Länsimaisen Joulupukki-Father Christmas-Santa Claus -hahmon taustalla on eräs kristikunnan suosituin pyhä – Lyykian Myrran arkkipiispa Nikolaos ihmeidentekijä. Pyhän elämänkerta on legendana rikastunut kaikkien kristillisten kansojen perinteessä. Suomessa jouluna pirtissä poukkoileva pukki on toinen juttu. Korvatunturin keksi radion Markus-setä nykyisten isovanhempien lapsuudessa.
Kaikilla perinteillä ja uskomuksilla on arvonsa. Parhaimmillaan ne luovat identiteettiä ja yhteisöllisyyttä ja hoitavat juuria. Joulupukilla on paikkansa mielikuvitusolentona ja satuhahmona, olkoonkin että ylikansallinen viihdeteollisuus yhdistelee ja yksinkertaistaa ja tarjoaa samaa kuvaa kaikkialle maailmaan. Mutta tuntuu oudolta, kun tälle pinnalliselle yhdistelmälle halutaan antaa enemmän merkitystä kuin sille kuuluu. Vanhemmat ja koululaitos haluavat uskotella lapsille joulupukki-tarinaa totena, niin pitkään kuin se onnistuu. Kertooko se oikean uskon ja eri-ikäisiä yhdistävien arvojen puutoksesta? Vastaavatko joulupukki ja tontut ihmisen tarpeeseen löytää usko ja toivo, ja tulla rakastetuksi? Voiko Korvatunturi korvata Betlehemin?
Joulupukki Suomen edustajana maailmalla on mielestäni typerä keksintö. Minkään maan imago tuskin voi rakentua niin ohuelle pohjalle. Matkailu ei edisty pitkälle satuhahmon varassa, jonka todellinen tausta ei edes liity kyseiseen maahan.
Suomalaisten rauhanturvaajien joulupukkivierailu kosovolaisessa koulussa oli ehkä joulupukkihömpän pohjanoteeraus. Hyvää tarkoittava mutta hölmö juttu – viedä nyt muslimilapsille lahjoja Kristuksen syntymäjuhlan johdosta, vieläpä kristillisen pyhän hahmossa. Samassa kylässä on varmaan ollut UNESCOn suojelema pyhän Nikolaoksern kirkkokin, mutta sehän on tuhottu sodan seurauksena ja serbinaapureiden paettua… Eikö kenellekään tullut mieleen tällainen kulttuurien vyyhti joulupukkitempausta suunnitellessa?
Joulutonttujen maassa koulujen joulujuhlista karsitaan kristillistä sanomaa. Se on kai tulosta harvalukuisten mutta äänekkäitten vapaa-ajattelijoiden vaatimuksista, ja muslimien pelosta. Ymmärtääkseni Jeesuksen syntymän uskonnollinen viettäminen ei suinkaan haittaisi moniakaan muslimeja, ehkä päinvastoin.
Kaikki kirkosta eronneet eivät etsi lapsilleen uskonnollisesta aineksesta siivottua sivistystä. Mutta näköjään yhä useammin jouluevankeliumin sijaan juhlasaleissa nähdään lisää joulupukkihömppää. Kenen maailmankuvaa, identiteettiä tai yhteisöllisyyttä mahtaa palvella se, että kulttuurimme erään peruskertomus irrotetaan omasta juhlastaan ja sen korvataan kansanperinteen viihdeteollisella versiolla? Kaikkien lasten vanhemmat tuskin ovat tyytyväisiä joulupukkiviihteen arvoihin, siihen että Betlehemin korvaa Korvatunturi.
Kun nuhteeton näki tietäjien käsissään kantamat uudet loistavat lahjat,
tietäjien kumarruksen,
tähden julistuksen,
ja paimenten veisun,
hän rukoili näiden kaikkien Luojaa ja Herraa ja lausui:
Lapseni, ottaessani vastaan lahjain kolminaisuuden,
suo synnyttäjällesi kolme pyyntöä:
Pyydän sinua ilmojen ja maan hedelmien puolesta ja maassa asuvien puolesta,
tee sovinto kaikkien kanssa,
sillä minusta synnyit Sinä,
lapsukainen – iankaikkinen Jumala.
Romanos Melodoksen Kristuksen syntymän kontakki-runoelmasta, suomentanut Johannes Seppälä