Iloisesti varaamme palkkamunat odottamaan kiilusilmäisiä noitia. Miksi me emme voisi opettaa, että ortodokseilla on paljon annettavaa tässä asiassa. Onhan virpominen peräisin idän kirkon perinteestä. Miksi luterilaisilla pitäisi olla oma versio, jos se on näin kaameaa sotkua? Siitä on kristillisyys yhtä kaukana kuin me pippurin kasvualueilta, joihin kuuluu mm. äsken vierailemani Mauritius, minne lennot noin 16 tuntia.
Toinen murheenkryyni on hiljainen viikko. Yleisesti puhutaan pääsiäisviikosta tarkoittaen kuitenkin hiljaista viikkoa, piinaviikkoa. Me luterilaiset emme oikein hoksaa sitäkään, vaikka olemme Sanan kirkossa, että kirkollinen vuorokausi alkaa raamatullisesti illasta. Emme vaikka soittelemme ehtookelloja kerran viikossa kuudelta lauantai-iltana.
Emme taida enää muistaa edes, että kristillinen viikko alkaa edelleen sunnuntaista. Tästä seuraa sekin, että ylösnousemuksen pääsiäisestä, sunnuntaista, alkaa pääsiäisviikko, kirkas viikko.
Yksi kummallisuus, jossa tietenkin olen itsekin mukana, on se, että me huhkimme hiljaisen viikon pitäen päivittäin palveluksia, mutta kun se pääsiäisviikko koittaa, niin me työn raskaan raatajat lomailemme. Vaikka emme me lutherilaiset papit nyt niin kovin raskautettuja ole, jos meitä verrataan esimerkiksi ortodoksikollegoihin. Lomailemme, vaikka jokaiselle pääsiäisviikon päivälle olisi jumalanpalvelustekstit kuten ne ovat hiljaiselle viikollekin.
Mutta toimitammeko me juhlaviikon palveluksia?
Jos siis kirkkaalla viikolla toivotan hyvää pääsiäistä, niin minua katsotaan hiukan oudosti kuin sanoen, että johan se meni. Ei muuten ole mennyt minnekään, sillä pääsiäisen juhlakausi kestää aina helluntaihin saakka.
Kun vuodesta toiseen olen toistanut näitä asioita lähes papukaijan tavoin, on vahvistunut koko ajan se tuntu, kuin olisin huitomassa tuulimyllyjä vastaan.
Olisi meidän luterilaistenkin aika jo saavuttaa pääsiäisestä myös se ylösnousemuksen iloa ja riemu!
9.4.2010 klo 13:56:33
Sirpa kirjoittaa
HYVÄ ARTO PAPPI...
Virpominen on meille ortodokseille uskonnollinen
toimitus suorastaan.Se tehdään aina Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi. Noidat halveeraavat sitä.
Sirpa Okulov