Opetuslasten reaktio järkyttäviin sanoihin on yllättävä. Aikamme tulkinnalla suunnilleen näin: ”Joo-joo. Mutta kuule, olis yks tärkee kysymys…” He kyselevät kunniasijoja Opettajan molemmin puolin Hänen tulevassa valtakunnassaan. Herra vastaa heille, nyt jo rautalangasta vääntäen: Ei ihmisen poikakaan tullut palveltavaksi vaan palvelemaan. (Mk. 10:45)
Jeesus elää ja kuolee niin kuin on opettanut, toisten puolesta. Kristuksen tie kulkee ihmisen kaiken surkeuden kautta. Se ei ole kunniavieraiden, ei vallanpitäjien eikä rahamiesten tie. Se tie kulkee sairauden, vääryyden, kärsimyksen ja kuoleman reittiä. Se ulottuu ihmisen koko todellisuuteen. Jumala nöyrtyy ihmisen synnin ja kuoleman tasalle. Jumalan nöyryys voittaa ihmisen ylpeyden ja sen seuraukset, synnin ja kuoleman. Kristuksen seuraajien tie ei vältä murheiden laaksoja, vaan johtaa niiden läpi valon maisemaan.
Ekumenia ei ole kirkkojen diplomatiaa tai kaupankäyntiä uskon asioilla. Se ei tarjoa ensimmäisiä eikä toisia sijoja tämän maailman juhlahuoneistoissa. Oikean ekumenian edellytyksenä on suhde Kristukseen. Se on suhde, joka johtaa kohtaamaan oman pimeyteni ja muuttaa minua. Kristuksen seuraaminen tarkoittaa Hänen tiensä kulkemista, köyhien ja syrjäytettyjen luo. Se tie kulkee oman edun tavoittelusta Kristuksen kasvojen tunnistamiseen toisessa, kuoleman varjosta ylösnousemuksen valoon. Sillä tiellä kaikki eritaustaiset Kristuksen seuraajat huomaavat kulkevansa yhdessä.