Koolla on sata henkeä - dalit-liikkeen ja ihmisoikeusjärjestöjen asiantuntijoita, teologeja, piispoja ja kirkkoliittojen päättävien elinten jäseniä. Tarkoitus on nostaa dalitien asia esille, kirkkojen ja valtioiden agendalle.
”Dalit” on ensimmäinen yhteinen nimitys, jonka tämän ihmisryhmän jäsenet itse ovat hyväksyneet itselleen. Se on marathin kieltä ja tarkoittaa ”rikkoutuneita”. Heistä on aiemmin puhuttu kastittomina tai ”koskettamattomina”. Mahatma Gandhi kutsui heitä ”harijaneiksi”, Jumalan lapsiksi.
Sorron luonteeseen kuuluu, että dalitit ovat olleet vailla yhteistä nimeä ja vailla myönteistä käsitystä itsestään. Heitä on kohdeltu kuin eläimiä, ihmisarvon alapuolella. He ovat ylempikastisten palvelijoita ja kaikkein likaisimpien töiden tekijöitä. Heidän kosketuksensa ja läsnäolonsa saastuttaa ruoan, juoman ja kanssaihmisen. Heiltä on perinteisesti kielletty oikeus omistaa maata ja oikeus saada koulutusta. He asuvat erillisissä kylissään, lähellä kasti-ihmisten kylää, jonka palvelijoita he ovat. Esimerkiksi raatojen ja ulosteiden siivoaminen on heidän työtään. Ammatti periytyy, niin kuin kastilaitoksessa yleisesti.
Kastilaitos perustuu jälleensyntymisopin tulkintaan, jonka mukaan ihminen syntyy tiettyyn asemaan ihmiskunnassa ja luomakunnassa edellisen elämänsä ansioiden ja syntien mukaan. Dalit on siis ansainnut syrjintänsä ja kärsimyksensä. Heidät lasketaan hinduiksi, mutta heiltä on kielletty pääsy temppeleihin. He itse usein kieltävät kuuluvansa uskontoon, jonka opetuksella heidän sortonsa perustellaan. Monet ovat kääntyneet muslimeiksi tai kristityiksi, koska niissä uskonnoissa opetetaan ihmisten tasavertaisuutta. Mutta katalaa on, että sama syrjintä käytännössä jatkuu uudenkin uskonnon piirissä. Intian kristittyjen valtaenemmistö on daliteja, mutta kirkkokuntien johtopaikoilla heitä on vähän. Kristityt dalitit ovat eräissä Intian osissa joutuneet vainon ja kansanmurhan kohteeksi yläkastisten hindufundamentalistien taholta.
Intian perustuslaki ei tunnusta kastilaitosta ja ”koskettamattomuus” on rangaistavaa. Paperilla on olemassa paljonkin toimia dalitien aseman parantamiseksi. Näillä perusteilla Intian hallitus esittää, että asia on maan sisäinen ja jo hoidossa. Muslimivaltio Pakistan ja buddhalaisenemmistöinen Sri Lanka kieltävät ilmiön olemassaolon kokonaan. Näin dalitien asia ei ole juurikaan päässyt kansainväliseen tietoisuuteen. Samasta syystä tämäkin kokous on helpompi järjestää näiden maiden ulkopuolella. Dalit-järjestöt yrittivät saada asian YK:n rasismikokouksen asialistalle vuonna 2001 Durbanissa, mutta heidän äänensä tukahtui tärkeämpien ja poliittisesti sopivampien vaatimusten alle.
Asia koskee yli 260 miljoonaa ihmistä Intiassa, Pakistanissa, Bangladeshissä, Sri Lankassa, Nepalissa, Bhutanissa ja kaikkialla, mihin on muuttanut ihmisiä näistä maista. Ihmisoikeusloukkauksena asia koskee koko ihmiskuntaa. Kirkkojen Maailmanneuvosto ja Luterilainen Maailmanliitto ovat päättäneet nostaa dalitien kärsimyksen maailmanlaajuiseen tietoisuuteen. Se alkaa teologisella perustyöllä, jossa lähdetään liikkeelle kaikkien yhteisestä ihmisarvosta ja tasaveroisuudesta Jumalan kuvana. Samalla annetaan ääni sorretuille ja yritetään saada vallanpitäjät kuulemaan se. Liikkeelle lähtee saman sukuinen prosessi kuin oli kirkkojen apartheidin-vastainen liike. Bangkokin kokouksen päätösasiakirja hyväksytään tiistai-iltana 24.3.
Dhanam, viisivuotias tyttönen Kattinaickpattin kylästä Salemin piirikunnassa, menetti näön toisesta silmästään tultuaan opettajansa hakkaamaksi. Syy oli se, että hän oli ottanut juomavettä sammiosta, joka oli varattu ylempikastisille lapsille.
Intialaisen lehtimiehen S. Viswanathanin kirjasta Dalits in a Dravidian land, johon hän on koonnut kertomuksia daliteihin kohdistuneesta väkivallasta Tami Nadun osavaltiossa vuosina 1995–2004.
Suomen kielellä on julkaistu laaja ja ansiokas yleisesitys dalitien asemasta ja dalit-teologiasta:
Mikko Malkavaara, Intialainen dalit-teologia. Kirkon tutkimuskeskus, sarja A, nro 73. 1999.