Kysymys ei ole pyhien palvomisesta, sillä eiköhän kaikkien kirkkojen mukaan palvonta kuulu yksin Jumalalle. Tässä yhteydessä on mielestäni pohdittava myös, miten suhtaudumme kuolleisiin.
”Tässä saa siis todistuksensa myös kuolleitten ylösnousemuksen uskonkohta. Jumalahan sanoo: Minä olen Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala. Jos hän nyt on Aabrahamin Jumala, täytyy Aabrahamin siis elää, jos hän on Iisakin Jumala, täytyy myös Iisakin elää. Kaiken, mitä Aabrahamiksi sanotaan, täytyy siis olla tallella, ei ainoastaan sielun, vaan myös koko ihmisen ruumiineen ja sieluineen.
Nämä sanat todistavat, että Aabraham, Iisak ja Jaakob jälleen virkoavat henkiin ja nousevat kuolleista, ei ainoastaan ruumiinensa, vaan ruumiineen ja sieluineen. Kuinka se on mahdollista? Ovathan he kuolleet ja lahonneet. Mutta Kristuksen sana on tosi, eikä pyhä Raamattu tässä valehtele sanoessaan, että kuolleet elävät. Vaikka he nimittäin ovat kuolleet, he kuitenkin elävät, sillä he elävät vielä kuolemassakin. Herralle Jumalalle he kaikki kuitenkin elävät, he ovat vain otetut pois meidän ihmisten näkyvistä.
Kuitenkin he elävät vielä, ja on tapahtuva, että he viimeisenä päivänä taas astuvat esiin ja tulevat meidän näkyviimme. He elävät Jumalassa valmista elämää; kysymys on ainoastaan hetkestä, niin mekin saamme taas elää. He ovat vain sen tähden kuolleet, että heidän kuolevainen ruumiinsa muuttuisi. Jumala vaikuttaa tuohon kuolevaiseen ruumiiseen niin, että se jälleen tulee yhtä kirkkaaksi ja ihanaksi kuin aurinko on taivaalla. Herran Jumalamme edessä ei ole lainkaan kuolemaa, ja meidän ruumiillisten silmiemme edessä kuolema on ainoastaan siirtyminen. Meidän kuolemassamme käy aivan samoin kuin syntymässämme. Mitä me olimme sata vuotta sitten? Jumala on sen jälkeen meidät luonut. Hän voi siis kyllä jälleen saada esiin niidenkin ruumiit, jotka ovat kuolleet sata vuotta sitten. Hänelle kaikki elävät, nekin, jotka vastedes syntyvät ja ne, jotka jo ovat olleet.” (Luther)
Tämän pohjalta ajattelen, että joskus pyydän ystävää rukoilemaan puolestani. En siis rukoile ystävää, vaan pyydän häntä kantamaan minua esirukouksin. Ystäväni rukoilee siis Jumalaa puolestani. Jos tuohon yllä olevaan Luther-sitaattiin viittaan, niin olenko pahasti ojassa, jos pyydän autuasta Neitsyttä, Henrikiä, Birgittaa ja vaikka Martti Lutheria rukoilemaan Jumalaa puolestani. En palvo heitä, mutta kunnioitan tärkeinä uskon esikuvina.
Ehtoollinen on kahden todellisuuden leikkauspiste. Laulamme Pyhä-hymniä, kuten ehtoollisrukouksessa sanotaan, yhdessä kaikkien pyhien kanssa. Mielestäni on kummallista, jos kaikki pyhät kykenevät ylistämään Jumalaa, mutta vain osa heistä rukoilee.
Mitä lutheruksestani luin, sai ajattelemaan, että hänenkin aikanaan vastakkainasettelu johti helposti siihen, että lapsi meni pesuveden mukana. Kun tuli tarve ampua tykillä, ei voinut enää varmaankaan pysähtyä miettimään, että olisiko kenties tarpeellista vain istua alas. Enää maailma ei ole samanlainen. Onneksi! Se, mitä aina vain tarvitaan, on rukous, esirukous. Facebookissakin on erilaisia ryhmiä, joiden jäsenet kirjoittelevat esirukousaiheitaan ryhmän seinälle. Rukous on yhtä tärkeää kuin hengittäminen. Mutta on se yhtä helppoakin, niin että sen taitavat kyllä kaikki, vai taitavatko sittenkään?
18.9.2010 klo 16:02:07
keijo kirjoittaa
Ne uskovat jotka ovat arvollisia uuteen iankaikkiseen elämään Jeesuksen kanssa kyllä ylistävät ja kiittävät Jumalaa ,kuitenkaan ei tässä ole kaikki vaan he hallitsevat kristuksenkassa iäti ja on meitä on suuri joukko tuolla taivassa ensin ne karitsan häät ja niin edelllen.Suuria ja ihania asiota me pelastuneet tullaan kokemaan kun Jumala luo uudet taivaant ja maan missä vanhurskaus asuu,kiitos ja siunausta,keijo södertälje
11.9.2010 klo 16:28:56
Tomi kirjoittaa
Luther toteaa myös saarnassaan Kuolemaan valmistautumisesta: "...on pyydettävä nöyrästi Jumalalta, että hän sellaisen uskon ja hänen pyhän sakramenttinsa ymmärtämisen meissä vaikuttaisi ja ylläpitäisi, jotta näin tapahtuisi pelossa ja nöyryydessä, emmekä me sellaista työtä lukisi omaksi ansioksemme, vaan antaisimme Jumalalle kunnian. Siksi hän huutakoon avuksi kaikkia pyhiä enkeleitä, varsinkin omaa enkeliään, Jumalan äitiä ja kaikkia apostoleita ja rakkaita pyhiä, varsinkin kun Jumala suuo hänelle erityistä hartautta. Mutta pyytäköön niin, ettei epäile, etteikö rukous tulisi kuulluksi."