Suomen ekumeenisen neuvoston Eettisten kysymysten jaosto oli kutsunut puhujiksi Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Kimmo Ketolan, Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin johtaja, professori Juha Sihvolan, Kirkon ulkomaanavun johtaja Antti Pentikäisen, Uskontojen Uhrien Tuki ry:n puheenjohtaja Joni Valkilan sekä Suomen Islamilaisen Neuvoston puheenjohtaja, lääkäri Anas Hajjarin. Seminaarin juonsi toimittaja Sirkku Nyström. Fundamentalististen liikkeiden opilliset taustat ovat erilaisia. Globaalilla tasolla ja eri uskontokunnissa niiden sosiaalisissa, poliittisissa ja yksilöpsykologisissa ulottuvuuksissa nähdään kuitenkin yhteisiä piirteitä. Ekumeeninen foorumi koettiin tälle keskustelulle luontevaksi ympäristöksi, koska eri tavalla fundamentalistisia liikkeitä löytyy kaikista uskontokunnista ja uskonnoista. Keskustelun nähtiin myös syventävän uskontodialogia.
Kimmo Ketola piti esitelmän aiheesta Mitä on fundamentalismi? – Fundamentalismin ja uskonnollisen suvaitsevaisuuden rajankäyntiä. Hän avasi keskusteluun liittyviä käsitteitä, kuvasi fundamentalismin piirteitä ja sen strategioita sekä korjasi väärinkäsityksiä termin ympäriltä. Hän painotti, että fundamentalismi ei välttämättä aina ilmene väkivaltaisena sekä kyseenalaisti siihen liitettyä aidon uskonnollisuuden roolia. Fundamentalistinen liike ei toisin sanoen aina ole lähtökohdiltaan uskonnollista tai edusta millään tavalla uskontoa aidoimmillaan. Hän erotti fundamentalismista ideologisia ja organisatorisia piirteitä, joita kaikkia yhdistää fundamentalistisen ryhmän kokema erityinen uhka itsensä ulkopuolelta. Uhkaan vastataan ryhmän lähtökohdista käsin erilaisin toimintastrategioin joihin kuuluvat esimerkiksi maailman kieltäminen tai sen valloittamispyrkimykset. Fundamentalismin ideologisia piirteitä ovat muun muassa valikoiva pyhien tekstien lukutapa ja moraalinen dualismi hyvän ja pahan erottelussa. Organisoituminen tapahtuu monin periaattein kuten valikoiden tarkasti jäsenet ja autoritäärisyys. Esityksensä loppuun Kimmo Ketola kertoi fundamentalismin ja liberaalin uskonnollisuuden kahtiajaosta.
Professori Juha Sihvola luennoi aiheesta Fundamentalismi ja demokratia. Hän painotti esityksessä fundamentalismin erityisiä ilmoitukseen liittyviä näkökohtia ja siitä seuraavia poliittisia seurauksia. Hänen teesinsä oli, että ”fundamentalismi on vaara, jos se esittää poliittisia vaatimuksia ja/tai loukkaa jäsentensä ihmisoikeuksia”. Vaarallisia poliittisia vaatimuksia ovat vakaumukset, jotka eivät ole yleisesti yhteiskunnan hyväksymiä. Hän esitti, että omantunnon vapaus kuuluu hyvään elämään ja oikeudenmukaisissa poliittisissa järjestelmissä sallitaan vakaumuksen vapaa harjoittaminen. Fundamentalismiin toisin sanoen ei ole poliittisesti syytä puuttua, jos se ei uhkaa demokratiaa. Juha Sihvola näkee, että vakaumukseen vetoavia poikkeuksia on sallittava. Julkisen vallan neutraalisuudella on merkittävä asema erilaisten vakaumuksien tasaveroisessa hyväksymisessä ja on pyrittävä dialogiin. Juha Sihvola muistutti kuulijoita myös siitä, että voiko poliittinen valta koskaan olla absoluuttisen neutraalia ilman tiettyjen vakaumusten suosimista.
Kirkon ulkomaanavun johtaja Antti Pentikäinen kertoi omakohtaisia kokemuksia maailman sotaisista kriisialueista, joissa myös uskonnolla on oma roolinsa. Näitä alueita ovat muun muassa Palestiina ja Somalia. Antti Pentikäinen peräänkuulutti anteeksiantamisen tärkeyttä konflikteissa ja keskusteluyhteyden löytämistä rankimmissakin tilanteissa.
Uskontojen uhrien tuki ry:n puheenjohtaja Joni Valkila nosti esille vakavan tosiasian joidenkin Suomessa toimivien uskonnollisten ryhmien fundamentalistisista piirteistä, joihin kuuluu niin eristäytyminen, musta-valkoinen maailmankuva, autoritaarinen johto, jäsenten yksityiselämään puuttuminen ja ryhmän kritisoimisen kieltäminen sisältäpäin tai uhka hengellisestä väkivallasta, jos näin tekee. Joni Valkila näkee fundamentalismin ongelmiksi ryhmän tiukan kontrollin jäseniinsä nähden, joka ilmenee perusoikeuksien karsimisena. Hän nosti myös esille naisen ja lasten vaikean aseman näissä ryhmissä.
Päivän viimeinen vieras oli Suomen islamilaisen neuvoston puheenjohtaja lääkäri Anas Hajjar. Hän kertoi islamin käsityksestä fundamentalismista ja eri maiden muslimien lähestymistavasta siihen. Anas Hajjar tarkoittaa fundamentalismilla paluuta perusteisiin tai johonkin alkuperäiseen eikä tunnista sitä jyrkkyytenä tai siitä esitettyä kuvaa tiedotusvälineissä. Hänen mukaansa poliittisuus on ollut alusta asti islamissa mukana, sillä jo Profeetta Mohammed on sanonut, että uudistajia tulee olemaan aina, mistä kertoo jo lukuisat uudistusliikkeet islamin sisällä. Kyseessä on ollut aina eräänlainen suunnantarkistus. Ongelmia hän näkee syntyneen, kun Profeetan sanoja on tulkittu eri tavoin. Islam elää tänä päivänä keskellä erilaisia kulttuureja niin vähemmistössä kuin enemmistössä. Näissä asemissa islam on halunnut jättää kansalliset tavat jokaiseen kulttuuriin, kunhan ne eivät sodi vastaan islamin oppia. Tapojen poikkeaminen on johtanut fundamentalismiin eli paluuta alkuasemiin. Tiukimman linjan ottaneet näissä tilanteissa ovat vaarallisia, sillä he pitävät kiinni vaikeimmasta mahdollisesta islamin tulkinnasta. Puheenvuoronsa lopuksi Anas Hajjar esitti, että jotkin maat voivat olla toisia fundamentalistisempia käytäntöjen eroavan toisistaan. Muslimi vähemmistökulttuurin jäsenenä soveltaa uskoa eri tavalla kuin valtiollisessa islamissa elävä.
Seminaari tiivistyi paneeliin, jossa olivat mukana Joni Valkila, Antti Pentikäinen ja Anas Hajjar. Keskustelu ja kysymykset kulkivat tiukasta yhteisöstä eroamisen, islamista luopumisen, lestadiolaisuuden ja islamilaisen puolueen ympärillä. Yleisön joukosta esitettiin niin tiukkaa uskontokritiikkiä kuin tarvetta tehdä ero ideologisen tai poliittisen ja uskonnollisen fundamentalismin välille.
Päivän päätti SEN:n pääsihteeri isä Heikki Huttunen kiitoksin ja kertoen ekumeenisessa liikkeessä käytössä olevasta erityisestä konsensusmenetelmästä, joka luo turvallisuutta keskustelutilanteisiin. Konsensuksen tarkoitus on taata mahdollisuus kuulla ja tulla kuulluksi.