai molemmat dialogissa olevat kokevat toisen hyökkäävän sanoillaan, niin silloin toisia kunnioittavaa dialogia ei synny. Jokaisen olisi tärkeää omissa ajatuksissaan tunnistaa, kuinka toimin. Tunnistanko itse sen, että toimin syrjivästi. Esimerkiksi ajattelenko kohdatessani vanhuksen, että hän vaikuttaa vähän ’höppänältä”. Yhdenvertaisuutta on se, että kohtaamisessa ollaan saman arvoisia.

 

Yhden vertainen

”Onko lähimmäinen kaukana yhtä tärkeä ja saman arvoinen kuin se, jonka arjessa näkee usein? Paljonko pystyy jokapäiväisen elämän valinnoilla vaikuttamaan toisen elämään maapallon toisella laidalla? Onko koko aihe ihan sama; vai onko se toinen siellä kaukana kuin minä, Ihan Sama? Saako vähät välittää, jos toinen on kuitenkin Luojallemme yhtä hyvä, Luojamme kuva ja sen Yhden vertainen?”¨

Filantropian projektipäällikkö Minna Rasku kertoi Ugandassa toteutetusta projektista, jonka tavoitteena oli tuoda yhteisön naisille tasa-arvoisempi asema. Rasku sanoi, että on oikeastaan hämmästyttävää, että kirkossa on perusteltava sitä, miksi tätä työtä tehdään. 

 

Ugandan hankkeen lähtökohtana oli yhdenvertaisuus ja sitä toteutettiin mm. kouluttamalla koko yhteisöä, kouluttamalla sekä naisia että miehiä. Ugandan perustuslain mukaan nainen ja mies ovat samanarvoisia, mutta juuri kukaan yhteisössä ei ollut kuullut siitä. Miehet saattavat usein edelleenkin ajatella, että nainen on omaisuutta aivan kuin pelto, rakennukset ja karja. Leskien asema on erityisen huono. Naiset eivät usein tiedä, että heillä on oikeus sanoa ”ei”. Paikalliset naiset kommentoivat, että miehillä ei välttämättä ole kärsivällisyyttä kuunnella heitä. Moniavioisuus yhteisössä oli yleistä. Rasku kertoi kuulleen hankkeen aikana kommentin, jossa sanottiin ”ai sulla on vain yksi vaimo, oletko sairas”. Myös korruptio on suuri ongelma Ugandassa.

 

Tähän avustushankkeeseen valittiin noin 50 naista, joilla oli hyvin ikäviä taustoja liittyen erilaisiin omistusoikeuksiin ja ongelmia mahdollisuuksissa toimia itsenäisesti yhteisöissään. Naisten kohdalla tämä ongelma Ugandassa on laaja ja tämä valikoitu joukko oli siihen nähden hyvin pieni. Hanke kuitenkin toi yhteisöön positiivisia vaikutuksia. 

 

Rasku kertoi myös esimerkin naisesta, joka osti puolison kanssa yhdessä pellon. Mies kuitenkin yllättäen lähti yhtenä päivänä asumaan muualle toisen naisen kanssa. Nainen jäi viljelemään tuota peltoa, joka toi hänelle ja lapsille toimeentulon. Eräänä päivänä mies tuli takaisin ja sanoi, että hän haluaa myydä pellon. Silloin naiselle selvisi, että kauppakirjan mukaan omistaja oli todellakin yksin mies ja nainen oli ollut kaupassa vain todistajana. Tarinalla oli yllättäen onnellinen loppu koko perheen kannalta, sillä tapausta käsiteltiin julkisuudessa mediassa ja nähtyään jutun miehen perheen jäsenet vaativat miestä toimimaan oikeudenmukaisesti.

 

Martha on mukana Filantropian hankkeessa Ugandassa. Starttirahan turvin hän on ostanut ompelukoneen ja rakentanut jo ompelutöistä saamillaan tuloilla kotitalon taakse vessan. Seuraavaksi listalla on katon rakentaminen muihinkin kuin vain makuuhuoneeseen.Yhdenvertaisuus on lähtökohtana Filantropian Ugandan hankkeessa, jossa välitetään tietoa naisten omistusoikeuksista kylätasolla. Perustuslain edessä mies ja nainen ovat samalla viivalla, mutta käytännössä harva on koskaan laista edes kuullut. Monelle miehelle nainen on samalla tavalla omaisuutta kuin pelto, rakennukset ja karjakin.Seminaarin paneelikeskustelun puheenjohtajana toimi SEN:n pääsihteeri Mari-Anna Auvinen. Paneelikeskusteluun osallistuivat Espoon hiippakunnan piispa Kaisamari Hintikka (ev.-lut.), Ilomantsin kirkkoherra Ioannis Lampropoulos (ort.) ja Suomen Caritaksen Larissa Franz-Koivisto (kat.). Paneelikeskustelussa esiin nousi se, että kirkossa on annettava mahdollisuus olla yhdessä erilaisia. Naisten roolia tulisi tuoda näkyväksi eri tavoin, sillä siihen löytyy mahdollisuuksia. Olisi yhdessä mietittävä millaiset asiat vaikeuttavat yhdenvertaisuuden toteutumista. Ketään ei saisi jättää ulkopuolelle, vaan päinvastoin ulosjääneet tulisi mennä hakemaan takaisin yhteyteen. Kuppikuntien välille tulisi löytää yhteys eli vuorovaikutusta.

 

Yhdenvertaisuuden eteen on siis tehtävä tietoisesti töitä. Tarvitaan erilaista rohkaisua ja tavoitteita, mutta samalla hienotunteisesti ketään loukkaamatta. On tärkeää tunnistaa omat ennakkoluulot ja stereotypiat. Jokainen joutuu haastamaan ja työstämään omaa osuuttaan yhdenvertaisuuden toteutumiseksi. 

 

Jokaisella on vastuu muutoksesta. Yhdenvertaisuuden eteen voidaan tehdä töitä myös kaukana asuvien lähimmäisten puolesta, esimerkiksi Itä-Afrikassa. Puheenjohtaja päätti paneelikeskustelun Paavalin kirjeen lainaukseen: ”avartukaa tekin” (2. Kor. 6:13) eli avautukaa tekin sisältä.

 

Seminaarin puheenvuorot

Sari Anetjärvi, Espoon hiippakunnan lakimiesasessori, SEN:n Yhdenvertaisuusjaoston puheenjohtaja

SEN Yhdenvertaisuusjaosto on perustettu kolme vuotta sitten vuonna 2017. Aikaisemmin jaosto toimi naisjaostona, mutta nykyään jaoston piiriin kuuluvat sekä tasa-arvoon liittyvät asiat että kaikki yhdenvertaisuuteen liittyvät asiat

 

Rainer Hiltunen,  Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston toimistopäällikkö OTK

Hän on työskennellyt yhdenvertaisuusvaltuutetun ja sitä edeltäneen vähemmistövaltuutetun toimistossa vuodesta 2002 lähtien. Hän toimii myös suomalaisena asiantuntijana Euroopan unionin rahoittamassa yhdenvertaisuuden oikeudellisten asiantuntijoiden verkostossa sekä Suomen edustajana Euroopan unionin perusoikeusviraston johtokunnassa. Yhdenvertaisuusvaltuutettu voi antaa neuvoja, mutta hän ei anna oikeudellista apua. Sukupuoleen liittyvät kysymykset ovat tasa-arvovaltuutetun vastuulla.

 

Minna Rasku, Filantropia ry:n projektipäällikkö YTT, Ortodoksisen kirkon kansainvälisen diakonian ja lähetystyön järjestö -Filantropia Orthodox church aid and missions

Hänen vastuualueena on tällä hetkellä Itä-Afrikan hankkeet. Aikaisemmin hän on työskennellyt tutkimuksessa, joka keskittyi identiteettiin liittyviin rajakysymyksiin sekä niihin tarinoihin, joilla ihmiset määrittelevät kuulumistaan tiettyihin paikkoihin ja ihmisryhmiin. Hän on myös työskennellyt toimittajana uutisten parissa. SEN:n eettisten kysymysten jaostoissa hän on toiminut 10 vuotta.

 

Seminaarin paneelikeskustelu:

Mari-Anna Auvinen, SEN:n pääsihteeri

Kaisamari Hintikka (ev.-lut.), Espoon hiippakunnan piispa

Larissa Franz-Koivisto (kat.), Suomen Caritas ry:n pääsihteeri

Ioannis Lampropoulos (ort.), Ilomantsin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra


Teksti ja seminaarikuvat: Saija Kainulainen, SEN:n yhdenvertaisuusjaoston jäsen

Kuvat Filantropian hankkeesta Ugandasta ja kuvatekstit: Minna Rasku


Avauspuhe seminaarissa Yhdenvertaisuus - mitä se on? 10.10.2019 Helsingissä
Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors           Puh / Tfn +358 40 1425 190