”Kumpaa sinä pelkäät, melua vai rauhaa?” Näin kysyy bändi nimeltä Happoradio. Kun väkeä on paljon, sanotaan sitä olevan kuin helluntaiepistolassa. Siellä missä on paljon väkeä, on usein myös meluisaa. Usein tuntuu, että oikein mahtavassa melussa kukaan ei kuule mitään. Kaikki huutavat, mutta kukaan ei saa sanoista selvää. Helluntaiepistolassa kuitenkin yllättäen kaiken yläpuolelle nousee hämmästys, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään.
Mitäpä muuta tämä julistaisi enemmän kuin sitä, että evankeliumi, jumalallinen ilosanoma kuuluu kaikille, sitä on julistettava kaikilla kielillä kaikkialla maailmassa. Tämän sai aikaan Jumalan Henki, Pyhä Henki, joka laskeutui ensimmäisenä helluntaina tulenlieskoina apostolien ylle. Pyhä Henki antaa saman rohkeuden tänäkin päivänä.
”Kumpaa sinä kaihdat, yksinäisyyttä vai laumaa?” Ensimmäisenä helluntaina syntyi kristillisen seurakunta, erilaisten ihmisten yhteisö. Vietämme syntymäpäivää ja iloitsemme seurakuntamme monista armorikkaista vuosista. Seurakunta on Jumalan perheväki eli hengellinen kasvupaikkamme. Meistäkin on moneksi. Olemme kaikki erilaisia. Keskellämme ei ole ketään, jota Jumala ei tahtoisi puhutella, auttaa ja rohkaista. Onneksemme ja onnestamme veisaamme: ”Läpi lukkojenkin Herra Jeesus tulla voi. Kuolleista hän noussut on.” (Virsi 104) Vaikka ihminen kokisi ihmisen aivan mahdottomaksi tapaukseksi, Jumalalle silti kaikki on mahdollista. Kaikella on elämässä merkityksensä, yksinäisyydellä ja laumalla. Aikansa ja määrähetkensä on joka asialla taivaan alla ja maan päällä. Me olemme kaikki erilaisia, joten hetket ja merkitykset eivät useinkaan ole samoja: ”Miksi sä itket, kun naapurissa jonkun lapsi nauraa?”
”Puhu äänellä, jonka kuulen, sanoilla, jotka ymmärrän, runoilla, jotka käsitän. Sinuun tarvii tekstityksen,
salaisuuksien selittäjän, kertojan kaikkitietävän. Puhu äänellä, jonka kuulen.” Kun ajattelin helluntaiepistolaa (Ap.t. 2: 10-), mieleeni nousi jostain tämä Happoradion usein kuultu kappale. Uskon, luotan ja tunnen, että helluntaiepistola on vastaus elämämme suuriin pyyntöihin. Emmekö me muka sano Jumalalle joskus jopa tuskastuneena, kuin joskus toiselle ihmisellekin: Puhu äänellä, jonka kuulen! Puhu sanoilla, jotka ymmärrän! Puhu runoilla, jotka käsitän! Emmekö me ihmettele Jumalan ja Luojan käsittämättömyyttä: Sinuun tarvii tekstityksen, salaisuuksien selittäjän, kertojan kaikkitietävän! Vastaus pyyntöihin on eläväksi tekevä Pyhä Henki, rakkauden tuli, viisauden kirjasin, ykseyden side ja hyvyyden aarreaitta.
”Tule, Pyhä Henki, laskeudu taivaasta alas, tänne, meidän sydämissämme Kristusta kirkastamaan.”
Ilman Pyhää Henkeä meissä ei olisi uskoa, toivoa ja rakkauttakaan. Ilman Pyhää Henkeä, parantavaa armovoimaa olisimme toivottomuuden vallassa. Ihminen toteaa usein sen, että helpompi on luvata kuin täyttää. Ihminen saattaa ajatella samoin Jumalasta, jolle kuitenkin on kaikki mahdollista.
Tämän me itse asiassa tunnustamme, kun lausumme aamenen rukoillessamme: ”Eihän myöskään Jeesus Kristus, Jumalan Poika, jota minä, Silvanus ja Timoteus olemme teille julistaneet, tullut ollakseen sekä "kyllä" että "ei", vaan hänessä toteutui "kyllä". Ovathan Jumalan lupaukset, niin monta kuin niitä on, saaneet hänessä vahvistuksen. Siksi mekin vastaamme hänen kauttaan: "Aamen", Jumalan kunniaksi. Mutta Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä uskossamme Kristukseen, Voideltuun, ja on myös antanut meille voitelunsa: hän on painanut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hengen.” (2. Kor. 1:19–22)
Jeesus on parhain opettaja, mitä tulee Pyhään Henkeen: ”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.” (Joh. 14:26)