Ulkoistettu: isovanhemmat, 12.2.2010

 

En varmaankaan ole ainoa, joka on ihmeissään isovanhempien käsittelystä, kun sairaita, iäkkäitä vanhuksia karkotetaan maasta lastensa luota. Tai ainakin yritetään karkottaa. Vanha tuomarinohje pitäisi kaivaa piilostaan myös ulkomaalaisvirastossa: Mikä ei ole kohtuus, ei saata olla lakikaan.

 

Mistä lähtien neljäs käsky ei ole enää voimassa? Onhan ne vanhemmat vanhemmillakin! En ymmärrä sitä, ettei sukupolvien ketjua hahmoteta tässä maassa tai ei ainakaan viranomaisissa. Miksi tuo kultainen ketju halutaan tieten tahtoen katkaista? Halutaanko isovanhemmuuskin ulkoistaa?

Nähdäänkö maahamme tulleet isovanhemmat vain loisina, jotka tulevat nappaamaan nenämme edestä meille tarjotut herkut? Entäpä, jos heillä ei yksinkertaisesti ole paikkaa, mihin palata synnyinmaassaan? Ehkä kysyt, että miksikäs ei olisi! Kaikkialla eivät ole yhtä vakaat ja turvalliset olot kuin Suomessa.

Mutta mitä tapahtui omille isovanhemmillemme? Milloin heidät ulkoistettiin? Kun luen käsikirjan mukaisia rukouksia kasteen yhteydessä ja kastettuja muistettaessa, niin kyllä vanhemmat ja kummit muistetaan, mutta isovanhemmat täytyy itse hoksata lisätä. Onko kenties ajateltu, ettei kaikilla ole elossa olevia isovanhempia? Eipä ole ollut minullakaan, mutta silti koen tärkeäksi muistaa rukouksin myös isoisiä ja -äitejä.

Mitä on tapahtumassa suomalaiselle perhekäsitykselle? Tuntuu, kuin sitä ehdoin tahdoin romutettaisiin. Nyt siihen eivät tunnu kuuluvan isovanhemmat. Kohta varmaan erotetaan isät ja äidit sekä lapset. Miksi me erilaiset pienet tilkut emme voi olla liki toisiamme elämämme tilkkutäkissä?



Kommentoi tätä kirjoitusta



Suomen Ekumeeninen Neuvosto      Katajanokankatu / Skatuddsgatan 7 A 3    PL / PB 185   00161 Helsinki / Helsingfors      Puh / Tfn (09)180 2369   Fax (09) 174 313