”Ekumenia ei ole kirkkojen diplomatiaa”, toteamme, kun haluamme puolustaa ekumeniaa kristittyjen hengellisenä liikkeenä. Mutta joskus kirkkojen diplomatia voi olla hengellistä ekumeniaa. Eräs vaikuttava esimerkki on apostoli Andreaan juhla Konstantinopolin ekumeenisessa patriarkaatissa.
Apostoli Andreas on perimätiedon mukaan Byzantionin kaupungin kirkon perustaja. Hänestä alkaa piispojen sarja, joka 300-luvulta kantaa Konstantinopolin, Uuden Rooman arkkipiispan ja 400-luvulta ekumeenisen patriarkan arvonimeä ja palvelutehtävää. Idän ja Lännen kirkkojen vähittäinen etääntyminen ja lopulta traaginen ero kärjistyi nimenomaan Rooman ja Konstantinopolin välisissä suhteissa. Varsinkin neljännen ristiretken vuonna 1204 aikaansaamasta Konstantinopolin hävityksestä lähtien Lännen kirkonmiehiä ja kuninkaita kohtaan on idässä tunnettu suurta epäluuloa ja vastenmielisyyttä. Politiikan, teologian ja kirkon elämän erojen sovitteluyritykset jatkuivat kuitenkin Itä-Rooman keisarikunnan tuhoon ja Konstantinopolin valtaukseen asti vuonna 1453.
1900-luku synnytti kristittyjen uuden ekumeenisen liikkeen, johon Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti lähti jo varhain mukaan. 1960-luvulla siihen liittyi Rooman ja Konstantinopolin ”rakkauden dialogi” ja lännen katolilaisten ja idän ortodoksien hidas lähentyminen. Valloitukset ja vainot olivat kutistaneet kristittyjen määrän Konstantinopolissa kouralliseen. Balkanin kirkot olivat vasta toipumassa vuosisataisesta ottomaanivallasta, ja koko Itä-Eurooppa oli uskonnonvastaisen kommunistivallan alla.
Paavi Paavali VI järkyttyi kyyneliin, kun hän vieraili Konstantinopolin ekumeenisessa patriarkaatissa: Maailmanlaajuisen ja mahtavan Rooman kirkon päämies tuli keskelle slummia, pimeään kirkkoon ja ahtaaseen hallintorakennukseen, joka oli ortodoksisen kirkon tärkein kansainvälinen keskus.
Rakkauden dialogin vuosina sai alkunsa vastavuoroisten vierailujen perinne. Vatikaanin korkeat edustajat vierailevat Ekumeenisessa patriarkaatissa apostoli Andreaan juhlana 30.11., ja sieltä vieraillaan Roomassa sen kaupungin apostolien Pietarin ja Paavalin päivänä 29.6. Kristittyjen katkerien erojen ja vastahakoisten yhteyspyrkimysten valossa vierailuilla on suuri merkitys. Patriarkan vaatimattomassa katedraalissa seisovat kardinaalit osoittavat kunnioituksensa Uuden Rooman arkkipiispalle ja hänen kirkkokansalleen ja yhtyvät rukoukseen.
Suomen katolisen ja evankelis-luterilaisten piispojen jokavuotinen vierailu Roomaan, johon ajoittain ortodoksitkin osallistuvat, kuuluu samaan sarjaan. Samoin kuin Rooman ja Konstantinopolin väliset vierailut, se on hengellistä ekumeniaa, jolla on kirkollisen diplomatian muoto.
Luterilaisen ja ortodoksisen arkkipiispan yhteiset pyhiinvaellukset, joita on tehty useisiin kristittyjen pyhiin paikkoihin, ovat olleet merkittävää hengellistä todistusta ekumeniasta.
Yhteinen pyhiinvaellus todistaa kirkkojen läheisistä suhteista suomalaisessa ekumeniassa. Se antaa piispoille mahdollisuuden viljellä henkilökohtaista ystävyyttään. Rukous pyhillä paikoilla ja keskustelut isäntien kanssa antavat myös virikkeitä kotimaiseen yhteyteen.
Olisi varmaan syytä panna alulle Suomen kirkkojen vuosittainen pyhiinvaellus Uuteen Roomaan, Konstantinopoliin. Mikä olisi oikea päivä Suomen ortodoksien, katolilaisten ja luterilaisten piispojen ja muiden edustajien yhteiselle pyhiinvaellukselle Konstantinopoliin?
7.12.2010