Monissa paikoissa tuli suorastaan surullinen olo. Nämä paikat olivat joko nykyisiä museoita ja moskeijoita, ja entisiä kristillisiä kirkkoja. Upea entisaikojen kirkkotaide on monin paikoin säilynyt vain fragmentteina.
Kristittyjen asema Turkissa on monin paikoin erityisen vaikea, voidaan puhua jopa suoranaisista vainoista. Johonkin kristilliseen kirkkoon mennessä ei pidä nousta bussista pois liian varhain, ettei vain tulisi kivitetyksi kirkkomatkalla.
Kävimme ekumeenisessa patriarkaatissa ja tapasimme myös hänen pyhyytensä, ekumeenisen patriarkka Bartolomeoksen. Patriarkaatti sijaitsee nykyään Fenerin kaupunginosassa. Jotain positiivistakin lienee tapahtunut, sillä paavi Paavali VI:n kerrotaan 1960-luvulla purskahtaneen kyyneliin kun hän oli saapumassa tapaamaan ekumeenista patriarkkaa. Nyt ympäristö ei tehnyt meissä vastaavaa vaikutusta, mutta itse vertasin kyllä näkyä Pietarin kirkkoon ja aukioon. Eivät paikat nyt ihan täydellisiä vastakohtia liene, mutta kuitenkin… Patriarkka otti meidät vastaan lämpimästi ja nosti kunniavieraana istuimelleen pienen Gabriel-pojan. Jäykkyys ja pönöttäminen loistivat poissaolollaan.
Ortodoksikristittyjä Turkissa on enää vain kolmisen tuhatta ja patriarkaatin toimintaa vaikeuttaa sekin, ettei se hyväntekeväisyysyhdistyksenä voi omistaa käytännössä mitään. Ortodoksit eivät ole ainoita Turkin kristittyjä, mutta ehkä patriarkaatin olemassaolon takia täällä Suomessakin ehkä eniten esillä puheissa. Kristittyjen ahdinko koskee kaikkia, ja armenialaisiin liittyy suurempiakin kauheuksia.
Tuntuu, että pahan kierteet kiertyvät vain tiukemmalle. Monelle turkkilaiselle rauhallisetkin kristityt ovat ”hulluja kristittyjä”. Nuo kierteet eivät ole ihan uusiakaan. Pitkässä juoksussa ahdingossa nyt olevat saavat syyttää ahtaasta tilanteestaan myös itseään tai aiempia sukupolvia. Kristitytkään eivät selviä puhtain paperein. Surkeaa on, ettei näitä väkivaltaisia kierteitä kyetä katkaisemaan.
Mieleeni nousee virsikirjamme virsi: Rauha ei saavu, jos emme taivu Jumalan tahtoa noudattamaan. Niin muslimit kuin kristitytkin ovat ainakin jollain tavoin Abrahamin lapsia. Niin… Abrahamiin liittyen lupaus ja usko kuuluvat yhteen, että kaikki olisi armoa. Miten tämä nyt sitten meillä menee?