Enkeli julisti yllättävän ilon naisille tyhjän haudan luona
Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: "Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: 'Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.' Tämä oli minun sanomani teille." (Matt 28:5-7)
Apostoli Paavali kehottaa: Tervehtikää toisianne pyhällä suudelmalla. (Room. 16:16) Monet kristityt noudattavat tätä kehotusta erityisesti pääsiäiskauden 40 päivänä - ylösnousemusjuhlasta helatorstaihin.
Idän kirkon pääsiäistervehdys muotoilee enkelin sanoman naisille: Kristus nousi kuolleista! ja sisältää vastauksen: Totisesti nousi! Sama tervehdys olemassa myös Lännen traditiossa. Pääsiäistervehdys jumalanpalvelukseen kuuluva papin toivotus, johon kirkkokansa vastaa reippaasti huudahtaen. Se kirjoitetaan pääsiäiskortteihin ja kirjeitten alkuun. Se lähtee pääsiäisyönä lukemattomina tekstiviesteinä ystäville ja yhteistyökumppaneille. Se loistaa ja sykähtelee kirkkojen ikonostaaseissa ja ulkoseinissä usein melko mauttomilla valokirjaimilla kirjoitettuna. Erityisesti Venäjällä se lyhentyy alkukirjaimikseen XB (venäjän H ja V – Hristos Voskrese), jotka ovat meillekin tutut esimerkiksi pashamuotin kyljestä. Ateenan liikennelaitoksen uusien bussien digitaalisessa näytössä vuorottelee numeron ja reitin lisäksi pääsiäiskaudella ylösnousemussanoma: Hristos anesti.
Pääsiäistervehdys halutaan julistaa mahdollisimman monella kielellä. Ajatuksena on, että sanoma kuuluu kaikille kansoille ja että ylösnousemususko on se olennaisin, mikä eritaustaisia ja erikielisiä kristittyjä yhdistää. Internetistä voi löytää listoja, joissa pääsiäistervehdys on tunnetuilla ja tuntemattomilla kielillä, kuten esimerkiksi sindar-kielellä Tolkienin kirjasta Taru sormusten herrasta. Moni osaakin pääsiäistervehdyksen sellaisilla kielillä, joita ei muuten ollenkaan taida. Se voi olla viehättävä tapa ilahduttaa vieraskielistä tuttavaa. Huumorin pilkahdus on mukana, kun tervehdystä sorvataan eri murteille tai vaikka stadin slangiksi. Suomalaiset ortodoksit kertovat nauraen, millaisia vastauksia ovat saaneet, kun ovat tahallaan tai tahattomasti tervehtineet pääsiäissanomalla tuttuja ja tuntemattomia, joille tervehdys on vieras.
Suomen ortodokseista on hienoa, että pääsiäistervehdys on löytänyt tiensä muidenkin kristittyjen käyttöön. Oudolta sen sijaan tuntuu, että evankelis-luterilaisen kirkon käsikirjaan se on eri muodossa kuin ortodoksisessa kirkossa vakiintunut. Jostain syystä suomalaisen ekumenian vahvuus ja kotoisuus ei näyttäydy, kun tulee kyse kirkkojen yhteisistä jumalanpalvelusteksteistä.
Pääsiäistervehdys on myös henkilökohtaisessa käytössä. Moni tervehtii sillä ainakin uskonveljiä ja -sisaria koko pääsiäiskauden. Joku vastaa puhelimeen niin huudahtaen. Tervehdykseen liittyy apostoli Paavalin kehotuksen mukainen suudelma. Suomessa ja Venäjällä kätellään ja pussataan kolmesti poskelle. Erityisesti Puolassa olen huomannut, että suudelmat ovat kunnollisia, jossain muualla vain sipaisuja. Itä-Euroopan maaseudulla pusu osuu ihan suulle, eikä se ole vahinko. Kreikkalaiset suukottavat vain kahdesti, eivät aina välttämättä sitäkään, vaan tyytyvät kättelemään tai nyökkäämään. Siellä voi myös huomata, että varsinaiset poskisuudelmat vaihdetaan vain miesten tai naisten kesken, ei ristiin. Intiassa hipaistaan omilla yhdistetyillä käsillä suuta ja ojennetaan sitten suudelma kahdella kädellä toisen käsiin. Pääsiäistervehdys ilmaisee ylösnousemusiloa, siihen perustuvaa uskovien yhteyttä ja yhteisen juhlan lämpöä.
Karjalan kielestä on peräisin suomalaiseen ortodoksiseen sanastoon kuuluva verbi ”kristottaa”. Se tarkoittaa pääsiäistervehdyksen vaihtamista ja kolminkertaista poskisuudelmaa. Samaa sanaa käytetään vastaavasta tervehdyksestä silloinkin, kun siihen ei liity pääsiäistervehdyksen sanoja. Esimerkiksi ehtoollisesta onnitellaan kristottamalla läpi vuoden. Kristottaminen on olennainen osa ylösnousemusiloa, joka valaisee kaikki päivät.
Salmilainen kansanlaulu rallattaa:
Rastavu ku oli mennyh,
äijäpäiviä vuotimmo.
Vanhoil-piijoil, vanhoil-brihoil
suret duumat tuloubi.
Tuloo ylen kallis aigu,
Äijäpäivyä vuotammo,
sithäi tulou moine briegu,
kaikkie voibi kristottua.
Sanastoa:
Rastava = joulu
Äijäpäivä = suur päivä, pääsiäinen
duuma = tuuma, ajatus
briegu = juhla
isä Heikki Huttunen
SEN:n pääsihteeri