Muutama viikko sitten hiljennyin vartiksi Leonardo da Vincin mestariteoksen edessä. Kooltaan se oli suurempi kuin etukäteen ajattelin. Hassua sikäli, että Mona Lisa on monet yllättänyt taas pienuudellaan. Mona Lisaa ei kuitenkaan tavoiteta Milanosta.
Leonardon kohdalla on sanottava, että da Vinci ei ole oikeastaan hänen sukunimensä, vaan se kertoo, mistä hän on kotoisin. Saluti da Milano, terveiset Milanosta! Mielestäni Leonardon mestariteokseen liittyy yksi probleema, nimittäin teoksen nimi. Tapani on kutsua teosta Viimeiseksi ateriaksi, siksi että varmuudella se oli Jeesuksen ja apostolien viimeinen yhteinen ateria, ilta-ateria.
Juuri tuon aterian aikana Jeesus asetti ehtoollisen. Viimeisestä yhteisestä ateriasta tuli samalla ensimmäinen ehtoollinen, jota kutsumme alttarin sakramentiksi, eukaristiaksi tai kommuunioksi. Tällä tavalla tuota mestariteosta taitavat nimittää vain englantia puhuvat, jos hekään, mutta heillehän se on The Last Supper. Useimmat puhuvat Viimeisestä ehtoollisesta. Näin teos mainitaan myös evl-kirkon nettisivuilla.
Minulle Viimeinen ehtoollinen on mahdottomuus. Sellaista ei mielestäni ole koskaan ollut, eikä sellaista koskaan tulekaan, sillä Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Tarkoitan siis sakramenttia, siis pyhää ehtoollista tässä yhteydessä.
Meille rakas ehtoollinen on ongelma. Ehtoo nimittäin tarkoittaa iltaa. Ehtookellot ovat iltakellot, jotka lauantaina iltakuudelta soivat pyhän alkamisen merkiksi. Saksaksi ehtoollinen on Abendmahl, siis ilta-ateria. Kokemäellä ainakin tunnetaan lauantaiehtoollinen, joka on lauantai-illan ateriakokonaisuus koostuen seuraavista ruuista: sallatti eli rosolli, suutarinlohi, keitetty sianliha, räätikäsloora eli lanttulaatikko, keitetyt perunat, kova leipä, kakko eli ohraleipä, piimä, ohrakryynivelli. Kuten huomaamme, ei tällä menyyllä ole mitään tekemistä alttarin sakramentin, eukaristian tai kommuunion kanssa.
Ainakin luterilaisuus on ongelmissa useiden nimitystensä kanssa. Miksi me emme puhuisi eukaristian tai kommuunion vietosta? Näitä asioita opetetaan rippikoulussa, millä ei ole ripin kanssa mitään muuta tekemistä kuin että ripistä tulisi ainakin antaa opetusta nuorille. Luterilaisuudessa puhutaan rippi-isistä tarkoittaen vain rippikoulusta vastuullista pappia.
Nimitys Viimeinen ehtoollinen voi mielestäni tarkoittaa siis vain viimeistä yhteistä ilta-ateriaa, mitä varten Jeesus apostoleineen kokoontui yläsaliin. Viimeinen ateria, jonka aikana Jeesus uskomme mukaan asetti pyhän sakramentin, olisi Leonardon työlle sopiva nimitys. Sakramentin asettaminen on varmaan kylläkin syy sille, että tämä mestariteos aikanaan maalattiin.
Teokseen liittyy tunnetusti erinäisiä spekulaatioita. Niiden keskellä kannattaa muistaa sekin, ettei tämä taidehistorian aarre ole kaksi vuosituhatta vanha valokuva, vaan monessa suhteessa oman aikansa tuote ja kuva.