Kaukaa katsoen monet asiat erottavat luterilaisia ja ortodokseja. Ortodoksit kuuluvat Idän yhtenäiseen kirkkoperheeseen, jolla on juuret apostolisessa ajassa. Luterilaiset ovat Lännen kirkon perillisiä reformaation kautta. Suomalaisten suuri enemmistö on luterilaisia, ortodokseja on vain reilu prosentti. Suomen ortodoksinen kirkko on yksi pienimmistä paikalliskirkoista omassa perheessään, luterilaiset yksi suurimmista.
Lähempää katsoen luterilaisten ja ortodoksien yhteys on meillä luonnollista. Yhteistyötä on kaikilla tasoilla: kirkonjohtajista teologiseen koulutukseen, seurakuntatyöstä sotaväkeen, koulun uskonnonopetuksesta ekumeenisiin perheisiin. Omasta opetuksestaan ja sakramentaalisesta elämästään luopumatta kirkot ovat lähellä toisiaan. Molemmat ovat uskollisia maailmanlaajuiselle kirkkoperheelleen, mutta ovat Kristuksessa veljiä ja sisaria oman kansansa keskuudessa.
Arkkipiispojen pyhiinvaellus ei ole juhlava poikkeus toisenlaisesta arkitodellisuudesta. Luontevuudessaan se heijastaa kirkkojen aitoa yhteyttä, joka on totta myös kotimaassa, myös jokapäiväisessä työssä. Se ei ole pakoa kirkkojen erilaisesta teologiasta tai niiden välisistä ongelmista. Siksi se on suuri uutinen, josta voi olla iloinen ja ylpeä.