Hesekielin mukaan kansan jakautuminen heijasti sen syntisyyttä ja Jumalasta vieraantumista – ja oli sen seurausta. Kansasta voisi jälleen tulla yksi, jos se luopuisi synneistään, kääntyisi ja palaisi Jumalan luo.
on laadittu Koreassa, ja teema heijastelee kahtia jaetun kansan kokemusta. Omaa kansaamme vaivaa sisäinen hajaannus ja pirstoutuminen. Näemme sen seuraukset näköalattomana uupumuksena ja raakoina veritekoina. Tajuamme, että tarvitsemme yhteisöä, yhteyttä perheitten, kylien ja kaupunkien ja koko kansamme elämään. Väkivalta on oman kansamme sisällä, sen sielussa.
Katselemme maailmaa pessimismin kuvastimesta. Kuulemme uutisia ympäristökatastrofeista ja niiden seurauksista. Ohjukset ja panssarivaunut, miehitysjoukot ja betonimuurit kylvävät vihollisuutta ja kostonhimoa kansojen ja ihmisten välille. Lasten pelko ja kärsimys Pyhässä Maassa ovat vertauskuva koko ihmiskuntaa rikki repivistä voimista. Israelin-Palestiinan loputon konflikti heijastaa vihaa ja viholliskuvia kaikkialle maailmaan.
Todistavatko kristityt toivosta pelon ja verenvuodatuksen maailmassa? Edustavatko kristityt sitä tahtoa, jolla rauha solmitaan? Kristillisten kirkkojen oma hajaannus vie uskottavuutta evankeliumin julistukselta.
Kristinuskon ytimessä on sanoma rististä ja ylösnousemuksesta. Risti yhdistää kaksi puuta yhdeksi voimaksi, joka rakentaa yhteyden kahteen suuntaan - maan ja taivaan välille ja kaikkien maan asukkaiden kesken. Kristus syleilee synnin ja kuoleman vallassa kärsivää ihmiskuntaa ja kutsuu sitä ylösnousemukseen - rauhaan ja elämään yhteydessä.
Ekumeenisen rukousviikon sanoma on, että kirkon tehtävä on olla Jumalan lahjoittaman elämän ja yhteisön ikoni. Ekumeenisen työn tarkoitus on rakentaa kristittyjen ykseyttä ja heijastaa toivoa koko Jumalan maailmalle. Katumuksesta kasvaa elämänmuutos, jonka Jumala lahjoittaa Jumalan antama ykseys on enemmän kuin mitkään ihmisen pyrkimykset, ja siksi toivo on aina olemassa.