Kaksi paimenta, 16.9.2010

 

Irja Askola hymyili ja otti yleisönsä. Ainakin minun silmissäni hän levitti kätensä siunaukseen, joka ulottuu kaikille. ”Sinähän näytit siltä, kuin olisit aina ollut piispa,” eräs kuulija kiitti Irjaa kirkkokahveilla. Irja Askolan sanoma on selkeää puhetta oikeudenmukaisuudesta ja ihmisarvosta. Hän saa sanottua sen niin, että sitä kuullaan kirkkokansan sisäpiirejä paljon suuremmassa seurakunnassa.

 

Se on samaa evankeliumia, jota muutkin paimenet ja muutkin kirkot julistavat, mutta Irjan persoonallisella painotuksella se on tuoreella tavalla ilmaistua. Vaikka onkin maamme ensimmäinen nainen piispana, palvelutehtävä istuu Irja Askolalle yhtä luontevasti kuin hänelle valmistettu piispan pukukin. Tuntuu siltä, että Irja Askola luterilaisten piispojen joukossa on hyvä uutinen kaikille kirkoille ja kristinuskolle maassamme.

 

Viime sunnuntaina tapasin toisenkin vaikuttavan esipaimenen. Samanaikaisesti, kun Irjaa vihittiin Helsingin Tuomiokirkossa, toimitettiin kivenheiton päässä Uspenskin katedraalissa liturgiaa Suomen ja Jerusalemin kirkkojen päämiesten johdolla. Jerusalemin patriarkka Theofilos III on hänkin tehtävässään uusi. Hän johtaa kirkkoa, jonka juuret ulottuvat ensimmäiseen kristilliseen yhteisöön Jerusalemissa. Sen hoidossa ovat kristittyjen vanhimmat pyhiinvaelluskohteet Pyhässä Maassa, alkaen Betlehemin Syntymäkirkosta ja Pyhän Haudan Ylösnousemuskirkosta. Kristittyjä on vanhastaan ollut Palestiinan asukkaista n. 20 %, mutta sotien ja miehityksen seurauksena useimmat ovat joutuneet muuttamaan maasta. Tänä päivänä Jerusalemin patriarkaattiin kuuluu puolet Palestiinan, Jordanian ja Israelin alueen arabikristityistä, ehkä 100 000 henkeä.

 

Patriarkan silmät hehkuivat hymyä ja ystävyyttä, kun hän kohtasi suomalaiset. Rauhallinen järkevyys ja lempeä huolenpito leimasivat hänen puhettaan, kun hän kertoi kirkkonsa ja kirkkokansansa todellisuudesta. Koulut ja työ lasten ja nuorten hyväksi olivat päällimmäisinä hänen mielessään. Monta kertaa hän korosti sitä, että lasten on voitava kasvaa turvassa ja rauhassa ja että heidän pitää oppia tuntemaan omaa uskoaan ja identiteettiään samalla, kun oppivat tuntemaan naapurilasten uskoa ja elämää. Patriarkka puhui oikeudenmukaisuudesta ja ihmisen huomioimisesta.

 

Käsitykset papin, diakonin ja piispan palvelutehtävästä ovat erilaiset nuoremmissa ja vanhemmissa kirkoissa. Se kuuluu ekumenian vaativimpiin teologisiin haasteisiin. Eri teologioista ja taustoista huolimatta paimenissa ja heidän tavassaan hoitaa laumaansa voi havaita paljon yhteistä. 

 

 



Kommentoi tätä kirjoitusta



Suomen Ekumeeninen Neuvosto      Katajanokankatu / Skatuddsgatan 7 A 3    PL / PB 185   00161 Helsinki / Helsingfors      Puh / Tfn (09)180 2369   Fax (09) 174 313