Kuka voisi käsittää Pyhän Hengen? Jumaluuden kolmas persoona karkaa ihmisen näkökyvyltä ja ymmärrykseltä. Kuitenkin Hän on läsnä Raamatun ensimmäisistä sanoista lähtien. Hän on myös sen viimeisten sivujen sisältö. Lähettäessään Pyhän Hengen opetuslapsilleen Vapahtaja lähettää myös heidät. Kristuksen läsnäolo on totta Pyhässä Hengessä. Pyhän Hengen lahjassa Uuden Testamentin armotalous saavuttaa täyteytensä.
Kristinuskon suurin mysteeri ja iloisin sanoma on Jumalan läsnäolo ihmisen luona. Jumala tuli ihmiseksi ollakseen ihmisen luona. Hän kulki ihmisen tien kuolemaan asti ihmisen takia ja ihmisen kanssa. Hän kutsuu kaikkia kuolevaisia mukaan uuteen yhteyteen, jonka ylösnousemus luo. Se yhteys toteutuu Pyhässä Hengessä. Pyhässä Hengessä Jumala on Paraklitos, vierellä kulkija ja lohduttaja.
Yhteys, johon Jumalan läsnäolon mysteeri kutsuu, on kirkko. Pyhä Henki luo yhteyden ja osallisuuden – Jumalan kanssa ja toisten ihmisten kanssa, kaiken luomakunnan kanssa. Kirkko on tämän yhteyden ikoni, esikuva ihmiskunnalle elämästä Jumalan läsnäolossa.
Emme tunne Pyhän Hengen kasvoja. Hän ei ole kyyhkynen eikä liekki, vaikka niiden muodossa Hänet on nähty. Mutta sanotaan, että Jumalan pyhissä näemme Hänen kasvonsa. Pyhä Henki tulee ilmi niiden pyhien kasvoissa ja elämässä, joissa Hän saa aikaan uudistumisen Kristuksen esikuvan mukaan.
Pyhää Henkeä pidetään joskus Jumaluuden feminiinisenä ulottuvuutena. Taustalla on se tosiasia, että seemiläisissä kielissä henki on feminiininen sana. En kuitenkaan usko, että Raamatun ilmoitus tarkoittaisi ihmisen sukupuolisuuden projisoimista jumaluuteen: Isä-Jumala ei ole mies eikä Henki ole nainen. Jeesus Kristus syntyi ihmisten todellisuuteen poikalapsena ja hänet synnytti nainen, mutta enempää ei nähdäkseni ole hyvä sotkea Jumalaa keskusteluihimme ihmisen sukupuolisuudesta.
Mutta siinä voi olla perää, että ihmisen ymmärrys ja tulkinta ilmoitetusta Jumalasta saattaa olla välillä vinossa. Onko ekumeeninen liike keskittynyt liikaa Isään ja Poikaan ja unohtanut Hengen? Eikö kirkko yhteisönä ole enemmän feminiininen kuin maskuliininen, sisäisen prosessin kautta muuttuva ja kirkastuva? Haastaako Pyhä Henki löytämään uudelleen uskon yhteisöllisyyttä, joka sulkee sisäänsä kaikki ja synnyttää meidät uuteen elämään? Onko mahdollista Pyhän Hengen innoittamina tiedostaa luomakunnan alkuperäinen pyhyys ja osallisuus pelastuksesta, jonka ylösnousemus avaa?
Heikki Huttunen
SEN:n pääsihteeri