Viikoittainen pyhäpäivä on yleisinhimillinen ilmiö. Arvoisat kansanedustajamme sormeilevat tuhatvuotista traditiota, kun puuttuvat pyhäpäivää koskeviin säädöksiin. Erityisesti Lähi-Idästä peräisin olevissa kolmessa maailmanuskonnossa tiettynä viikonpäivänä pidettävällä levolla on olennainen teologinen ja elämäntapaan vaikuttava merkitys.
Vanhan testamentin sapattikäsky on pyhäpäivän kulttuurihistoriallinen ja teologinen perusta. Dekalogissa määrätään: Muista pyhittää lepopäivä.(2.Moos.20:2-17; läntisessä perinteessä 3. käsky, itäisessä 4.) Juutalaisuudessa sapattina muistellaan Jumalan lepoa luomistyön päätteeksi. Sapatti on nimenomaan lepopäivä, joka koskee ihmisiä, eläimiä, kasveja ja koko luomakuntaa.
Kristinuskon viikoittaiseksi juhlapäiväksi muodostui jo evankeliumin tapahtumien myötä viikon ensimmäinen päivä, sunnuntai, Vapahtajan ylösnousemuksen päivänä. Myös viikon seitsemännen päivän, sapatin, merkitys säilyi kristinuskon piirissä. Erityisesti protestanttisissa kirkoissa vanhatestamentillisen sapatin määräysten nähtiin siirtyneen sunnuntaihin.
Islamissa pyhäpäivä on perjantai, raamatun ja koraanin yhteisen luomistradition mukaan ihmisen luomisen päivä. Sekä islam että kristinusko korostavat, että yhteisöllinen jumalanpalvelus on olennaisesti luo pyhäpäivän. Juutalaisuudessa erityinen hengellinen merkitys on myös perheen sapattiaterialla perjantai-iltana.
Kristittyjen pyhäpäivästä sunnuntaista tuli vallitseva Rooman valtakunnassa keisari Konstantinoksen vuonna 312 antaman määräyksen myötä. Tämä käytäntö on levinnyt viime vuosisatoina kautta maailman länsimaisen kulttuurin globaalin vaikutuksen mukana.
Kristillistä sunnuntaita on haastettu esimerkiksi Ranskan vallankumouksen pyörteissä, jolloin perustettiin kymmenpäiväinen viikko. Kiinan kulttuurivallankumouksessa viikoittainen lepopäivä lakkautettiin kokonaan. Nämä uudistukset eivät kuitenkaan ole saaneet pysyvää merkitystä.
Eri traditioille on yhteistä viikoittaisen kierron merkitys. Ihmisen ajatellaan tarvitsevan arjen ja pyhän, työn ja levon, paaston ja juhlan rytmiä. Sen avulla yksilö, perhe ja yhteisö uudistuvat luovuudessaan joka viikko. Lepopäivä koskee koko yhteiskuntaa ja luo siinä mielessä tasa-arvoa ihmisten kesken ja yhdenvertaisuutta ihmisen ja muiden luotujen kesken. Sapattia on sanottu maailman vanhimmaksi työsuojelumääräykseksi. Luovuus edellyttää pysähtymistä, pohdintaa ja uutta alkua.
Olin SEN:n puolesta 22.10. kuultavana Eduskunnan talousvaliokunnassa, kun kauppojen sunnuntaiaukiolosta keskusteltiin. Yllätyin, kun olin ainoa, jonka lausunnossa mainittiin lainmuutoksen ympäristövaikutuksista.
Lepopäivänä ei muuteta ympäristöä. Pyhäpäivän luoma tauko vähentää merkittävästi haitallisia päästöjä. Se on kulttuuriimme kuuluva tuhansia vuosia vanha ”älä osta mitään” -päivä.
Lepopäivä suojelee rakennettua ympäristöä ja kulttuurimaisemaa, kun se luo työpäivää hiljaisemman äänimaiseman. Sunnuntain äänimiljöö on perinteistä kulttuuriamme, joka on arvokas ja jota kannattaisi suojella, samoin kuin rakennusperintöä.
Sapattiperinteeseen liittyy useita näkökohtia, joita ihmiskunta tarvitsee kohdatessaan ilmastonmuutoksen ja muut ympäristöä muuttavien toimiensa seuraukset. Onko viisasta juuri nyt avata kaupankäyntiä sunnuntaille, kun se suorien ja välillisten vaikutusten kautta väistämättä lisää kasvihuonekaasupäästöjä?