Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti teki aikoinaan aloitteen Kirkkojen Maailmanneuvoston perustamisesta, ja se hoitaa on edelleen täysillä mukana kansainvälisessä ekumeniassa.
”Me kaikki haluamme jäädä tänne” kristitty istanbulilainen opiskelija kertoo, ”täällä ovat juuremme ja täällä on elämämme. Mutta Kreikkaan on helpompi päästä opiskelemaan, emmekä täällä koskaan voi olla ihan varmoja huomispäivästä. Meitähän on enää vain kaksi tuhatta.” Jokaisen kristityn elämä todistaa kirkon uskosta ja läsnäolosta miljoonakaupungissa. Halusipa tai ei, jokaisen on oltava valmis antamaan todistus uskostaan, ja maksamaan siitä monenmoisen pienen painostuksen muodossa. Muistot mellakoista ja verilöylyistä kristittyjä kohtaan ovat yhden sukupolven takana.
”Turkin kristitty vähemmistö on kuin kärpänen: pieni mutta vastenmielinen ja ärsyttävä,” istanbulilainen valtiotieteilijä kuvailee maallisen ideologian suhtautumista. Nykyinen maltillinen islamistinen hallituspuolue on kuitenkin suopeampi vähemmistöjä kohtaan kuin vanha sotilasvalta. Vuosi sitten Turkin pääministeri Erdogan tapasi ekumeenisen patriarkka Bartolomeoksen pyhän Georgioksen luostarissa Prinkipon saarella, ensimmäistä kertaa kirkollisessa ympäristössä. Ratkaisua odotetaan siihen keskeiseen ongelmaan, että patriarkaatilla ei ole juridisen henkilön asemaa. Sen myötä seurakuntien arkielämä tulisi huomattavasti vakaammaksi. Ja saattaisi toteutua tärkeä toive, että hallituksen vuonna 1971 sulkema Halkin teologinen akatemia voisi uudelleen aloittaa toimintansa.
Ekumeenisen patriarkaatin merkitys ei ole pelkästään sen suuressa menneisyydessä ja sen symbolisesti arvokkaassa asemassa. Se on myös sen arkisessa todistuksessa, siinä että sen piispat, papit, munkit ja nunnat, mutta myös jokainen seurakuntalainen pitää kynttilänsä palamassa. ”Meidän on mietittävä sen merkitystä, että yksi kristillisen maailman ja ortodoksisen kirkon keskus on näin vaatimattomissa oloissa maallisessa valtiossa, islamilaisen enemmistön keskellä,” patriarkka Bartolomeos pohti aikoinaan virkaanastujaishaastattelussaan Le Monde -lehdessä.