Orjuus kuuluu ihmiskunnan vanhimpiin vääryyksiin. Sitä on esiintynyt aina, eri kulttuureissa eri muodoissaan. Orjuuden räikein ja tuhoisin vaihe oli niin sanottu transatlanttinen orjuus. Yli kolmensadan vuoden ajan kymmeniä miljoonia afrikkalaisia metsästettiin ja myytiin orjuuteen Atlantin valtameren yli. Kauppaa hoitivat arabit ja eurooppalaiset, ja heidän lisäkseen hyödyn saivat uuden mantereen plantaasinomistajat ja teollisuuden perustajat. Vain murto-osa kiinniotetuista joutui perille asti – miljoonat kuolivat matkalla. Kauppa kuitenkin kannatti, ja iso osa Yhdysvaltain suuryritysten ja omistajasukujen pääomia perustuu vuosisataiseen orjatalouteen.
Kolmesataavuotisella orjakaupalla oli musertava vaikutus Afrikan kehitykseen. Se taantui siltä tasolta, millä se yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti oli 1500-luvun alussa, kun eurooppalaisten löytö- eli ryöstöretkien alkoivat. Kolme suurta länsiafrikkalaista valtiota joutui kaaokseen ja hajosi. Ne olivat Suur-Jolof nykyisen Senegalin tienoilla, Oyo nykyisen Lounais-Nigerian alueella ja Kongo, joskaan meidän eurooppalainen historiamme ei niitä noteeraa. Orjakauppa loi uuden paikallisen eliitin, joka hallitsi maanmiesten myynnistä saaduilla tuliaseilla ja jatkoi ihmiskauppaa. Afrikan väestökehitys pysähtyi 200 vuodeksi.
Transatlanttisen orjuuden toinen tuhoisa seuraus oli rasismi. Kautta vuosisatojen orjaksi oli joutunut ihmisiä eri etnisistä rymhistä ja eri syistä – enimmäkseen sotavankeina tai velkavankeina. Mutta orjakaupan keskittyessä Afrikkaan orjuutta alettiin perustella ihonvärillä. ”Laiska neekeri” ei kyennyt työhön muutoin kuin valkoisen miehen omaisuutena. Tuloksena oli stereotyyppinen käsitys, jonka mukaan afrikkalaiset soveltuvat vain orjuuteen.
Sen oppivat sekä eurooppalaiset että afrikkalaiset itse. Myös kristilliset kirkot sietivät pitkään rodullisesti perusteltuua orjuutta. Ihonväriin ja ihmisen ulkoisiin piirteisiin perustuva rotuoppi ja siihen liittyvä rodunjalostus kehittyivät 1800-luvun puolesta välistä kaikkialla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Ne saavuttivat huippunsa Hitlerin hirmutöissä. Hitler aloitti juutalaisten, mustalaisten, homoseksuaalien, kehitysvammaisten ja muiden ”elinkelvottomien” joukkomurhilla, ja suunnitelmat slaavien ynnä muiden ”arjalaisia” alempiarvoisten orjuuttamisesta olivat valmiina.
Olennainen sysäys orjien vapautumiselle tuli Raamatusta. Yhdysvalloissa sallittiin orjien opettaminen kristinuskoon, ja pian monet heistä löysivät siitä sanoman kaikkien ihmisten yhtäläisestä arvosta. Myös eräät valkoihoiset tajusivat saman asian ja alkoivat toimia orjuuden lakkauttamiseksi. Sata vuotta sitten tavoitteeseen päästiin sekä Pohjois- että Etelä-Amerikassa. Mutta rotuun perustuva poliittinen ja taloudellinen sorto on jatkunut meidän päiviimme asti.
Orjan asemassa olevia naisia, miehiä ja lapsia on edelleen miljoonia. Jotkut syntyvät orjaksi Saharan alueen maissa, monet myydään ihmiskaupan eri muodoissa. Useimmat heistä ovat tummempia kuin me suomalaiset ja useimmat ovat eri etnisestä ja kulttuurisesta taustasta kuin orjuuttajansa. Orjuus ja toisennäköisen ihmisen arvon kieltämisen helppous liittyvät toisiinsa. Olisi opittava herkkyyttä näille asioille – tällä viikolla vaikkapa siksi, että eilen valittiin ensimmäinen afro-amerikkalainen USA:n presidentiksi, tänään vietetään suomenruotsalaisten juhlapäivää ja sunnuntaina muistetaan natsi-Saksan kristalliyötä.