SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO

EKUMENISKA RÅDET I FINLAND

FINNISH ECUMENICAL COUNCIL

Maanpakolaisuuden Babylonia

Pääsiäiseen johtavana paaston aikana ortodoksisissa kirkoissa lauletaan Psalmi 137. Siinä kuvataan israelilaisten tuskaa heidän jouduttuaan maanpakolaisuuteen Babyloniaan: Virtojen varsilla Babyloniassa me istuimme ja itkimme, kun muistimme Siionia. Ps. 137:1

 

Uudet herrat, joko ivaillen tai piristystä ehdottaen, kehottivat heitä laulamaan ja iloitsemaan. Israelilaiset eivät tähän suostuneet vaan säästivät Siionin laulut päivälle, jona he olisivat jälleen Jerusalemissa. Heille ainoa mahdollinen laulu oli täynnä kaipuuta takaisin pyhään kaupunkiin:

Rannan pajuihin me ripustimme lyyramme. Ne, jotka meidät olivat sinne vieneet, vaativat meitä laulamaan, ne, joiden orjuudessa me vaikeroimme, käskivät meidän iloita ja sanoivat: "Laulakaa meille Siionin lauluja!" Kuinka voisimme laulaa Herran lauluja vieraalla maalla?

Jerusalem, jos sinut unohdan, kadotkoon käteni voima! Tarttukoon kieleni kitalakeen, ellen sinua muista, ellen pidä ylimpänä ilonani sinua, Jerusalem!
Ps. 137:2-6

 

Psalmi istuu luontevasti paastoa viettävien hengelliseen maisemaan. Teologinen selitys psalmin metaforisesta tulkinnasta ei ole tarpeen. Rukoilija ymmärtää vaistomaisesti, että hän on pakolaisena maassa, joka on etääntynyt Jumalan kaupungista. Vaivatta hän kääntää israelilaisten muinaisen kaipuun Jerusalemiin omaksi kaipuukseen Jumalan luokse.

 

Psalmin 137 laulaminen paaston aikana edustaa itäistä liturgista eetosta parhaimmillaan. Meidän aikanamme psalmin metaforista käyttöä häiritsee reaalimaailma. Psalmin Babylonia olkoon kuva langenneesta maailmasta. Mutta mitä tehdä muinaisen Babylonian alueen nykytilanteen kanssa? Juuri sieltähän ihmiset lähtevät pakoon ja joutuvat maanpakolaisuuteen kauaksi, jopa Suomeen. Kuinka sovittaa näitä kahta Babylonia yhteen?

 

Nykytilanne tekee mahdottomaksi piiloutumisen metaforiseen Babyloniaan. Rukoilija kaipaa syystä taivaalliseen Jerusalemiin, mutta ei voi sulkea silmiänsä meneillään olevalta murhenäytelmältä ilman että oma pääsy hengellisen kaipuun kohteena olevaan kaupunkiin olisi vaarassa. Monet kohdat Raamatussa varoittavat sellaisesta Jumalan palvelemisesta, joka on autuaallisen välinpitämätön ihmisten hädälle.

Silmien avaamiseksi rukoilija ei saa jättäytyä vain Psalmin 137 varaan. Sen rinnalle on hyvä ottaa joku Vanhan testamentin profeetoista. 

 

Esimerkiksi Aamos: Vie pois minun luotani virsiesi pauhu! En halua kuulla sinun harppujesi helinää. Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro.

Aamos 5:23-24

 

Liturgisesta kauneudesta voi helposti lumoutua. Jeesus, joka tuli toteuttamaan lain ja profeetat, asettui kodittoman asemaan (Matt. 25:35). Vapautuminen Babyloniasta tulee mahdolliseksi vain hädänalaisten palvelemisen kautta.

 

Isä Mikael Sundkvist






Suomen Ekumeeninen Neuvosto / Ekumeniska Rådet i Finland       Eteläranta 8 / Södra kajen 8            PL / PB 210          00131 Helsinki / Helsingfors           Puh / Tfn +358 40 1425 190