Ranskan ja Saksan talousyhteistyön rakentajat ja yhdentyvän Euroopan näkijät Konrad Adenauer ja Robert Schumann olivat kirkossa käyviä katolisia kristittyjä. Myös monet muut EU:n merkittävät johtomiehet ovat tunnettuja samasta asiasta, viimeisimmistä Jacques Delors ja Romano Prodi. Kolme vuotta sitten suuressa ekumeenisessa tapahtumassa Stuttgartissa Romano Prodi kuvasi kuinka Eurooppa rakentuu kolmella kukkulalla: Ateenan Akropoliilla, joka on demokratian koti, Rooman Capitoliumilla, joka on oikeuden koti, ja Jerusalemin Golgatalla, joka on kristinuskon lähtökohta. Hän puhui sitä vastaan, että vauras Eurooppa linnoittautuisi muusta maailmasta tulevia siirtolaisvirtoja vastaan ja korosti, että niin kauan kuin sisar Afrikka on köyhyyden ja sairauksien vaivaama, Eurooppakaan ei tule voimaan hyvin.
Euroopan Unioni tunnetaan humanitäärisenä suurvaltana. Sen osuus maailman kehitysavusta on peräti 52 %. EU tukee köyhien maiden kehitystä ja korjaa toisten käymien sotien tuhoja. Ilmastonmuutoksen seurauksista ja yleensä ympäristöstä puhuttaessa todetaan, että EU on myös ekologisen vastuun suurvalta. Samalla sanotaan, että EU on sotilaallinen ja poliittinen kääpiö. Kristilliseltä kannalta EU:n arvot ovat oikeassa järjestyksessä.
Eräs maamme johtomiehistä totesi joitakin vuosia sitten, ettei hän ”näe syytä nousta seisomaan, kun Euroopan hymniä soitetaan”. Meillä ei juuri koskaan ei näy Euroopan tähtilippu oman lippumme rinnalla, kun taas Ranskassa, Saksassa ja Italiassa se on sääntö eikä poikkeus.
Pelkään, että meiltä suomalaisilta puuttuu kyky nähdä Euroopan Unioni kokonaisuutena. EU ei ole pelkkä markkina. Emme voi olla EU:n jäseniä ja poimia pullasta vain meitä miellyttävät rusinat. EU muodostaa yhtenäistyvän yhteiskunnan, jonka keskeinen periaate on hyödykkeiden ja rahan mutta myös ajatusten, kulttuurin ja ihmisten vapaa liikkuvuus. Se ei ole pelkästään taloudellisen oman edun tavoittelun kerho; vapaat markkinat edellyttävät vapaata yhteiskuntaa Emme voi ulosmitata EU:n tukiaisia mutta estää Euroopan kansalaisia tulemasta tänne tai kieltää osuuttamme Euroopan yhteiskunnan ongelmista.
Romaniasta tulleet romani-kerjäläiset koettelevat eurooppalaisuuttamme. He ovat EU:n kansalaisia siinä missä jokainen meistä. Heillä on vapaus liikkua Unionin alueella siinä missä suomalaisilla työnhakijoilla ja turisteilla. Köyhyys, koulutuksen ja mahdollisuuksien puute, joka ajaa heitä liikkeelle, ei ole vain heidän ja heidän kotimaansa ongelma. Meidän ratkaisumme ei voi olla se, että keinolla tai toisella poistamme heidät katukuvaamme rumentamasta. Miksi Euroopan kerjäläiset eivät näkyisi Helsingissä siinä, missä he ovat läsnä Lontoossa, Roomassa ja Bukarestissa?
Kerjäläisuhka kirvoitti espoolaiselta kaupunginvaltuutetulta näkemyksen Euroopasta: ”EU:ta ei olisi pitänyt koskaan perustaa eikä ainakaan laajentaa.”(HS 30.4.2008)
Pohjoismaalainen käytännöllisyys kysyy, mitä voimme tehdä kerjäläisten auttamiseksi heidän kotioloissaan. Se on oikea kysymys, ja nimenomaan yhteinen EU:n kysymys. Useimpien tänne tulevien kerjääjien kotimaa Romania on EU:n köyhin jäsen, joka vasta toipuu maailman mielivaltaisimpiin kuuluneesta ja maan raunioittaneesta diktatuurista.
Apu kerjäläisten kotikyliin ei poista kristillisen uskon antamaa välitöntä vastuuta niistä lähimmäisistämme, joita voimme auttaa omalla kotiovellamme.
Äiti Teresalta kysyttiin kerran provosoivasti, eikö hänen sisarkuntansa työ ole turhaa, kun kurjuus ja hätä on niin valtavaa, ettei työn tuloksia voi nähdä. Äiti Teresa vastasi: ”Meidän Herramme ei käskenyt meidän olla tuloksellisia. Hän käski meidän olla uskollisia.” Äiti Teresakin oli Euroopan tytär.
Heikki Huttunen
SEN:n pääsihteeri