Maallistuminen on aiheena Euroopan ekumeenisten neuvostojen pääsihteerikokouksessa. Puolan ekumeenisen neuvoston puheenjohtaja Wroclawin ortodoksinen arkkipiispa Jeremiasz johdatteli aiheeseen tiistaiaamuna. Omana teesinään hän esitti, että maallistuminen on myönteistä ja tarpeellista kristinuskon kannalta.
Hän kuvasi maallistumista äärimmäiseksi kutsuksi ihmisen autonomiaan ja vapauteen, ja piti tätä ulottuvuutta hengellisesti välttämättömänä. Maallistuminen haastaa miettimään, muuttuiko kristillinen kirkko historiansa aikana niin sopeutuneeksi osaksi esivaltaa, että se menetti opetuksensa Jumalan valtakunnasta.
Konstantinolaisena aikana on yritetty rakentaa kristillistä valtiota ja yhteiskuntaa, ja kaikenlaisen hyvän ohella on saatu aikaan paljon pahaa. Teologisia kiistoja on hoidettu sorrolla ja väkivallalla, muista uskonnoista puhumattakaan. Kristityt ovat syyllistyneet totalitarismiin ja siunanneet valloitussotia ja siirtomaitten alistamista. Ei olekaan ihme, että esimerkiksi EU:n perussäädöksiä tehtäessä ei ole haluttu erityisesti sitoutua kristinuskoon. Kun Euroopassa kuitenkin halutaan viitata sen kulttuurin kristillisiin juuriin, kirkkojen olisi esitettävä toisenlaisia kysymyksiä: Onko EU valmis käyttäytymään kristillisen kulttuurinsa mukaisesti muita maita ja maanosia kohtaan?
Maallistuminen antaa mahdollisuuden korjata kristinuskon suhdetta valtaan. Valta on kiusaus kirkolle, jonka tehtävä ei ole hallita, vaan pyhittää. On löydettävä uudelleen raamatullinen ja patristinen suhde yhteiskuntaan. Vanhassa testamentissa profeetta Samuelin kirjassa todetaan, kuinka kuninkaan valitseminen Israelille johtui siitä, että kansa oli hyljännyt Jumalan johtajuuden. Ensimmäisten vuosisatojen kristityt ajattelivat, että kun keisari kääntyy kristityksi, hän lakkaa olemasta keisari. Jeesus on oikea Kyrios. Maallinen valtio on väliaikainen ilmiö, koska pysyvä todellisuus on Jumalan valtakunta. Paluu kristillisen uskon juurille antaa mahdollisuuden nähdä maallistuminen tarpeellisena herätyksenä kristityille.
Arkkipiispa Jeremiaan näkemykset olivat luova ja inspiroiva avaus keskustelulle aiheesta, joka tavallisesti herättää lähinnä valitusta ja voivottelua.
Kolmisenkymmentä ekumeenista pääsihteeriä lähes yhtä monesta maasta osallistuu vertaisryhmän kokoukseen. Viime vuonna se jäi pitämättä, kun Eyjafallajökull murahti ja matkustaminen oli mahdotonta muutamaan viikkoon. Keväinen Varsova luo valoisat puitteet keskustelulle maallistumisesta, muiden ajankohtaisen asioiden pohdinnalle ja yhteistyökuvioiden kaavailulle.
7.4.2011 klo 12:42:32
Marja Seppi-Lasarenko kirjoittaa
Itse olen iloinen arkkipiispan raikkaista ja voisiko sanoa myös kaivatuista näkemyksistä!Uskon itse, että juuri tämä on ainakin yksi niistä aiheista, jossa kirkon on syytä tehdä itsetutkiskelua, kun miettii suhdettaan vallitsevaan aikaan ja sen arvoihin. Jostain aspektista käsin voisi hyvällä syyllä kysyä, ketkä maallistuivat ensin;kirkko vai ihmiset?