Mutta elämä itse toi vastauksen bussinkylkien väitteelle. Egyptiläisen isoäidin Eveline Fadayelin hätä sai seurakunnat liikkeelle, ja kirkot nostivat ison ihmisoikeusongelman keskusteluun. Kirkot hoitivat perustehtäväänsä, ja sille ne saivat asiallista ja myönteistä julkisuutta.
Eveline Fadayelille kysymys Jumalan olemassaolosta tuskin on kevyen kahvipöytäväittelyn asia. Hänen murheensa eivät liity näkemyksiin aineen ja hengen suhteesta tai evalouutioteorioihin tai käsityksiin kuolemanjälkeisestä. Hän murehtii oman elämänsä konkreettista jatkumista, yhteyttä omiin perheenjäseniinsä ja kaikkia niitä käytännön vaikeuksia, jotka hän ehkä odottavat Suomen viranomaisen tahdosta. Eveline Fadayelin murhe on hänen kanssaan nyt joka hetki. Mutta niin on Jumalakin.